Jatkoa edelliseen

Mihinkäs sitä viimeksi oikein jäätiinkään? Ai niin, piti kertomani siitä syystä, miksi töissä on ollut niin harvinaisen kova kiire. Tuossa parisen viikkoa sitten oli nimittäin International Education Week (IEW), johon me otettiin varaslähtö jo edeltävänä lauantaina potkaisemalla tapahtumat käyntiin pingisturnauksella. Eli ensimmäinen niistä kahdesta peräkkäisestä kuuden päivän työviikosta johtui siitä, että olin parin työkaverin kanssa katsomassa kun opiskelijat otti toisistaan mittaa pöytätenniksen jalossa urheilulajissa. Ja voin muuten kertoa, että turnauksen taso oli huikea. Neljännesfinaaleissa pallot sai jo melkoista kyytiä ja mitalipelit oli molemmat ihan uskomattomat. Kolmen kärki sai mitalit ja kaikki neljä finaaleihin yltänyttä pienet tavarapalkinnot, ihan ansaitusti. Hauska päivä ja tosi menestyksekäs aloitus meidän IEW:lle.
Jaa että mikä ihmeen International Education Week? Kyseessä on sisäministeriön ja opetusministeriön yhdessä sponsoroima, jo kahdennentoista kerran järjestettävä maa(ilma)nlaajuinen viikko, jolloin keskitytään kansainvälisen koulutus- ja oppilasvaihdon hyötyihin ja riemuihin. Ricen yliopisto osallistuu tietenkin myös ja hyvin luonnollisesti pääasiallisesti OISS:n johdolla. Ja IEW:n koordinointi sattuu kuulumaan minun työnkuvaani. Toki koko meidän tiimi teki paljon hommia kaikkien meidän järjestämien tapahtumien eteen ja jokaisella tapahtumalla oli päävastuuhenkilö, mutta minä olin silti loppupeleissä vastuussa kaikesta. Eli oli vähän kiire, oli vähän tekemistä ja oli vähän rankkaa. Mutta oli myös ihan tosi palkitsevaa ja hauskaa! Ja tuntui hyvältä huomata, kuinka kaikki työkaverit seisoi mun takana ja kuinka kaikki luotti mun kykyihin hoitaa homma kotiin, vaikka olin aloittanut työt vasta paria kuukautta aiemmin. Pingisturnauksen jälkeisenä maanantaina sain pomolta jopa kukkia hienosti alkaneen IEW:n kunniaksi.
Maanantai olikin viikon ainoa päivä kun meillä ei ollut mitään tapahtumaa. Tiistaina vuorossa oli yhdessä Ricen Graduate Student Associationin (GSA) kanssa järjestetty kansainvälinen kahvitunti. GSA järjestää näitä kahvitunteja kerran kuussa, ja kun yhden ajankohta osui yksiin IEW:n kanssa, me tartuimme tilaisuuteen sponsoroida tapahtuma. Keskiviikkona vuorossa oli Ricen kansainvälisten opiskelijajärjestöjen presidenteille vuosittain järjestettävä kiitoslounas. OISS vie aina IEW:n kunniaksi nämä kv-klubien presidentit Faculty Clubille lounaalle kiitoksena siitä työstä, mitä nämä opiskelijajärjestöt kansainvälisten opiskelijoiden eteen tekevät. Torstaina puolestaan vietimme varhaista Kiitospäivää ja söimme opiskelijoiden kanssa perinteisen kiitospäivän lounaan. Yksi kampuksen ravintoloista osallistui IEW:hen tarjoilemalla viikon ajan lounasta eri maista, ja torstaiksi pyysimme heitä kokkaamaan kiitospäivälle tyypillisiä ruokia. OISS osti etukäteen reilut 100 lounasta ja jakoi liput ilmaiseen ateriaan 101 opiskelijalle.
Perjantaina oli vuorossa International Education Reception, jonka tarkoitus oli päättää International Education Week ja julkistaa meidän IEW essee kilpailun voittajat. Tämä kilpailu oli mun mielestä koko IEW:n ihan paras juttu tänä vuonna. Me pyysimme opiskelijoita kirjoittamaan essee aiheesta kulttuurisesta sopeutumisesta ja siitä, mitä on olla kansainvälinen opiskelija Ricessa, ja saimme yli 40 tekstiä. Osasimme toki odottaa etukäteen isoa lukua, sillä meidän pomo oli päättänyt panostaa ihan todenteolla: ykköspalkinto oli huikeat $750 (kakkossijasta sai $500 ja kolmossijastakin $250). Tuomareita meillä oli viisi ja minä sain kunnian olla toinen OISS:n edustajista, kolmen muun ollessa varsin merkittäviäkin tyyppejä ympäri kampusta. Ja ne esseet oli suurimmaksi osaksi muuten ihan tosi hyviä, mutta onneksi kärki erottui joukosta yllättävänkin selkeästi. Päädyimme lopulta kolmen parhaan lisäksi antamaan erikoismaininnan vielä kolmelle seuraavallekin esseelle.
Vaikka perjantain Reception olikin meidän virallinen IEW:n päätösjuhla, oli yksi tapahtuma vielä jäljellä. OISS on nimittäin jo vuodesta 2005 lähtien järjestänyt IEW Mini Soccer World Cupin, joka pelattiin tänä vuonna viikon päätteeksi lauantaina. Turnauksessa pelaa neljä joukkuetta, Afrikka, Aasia, Amerikat ja Eurooppa, ja voitosta taistellaan tiukasti. OISS:llä on superhieno pokaali, jonka kylkeen voittajajoukkue saa aina nimellään ja voittovuodella varustetun laatan, jotta jälkipolvetkin näkevät mikä maanosa on milloinkin kruunattu Ricen jalkapallomestariksi. Tänä vuonna voittoon ylti Amerikat, Afrikan jäädessä täpärästi hopealle. Eurooppa, jonka joukkueessa Villekin pelasi, selvisi hienosti kolmossijalle ja Aasia piti tänä vuonna perää. Päivä oli superhauska ja pelaajilla tuntui olevan aidosti kivaa, itse olin lähinnä onnellinen siitä että IEW oli päättynyt ja kaikki oli mennyt hyvin. Sunnuntaina makasinkin sitten koko päivän raatona sohvalla ja yritin toipua ihan mahtavasta mutta myös mahtavan väsyttävästä viikosta. Texansitkaan ei pelannut kun niillä oli väliviikko, niin ei tarvinnut edes erityisemmin keskittyä niihin jalkapallopeleihin mitä telkkarista tuli. Harvinaisen tarpeeseen tullut tekemättömyyden päivä, sanoisin.
Ei töissä heti rauhoittunut IEW:n jälkeenkään, oli meinaan aika paljon kaikenlaisia pieniä jälkijuttuja jotka piti hoitaa. Mutta huomattavasti rauhallisemmin se seuraava viikko jo meni, eikä vähiten siksi, että kyseessä oli vajaa, vain kolmipäiväinen rupeama. Torstaina nimittäin vietettiin sitä oikeaa Kiitospäivää, jonka kunniaksi saatiin lupa laittaa toimisto kiinni keskiviikkonakin jo kahdelta. Eli oikeasti työviikko oli vain kaksi ja puolipäiväinen, voitaisko ottaa tavaksi, kiitos? Kiitospäivää meidät oltiin Villen kanssa kutsuttu viettämään mun pomon luokse, ja oli ihan tosi hauskaa. Meillä oli varsin monikulttuuriset bileet kun paikalla oli pomon perheen ja meidän lisäksi yksi kiinalainen, yksi marokkolainen ja kaksi irakilaista vierasta. Hyvää ruokaa ja mielenkiintoisia keskusteluja, mitä muuta sitä Kiitospäiväänsä kaipaisi? Loput kolme vapaapäivää otettiin niin rennosti kuin ikinä pystyttiin, ainoa mainitsemisen arvoinen fakta taitaa olla se, että Texansit voittivat viime sunnuntain pelin Jacksonville Jaguarseja vastaan 20-13.
Tällä viikolla on elämä töissä taas normalisoitunut. Tämä aika vuodesta on meille melko kiireistä, mutta ei yhtään samanlaista hulinaa kuin IEW:n aikaan. Viikolla ei tehty juuri mitään sen kummempaa, mutta tänään ollaan sitten menty senkin edestä. Ensin päivällä pyörittiin hetki Galleriassa, kun molemmat kävi silmälääkärissä. Villellä muuttui linssit pikkuisen, minulla ne pysyi samana lääkärin väläytellessä, että seuraavaksi todennäköisesti lähtee vahvuudet iän myötä alaspäin. Arvatkaa tuliko vähän vanha olo..? Illalla kiiruhdettiin downtowniin katsomaan taas yksi Cirque du Soleil -esitys, Dralion. En ole vieläkään nähnyt yhtään Cirque du Soleil -esitystä josta en olisi pitänyt, ja alan vähitellen epäillä ettei sellaista ole olemassakaan. Tässä vielä Dralionin traileri kaikille kiinnostuneille.

Ps. Kuvituksena toimi meidän saalis Ricen kampuksella perjantaina järjestetyistä kirjamyyjäisistä.