Vastaanotimme perjantaina seuraavan vieraamme, kun Marketta saapui toiselle visiitilleen, tällä kertaa itsekseen. Voi siis olla, että hetkellisen piristyksen kokenut päivitystahti hieman taas seuraavaksi viikoksi hiipuilee, mutta yritän kyllä parhaani mukaan heitellä kuulumisia ilmoille mahdollisuuksien mukaan.
Vierailu alkoi olennaisimmalla, eli eilisellä (noin kuuden tunnin...) täsmäiskulla Houston Premium Outletiin. Villen kanssa harjoitimme huomattavaa itsehillintää: ostin työhameen josta sai lähtökohtaisesti 20% alennusta (ja vielä 15% lisää kupongilla), housut joiden alennusprosentti oli 80 (15% alekupongin laskiessa hintaa vielä lisää), kahdet juoksuhousut jotka olivat 70% alennuksessa, sekä ison kasan todella tarpeeseen tulevia alusvaatteita itselleni ja Villelle. Jos niitä alusvaatteita ei lasketa mukaan, sain koko muun ostossaaliin alle 60 dollarilla. Marketta saattoi kuluttaa valuuttaa hieman enemmän, mutta varsin kohtuuhintaisia ja järkeviä olivat kaikki eilen kotiin kannetut uudet ostokset.
Tänään ohjelmassa Cinderella-baletti ja (jos saan seuralaiseni vakuutettua asiasta) illan Oscar-gaalan seuranta.
sunnuntai, 26. helmikuuta 2012
tiistai, 21. helmikuuta 2012
Kysymyksenasettelun tärkeydestä
Keskustelu 1:
A(ndy): Oletko jo miettinyt että mitäs me nyt oikein tehdään? Jatketaanko vielä Houstonissa vuoden loppuun tai yksi kokonainen vuosi, vai ollaanko menossa takaisin Suomeen?
V(ille): En mä vaan yhtään tiedä.
Keskustelu 2:
A: Texansien kausikorttien uusimislasku tuli, mitäs tehdään? Uusitaanko meidän kausikortit, kun ensi kausi on Texansien 10-vuotisjuhlakausikin?
V: Totta kai uusitaan!
Kuva lainattu täältä.
A(ndy): Oletko jo miettinyt että mitäs me nyt oikein tehdään? Jatketaanko vielä Houstonissa vuoden loppuun tai yksi kokonainen vuosi, vai ollaanko menossa takaisin Suomeen?
V(ille): En mä vaan yhtään tiedä.
Keskustelu 2:
A: Texansien kausikorttien uusimislasku tuli, mitäs tehdään? Uusitaanko meidän kausikortit, kun ensi kausi on Texansien 10-vuotisjuhlakausikin?
V: Totta kai uusitaan!
Kuva lainattu täältä.
sunnuntai, 19. helmikuuta 2012
Vieraita Kiinasta
Viimeiset kaksi viikkoa on ollut töissä aika hurjaa menoa, kun meillä vieraili kaksi peräkkäistä englanninopettajista koostuvaa delegaatiota Kiinasta. Rice on jo muutaman vuoden tehnyt yhteistyötä erään Heilongjiangin provinssissa sijaitsevan opetusinstanssin kanssa järjestämällä heille noin viikon mittaisia työpajoja. Ohjelmaan kuuluu kieliopintoja, kielenopetuksen metodologiaa ja kulttuuriin tutustuttavia tunteja, sekä myös kaikenlaisia kevyempiä aktiviteetteja, kuten Houston Rocketsien koripallopeli, shoppailua Rice Villagessa, tai iltapäivä Luonnontieteellisessä museossa.
Kaiken tämän koordinoiminen on meidän toimiston vastuulla ja toimiston sisällä jaoimme velvollisuudet suhteellisen tasan, ettei kenenkään normaalit työtehtävät kärsisi liiallisesti. Minun vastuullani oli järjestää ryhmille ensimmäisen päivän lounas kampuksella, ja yhdessä yhden toisen työkaverin kanssa viedä ryhmät juuri sinne Luonnontieteelliseen museoon hauskaa iltapäivää viettämään. Molemmat ryhmät saivat liput perusnäyttelyyn ja perhostaloon, sekä $10 lahjakortin museon Mäkkäriin ruokailua varten. Ensimmäinen, lukio-opettajista koostuva ryhmä pääsi lisäksi katsomaan minun jo ennestään näkemääni Born to Be Wild -IMAX-elokuvaa, kun taas yliopistotason opettajat näkivät seuraavalla viikolla revontulia käsittelevän planetaario-esityksen.
Viikon päätteeksi meidän toimiston porukalle jaettiin hyvin avokätisesti lahjuksia kiitoksena ilmeisen onnistuneesta työpajasta. Itse sain paketillisen uskomattoman kauniita, pareittain omilla suojapusseilla varustettuja syömäpuikkoja, joita en varmasti koskaan raaski käyttää. Minulle ojennettiin myös toinen paketti, jonka sisällöstä ryhmänjohtaja kovasti pahoitteli. Oli nimittäin nimen perusteella kuvitellut minut miespuoliseksi ja siksi lahjaksi valikoitui kaunis silkkisolmiosetti. Vakuuttelin vilpittömästi ettei haittaa yhtään ja kerroin kuinka voin sitten aina muistella heidän vierailuaan kun näen mieheni käyttävän kyseistä solmiota. Kun jälkimmäinen ryhmä yllätti vielä kivalla rannekorulla, tuli kyllä kokonaisuudessaan varsin lahjottu olo.
Delegaatiot olivat ihan hauskaa vaihtelua normaaleihin työpäiviin, mutta kyllä meillä kaikki oli kahden viikon jälkeen melko helpottuneita siitä että homma on ohi. Vaikka velvollisuuksia tosiaan mahdollisimman paljon jaettiinkin porukan kesken, ryhmän läsnäolo vaikutti kaikkiin silti ihan joka päivä. Paluu tavalliseen arkeen otetaan siis huomenna ilolla vastaan.
Kaiken tämän koordinoiminen on meidän toimiston vastuulla ja toimiston sisällä jaoimme velvollisuudet suhteellisen tasan, ettei kenenkään normaalit työtehtävät kärsisi liiallisesti. Minun vastuullani oli järjestää ryhmille ensimmäisen päivän lounas kampuksella, ja yhdessä yhden toisen työkaverin kanssa viedä ryhmät juuri sinne Luonnontieteelliseen museoon hauskaa iltapäivää viettämään. Molemmat ryhmät saivat liput perusnäyttelyyn ja perhostaloon, sekä $10 lahjakortin museon Mäkkäriin ruokailua varten. Ensimmäinen, lukio-opettajista koostuva ryhmä pääsi lisäksi katsomaan minun jo ennestään näkemääni Born to Be Wild -IMAX-elokuvaa, kun taas yliopistotason opettajat näkivät seuraavalla viikolla revontulia käsittelevän planetaario-esityksen.
Viikon päätteeksi meidän toimiston porukalle jaettiin hyvin avokätisesti lahjuksia kiitoksena ilmeisen onnistuneesta työpajasta. Itse sain paketillisen uskomattoman kauniita, pareittain omilla suojapusseilla varustettuja syömäpuikkoja, joita en varmasti koskaan raaski käyttää. Minulle ojennettiin myös toinen paketti, jonka sisällöstä ryhmänjohtaja kovasti pahoitteli. Oli nimittäin nimen perusteella kuvitellut minut miespuoliseksi ja siksi lahjaksi valikoitui kaunis silkkisolmiosetti. Vakuuttelin vilpittömästi ettei haittaa yhtään ja kerroin kuinka voin sitten aina muistella heidän vierailuaan kun näen mieheni käyttävän kyseistä solmiota. Kun jälkimmäinen ryhmä yllätti vielä kivalla rannekorulla, tuli kyllä kokonaisuudessaan varsin lahjottu olo.
Delegaatiot olivat ihan hauskaa vaihtelua normaaleihin työpäiviin, mutta kyllä meillä kaikki oli kahden viikon jälkeen melko helpottuneita siitä että homma on ohi. Vaikka velvollisuuksia tosiaan mahdollisimman paljon jaettiinkin porukan kesken, ryhmän läsnäolo vaikutti kaikkiin silti ihan joka päivä. Paluu tavalliseen arkeen otetaan siis huomenna ilolla vastaan.
lauantai, 18. helmikuuta 2012
Fiilistelyä
Kun purin pokkarista pikaisesti napattua roskisräpsyä huomasin, etten ollut tyhjentänyt kameraa sitten Texansien playoff-kotipelin, jossa otin muutaman tunnelmakuvan. Jalkapalloikävissäni muistelin tuota mahtavaa päivää hyvän tovin ja totesin lopulta että onhan se nyt pakko fiilistellä vähän vielä täälläkin. Houston Texansien ensimmäinen playoff-peli ikinä, olkaa hyvä:
Havahduin myös siihen, etten lupauksesta huolimatta koskaan esitellyt työkavereiltani saamaa synttärilahjaa. Näytetään nyt sekin, kun aiheeseen aika hyvin sopii ja Andrekin suostui sen kera poseeraamaan.
Se on Texans-olkalaukku, mulla on maailman parhaat työkaverit!! (Olivat kuulemma harkinneet toisena vaihtoehtona jotain NASA-tuotetta, en ilmiselvästikään erityisemmin peittele mieltymyksen kohteitani töissä...)
Havahduin myös siihen, etten lupauksesta huolimatta koskaan esitellyt työkavereiltani saamaa synttärilahjaa. Näytetään nyt sekin, kun aiheeseen aika hyvin sopii ja Andrekin suostui sen kera poseeraamaan.
Se on Texans-olkalaukku, mulla on maailman parhaat työkaverit!! (Olivat kuulemma harkinneet toisena vaihtoehtona jotain NASA-tuotetta, en ilmiselvästikään erityisemmin peittele mieltymyksen kohteitani töissä...)
perjantai, 17. helmikuuta 2012
GICN
Osallistuttiin tänään töiden jälkeen kampuksella Graduate International Cultural Night -tapahtumaan (GICN). Ricen jatko-opiskelijoista (eli maisterin tai tohtorin tutkintoja suorittavista) kolmannes on kansainvälisiä opiskelijoita ja ihan kaikista opiskelijoistakin viidesosa. Siksi Ricen jatko-opiskelijoiden yhdistys GSA (Graduate Student Association) järjesti jo kolmannen kerran vuotuisen kansainvälisen kulttuuri-illan juhliakseen kampuksen monimuotoisuutta erilaisilla ohjelmanumeroilla. Meidän toimisto luonnollisesti edusti tällaisessa tapahtumassa ja pomo oli niin reilu että tarjosi liput myös perheenjäsenille. Ville pääsi mun siivellä paitsi ilmaiseksi sisään niin myös huippupaikalle, kun meidän väki seurasi tapahtumia heti kakkosrivistä.
Hirmu hauska ilta piti sisällään pari puhetta, ison ja näyttävän lippukulkueen, sekä kahdeksan kansainvälistä ohjelmanumeroa joissa esiteltiin hieman eri maiden kulttuureita. Ja oli muuten tosi hyviä ne esitykset, missään vaiheessa ei tullut tylsää ja muutamista teknisistä vaikeuksistakin selvisivät kunnialla. Me poistuttiin paikalta siinä vaiheessa kun ohjelman jälkeen oli aika siirtyä ruokailuun. Kun ei tiedä mitä olisi ollut tarjolla, ei onneksi harmita mahdollisten herkkujen väliin jääminen. Tässä vielä illan ohjelma, klikkaamalla saa isommaksi jos haluaa lukea lisää.
Hirmu hauska ilta piti sisällään pari puhetta, ison ja näyttävän lippukulkueen, sekä kahdeksan kansainvälistä ohjelmanumeroa joissa esiteltiin hieman eri maiden kulttuureita. Ja oli muuten tosi hyviä ne esitykset, missään vaiheessa ei tullut tylsää ja muutamista teknisistä vaikeuksistakin selvisivät kunnialla. Me poistuttiin paikalta siinä vaiheessa kun ohjelman jälkeen oli aika siirtyä ruokailuun. Kun ei tiedä mitä olisi ollut tarjolla, ei onneksi harmita mahdollisten herkkujen väliin jääminen. Tässä vielä illan ohjelma, klikkaamalla saa isommaksi jos haluaa lukea lisää.
keskiviikko, 15. helmikuuta 2012
Roskapuhetta
Meidän asuinkompleksissa aloitettiin muutama viikko sitten ihkauusi palvelu, joka on kuulemma asumismukavuutta eniten parantava luksuspalvelu koska se eliminoi sen kotitöistä kaikkein inhottavimman: roskien viennin! Joo'o, ilmeisesti roskien kiikuttaminen ulkona olevaan roskasäiliöön on niin uskomattoman rankkaa, että palvelu joka tekee sen puolestasi on järkevä investointi.
Homma toimii niin, että jokaiseen asuntoon jaettiin ikioma roskis, joka sitten nostetaan iltaisin asunnon oven ulkopuolelle. Ja hieman myöhemmin roskis on mystisesti tyhjentynyt, kuin itsestään! Roskiksen saa nostaa ulos aikaisintaan kuudelta ja keräyskierros alkaa kahdeksalta. Roskis on otettava takaisin sisään viimeistään yhdeksältä seuraavana aamuna. Jos roskis on ulkona käytävämaisemaa rumentamassa näiden sallittujen aikojen ulkopuolella, voi saada sakon. Eiks olekin ihan hirmuisen kätevää?
Oikeastihan meidän asuntokompleksi maksaa nyt siis jollekulle siitä hyvästä, että se kiertää kaikki käytävät läpi ja kerää ihmisten roskat. Ja mihin ne sitten viedään? No niihin samoihin isoihin ulkona oleviin roskasäiliöihin, joihin väki on ennenkin vienyt roskansa, ja joita edelleen tulee käyttää niinä päivinä kun keräyspalvelua ei ole (keräyskierrokset on viitenä iltana viikossa, sunnuntaista torstaihin). Eli vanhaa jätehuoltoa ei korvattu uudella, vaan sen rinnalle aloitettiin toinen, samanaikainen systeemi. Maltan tuskin odottaa kuinka paljon kehtaavat nostaa vuokria tämän asumismukavuutta niin himputisti lisäävän palvelun myötä...
Ja muistinko mainita, että se samperin roskis, joka nyt kuuluu meidän asunnon kalustukseen ja josta me olemme vastuussa, on niin iso ettei se mahdu yhteenkään keittiön kaappiin sisään? Onkin ihan kuumimman sisustusmuodin mukaista säilyttää hurmaavaa muovipönikkää ulko-oven vieressä nurkassa. Sisäpuolella tietenkin, muistattehan että jos se olisi koko ajan käytävällä, siitä saisi sakot. Koska se on ruma, eikä kukaan halua sellaista jatkuvasti maisemaansa pilaamaan. Nih.
Homma toimii niin, että jokaiseen asuntoon jaettiin ikioma roskis, joka sitten nostetaan iltaisin asunnon oven ulkopuolelle. Ja hieman myöhemmin roskis on mystisesti tyhjentynyt, kuin itsestään! Roskiksen saa nostaa ulos aikaisintaan kuudelta ja keräyskierros alkaa kahdeksalta. Roskis on otettava takaisin sisään viimeistään yhdeksältä seuraavana aamuna. Jos roskis on ulkona käytävämaisemaa rumentamassa näiden sallittujen aikojen ulkopuolella, voi saada sakon. Eiks olekin ihan hirmuisen kätevää?
Oikeastihan meidän asuntokompleksi maksaa nyt siis jollekulle siitä hyvästä, että se kiertää kaikki käytävät läpi ja kerää ihmisten roskat. Ja mihin ne sitten viedään? No niihin samoihin isoihin ulkona oleviin roskasäiliöihin, joihin väki on ennenkin vienyt roskansa, ja joita edelleen tulee käyttää niinä päivinä kun keräyspalvelua ei ole (keräyskierrokset on viitenä iltana viikossa, sunnuntaista torstaihin). Eli vanhaa jätehuoltoa ei korvattu uudella, vaan sen rinnalle aloitettiin toinen, samanaikainen systeemi. Maltan tuskin odottaa kuinka paljon kehtaavat nostaa vuokria tämän asumismukavuutta niin himputisti lisäävän palvelun myötä...
Ja muistinko mainita, että se samperin roskis, joka nyt kuuluu meidän asunnon kalustukseen ja josta me olemme vastuussa, on niin iso ettei se mahdu yhteenkään keittiön kaappiin sisään? Onkin ihan kuumimman sisustusmuodin mukaista säilyttää hurmaavaa muovipönikkää ulko-oven vieressä nurkassa. Sisäpuolella tietenkin, muistattehan että jos se olisi koko ajan käytävällä, siitä saisi sakot. Koska se on ruma, eikä kukaan halua sellaista jatkuvasti maisemaansa pilaamaan. Nih.
tiistai, 14. helmikuuta 2012
Jalkapallon korvike
Viime sunnuntaina oli vähän orpo olo, kun mistään ei tullut jalkapalloa ja me Villen kanssa mietittiin että mitäs me nyt sitten tehdään? Ratkaisu löytyi yhdestä tv-sarjasta, jonka olemassaolosta olen ollut jo pitkään tietoinen ja josta aina mietin että tuohon pitäis tutustua, mutta oikeasti sain aikaiseksi vasta törmättyäni riittävän monta kertaa lyhyessä ajassa kakkoskauden uusien jaksojen mainokseen.
Kyseessä on kilpailuohjelma, joka seuraa tuttua kaavaa: osallistujat näyttävät osaamistaan annettujen tehtävien puitteissa ja alan ammattilaisista koostuva tuomaristo kommentoi tuotoksia ja karsii kisaajia jakso jaksolta. Mutta tässä sarjassa ei suunnitella vaatteita tai laiteta ruokaa, vaan katsotaan kuka on paras erikoisefektit hallitseva elokuvamaskeeraaja!
Face Off koukutti jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana ihan täysin ja päädyimme katsomaan sunnuntain aikana (nolo tunnustus..) koko kahdeksanosaisen ykkökauden. Nyt olemme siirtyneet parhaillaan pyörivään kakkoskauteen ja kun kohta saadaan kirittyä kaikki jo näytetyt jaksot kiinni, on pakko luopua ihanista Face Off -maratoneista ja katsoa tylsästi jakso kerrallaan...
Tässä sarjassa kiinnostaa oikeasti kaikki. Konsepti on tosiaan monissa vastaavissa sarjoissa (esim. Project Runway & Top Chef) toimivaksi havaittu, jonka lisäksi ainakin mun mielestä leffafanina ja DVD-ekstrojen Making of -dokumentit tarkkaan tuijottavana on ihan mielettömän kiehtovaa seurata että miten ne kaikki upeat hahmot ja maskeeraukset syntyy. Ja kun kilpailijat on vielä oikeasti taitavia ja lopputulokset ainakin useimmiten ihan älyttömän hienoja, on Face Off meidän perheen ehdoton uusi suosikki!
Kuvat lainattu täältä, täältä ja täältä.
Kyseessä on kilpailuohjelma, joka seuraa tuttua kaavaa: osallistujat näyttävät osaamistaan annettujen tehtävien puitteissa ja alan ammattilaisista koostuva tuomaristo kommentoi tuotoksia ja karsii kisaajia jakso jaksolta. Mutta tässä sarjassa ei suunnitella vaatteita tai laiteta ruokaa, vaan katsotaan kuka on paras erikoisefektit hallitseva elokuvamaskeeraaja!
Face Off koukutti jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana ihan täysin ja päädyimme katsomaan sunnuntain aikana (nolo tunnustus..) koko kahdeksanosaisen ykkökauden. Nyt olemme siirtyneet parhaillaan pyörivään kakkoskauteen ja kun kohta saadaan kirittyä kaikki jo näytetyt jaksot kiinni, on pakko luopua ihanista Face Off -maratoneista ja katsoa tylsästi jakso kerrallaan...
Tässä sarjassa kiinnostaa oikeasti kaikki. Konsepti on tosiaan monissa vastaavissa sarjoissa (esim. Project Runway & Top Chef) toimivaksi havaittu, jonka lisäksi ainakin mun mielestä leffafanina ja DVD-ekstrojen Making of -dokumentit tarkkaan tuijottavana on ihan mielettömän kiehtovaa seurata että miten ne kaikki upeat hahmot ja maskeeraukset syntyy. Ja kun kilpailijat on vielä oikeasti taitavia ja lopputulokset ainakin useimmiten ihan älyttömän hienoja, on Face Off meidän perheen ehdoton uusi suosikki!Kuvat lainattu täältä, täältä ja täältä.
tiistai, 7. helmikuuta 2012
Kulttuuriviikonloppu
Käytiin lauantaina oopperassa katsomassa La Traviata. Tää oli se teos, joka me nähtiin reilu vuosi sitten Metropolitan Oopperassa New Yorkissa ja nyt oli sitten aika katsastaa Houston Grand Operan versio. Ja olihan se ihan älyttömän hyvä! Paikallinen tulkinta oli Metin versiota perinteisempi ja sellaisena vetosi minuun ehkä enemmän. Ja jos oli Violettan roolin New Yorkissa laulanut Marina Poplavskaya hyvä, niin Houstonissa roolin tehnyt Albina Shagimuratova oli aivan huikea. Mahdollisesti upein roolisoritus jonka olen ikinä livenä kuullut.
Sunnuntaina olikin sitten vuorossa urheilukulttuuria, eli jalkapallon finaalimatsi, Super Bowl. Peli oli varsin tasainen ja jännittävä, New England Patriots sai vielä viime minuutilla pallon itselleen ja mahdollisuuden pelin voittoon, mutta Tom Brady ei ihan onnistunut johtamaan joukkuettaan mestaruuteen, vaan joutui jo toistamiseen katsomaan sivusta New York Giantsien juhlintaa. Sovitaanko jo valmiiksi että ensi kaudella pysti matkustaakin sitten Houstoniin?
Sunnuntaina olikin sitten vuorossa urheilukulttuuria, eli jalkapallon finaalimatsi, Super Bowl. Peli oli varsin tasainen ja jännittävä, New England Patriots sai vielä viime minuutilla pallon itselleen ja mahdollisuuden pelin voittoon, mutta Tom Brady ei ihan onnistunut johtamaan joukkuettaan mestaruuteen, vaan joutui jo toistamiseen katsomaan sivusta New York Giantsien juhlintaa. Sovitaanko jo valmiiksi että ensi kaudella pysti matkustaakin sitten Houstoniin?
sunnuntai, 5. helmikuuta 2012
lauantai, 28. tammikuuta 2012
Äänestystyriminen / Äänestysonnistuminen
Kun ollaan täällä olon aikana seurattu jo kaksien vaalien viuhuvan ohi ilman realistista mahdollisuutta äänestää, kävi näiden presidentinvaalien kanssa pieni kämminpoikanen. Luotin nimittäin kokolailla vankasti siihen, että homma menee jälleen samalla kaavalla: lähin äänestyspaikka viiden tunnin ajomatkan päässä ja auki ainoastaan yhtenä arkipäivänä. Ja kun vihdoin sain aikaiseksi varmistaa oletuksen paikkansapitävyyden, huomasin että Houstonissa oli kerrankin oma äänestyspiste. Joka oli vielä kaiken huipuksi auki kahtena peräkkäisenä päivänä. Joista jälkimmäinen oli kaksi päivää sitten. Samperin samperi, siinä meni meidän vaikutusmahdollisuudet pressanvaalien ekalla kierroksella. Päätettiin samalla sekunnilla että kakkoskierrosta ei kyllä missata!
Toisen kierroksen äänestyspäivät olivat Houstonissa tämän viikon torstai ja perjantai, me valittiin näistä se ensimmäinen. Lähdettiin töistä vielä tuntia aikaisemminkin että varmasti ehdittiin ajoissa kuudelta sulkeutuvaan äänestyspisteeseen, jonka tarkasta sijainnista ei ollut täyttä varmuutta. Tai oli meillä siis osoite tietenkin, mutta ei tietoa että mikä paikka siitä kyseisestä osoitteesta löytyy, Suomen konsulaattia kun ei Houstonissa ole. Mutta arvaatteko mikä on? No Neste Oilin toimistot!
Ulkomailla äänestäminen ainakin Nesteen toimistoilta tarkoitusta varten lainatussa konferenssihuoneessa meni aika pitkälti tutun kaavan mukaan, mitä nyt äänestyskoppina toimi huoneen pitkän pöydän toinen pääty, joka oli sermeillä suojattu. New Yorkissa sijaitsevasta pääkonsulaatista paikalle lähetetty virkailija leimasi ihan sellaisen perinteisen äänestyslipun, joka itse suljettiin kuoreen, ja sitten vielä isompaan kuoreen, ihan kuten Suomessakin ennakkoäänestettäessä. Nyt vaan oli Nesteen 17. kerroksen ikkunoista vähän erilaiset näköalat kuin mitä suomalaisissa posteissa keskimäärin...
Juteltiin hetkinen vaalivirkailijan kanssa niitä näitä mm. ulkomailla äänestämisestä, kun ei paikalla ollut muita (yksi henkilö oli juuri poistumassa kun me käveltiin sisään, muuten ei nähty muita äänestäjiä). Kerroimme aikaisemmista kokemuksista johtuvasta ensimmäisen kierroksen missaamisesta ja keskusteltiin siitä, miten ihan kaikkia vaaleja varten ei valitettavasti koeta kannattavaksi lähettää New Yorkista asti virkailijaa Houstoniin, vaikkei kyseessä pelkkä rahakysymys toki olekaan. Saimme myös kuulla, että presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella Houstonissa äänesti noin nelisenkymmentä suomalaista. Ja kakkoskierroksella siis ainakin me, vihdoinkin ulkomailla äänestämisen kokemusta rikkaampina.
Toisen kierroksen äänestyspäivät olivat Houstonissa tämän viikon torstai ja perjantai, me valittiin näistä se ensimmäinen. Lähdettiin töistä vielä tuntia aikaisemminkin että varmasti ehdittiin ajoissa kuudelta sulkeutuvaan äänestyspisteeseen, jonka tarkasta sijainnista ei ollut täyttä varmuutta. Tai oli meillä siis osoite tietenkin, mutta ei tietoa että mikä paikka siitä kyseisestä osoitteesta löytyy, Suomen konsulaattia kun ei Houstonissa ole. Mutta arvaatteko mikä on? No Neste Oilin toimistot!
Ulkomailla äänestäminen ainakin Nesteen toimistoilta tarkoitusta varten lainatussa konferenssihuoneessa meni aika pitkälti tutun kaavan mukaan, mitä nyt äänestyskoppina toimi huoneen pitkän pöydän toinen pääty, joka oli sermeillä suojattu. New Yorkissa sijaitsevasta pääkonsulaatista paikalle lähetetty virkailija leimasi ihan sellaisen perinteisen äänestyslipun, joka itse suljettiin kuoreen, ja sitten vielä isompaan kuoreen, ihan kuten Suomessakin ennakkoäänestettäessä. Nyt vaan oli Nesteen 17. kerroksen ikkunoista vähän erilaiset näköalat kuin mitä suomalaisissa posteissa keskimäärin...
Juteltiin hetkinen vaalivirkailijan kanssa niitä näitä mm. ulkomailla äänestämisestä, kun ei paikalla ollut muita (yksi henkilö oli juuri poistumassa kun me käveltiin sisään, muuten ei nähty muita äänestäjiä). Kerroimme aikaisemmista kokemuksista johtuvasta ensimmäisen kierroksen missaamisesta ja keskusteltiin siitä, miten ihan kaikkia vaaleja varten ei valitettavasti koeta kannattavaksi lähettää New Yorkista asti virkailijaa Houstoniin, vaikkei kyseessä pelkkä rahakysymys toki olekaan. Saimme myös kuulla, että presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella Houstonissa äänesti noin nelisenkymmentä suomalaista. Ja kakkoskierroksella siis ainakin me, vihdoinkin ulkomailla äänestämisen kokemusta rikkaampina.
sunnuntai, 22. tammikuuta 2012
Houston Texans 13, Baltimore Ravens 20
Texansien matka kohti Super Bowlia katkesi sitten viikko sitten, kun joukkue hävisi Baltimore Ravensille. Päivittämättömyys ei ole kuitenkaan johtunut siitä, että olisi kestänyt viikon päästä surusta yli.* Päinvastoin, me ollaan ihan tosi ylpeitä tästä aivan huikeasta kaudesta. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen joukkue selvisi playoff-peleihin ensimmäistä kertaa ikinä ja ylsi vielä yhteen playoff-voittoonkin. Eikä se viime viikon pelikään kaukana ollut, me oltiin mukana kahinassa täysiä taistellen loppuun asti, rutistus ei vaan ihan riittänyt. Hetken se tietysti harmitti koska uskoa riitti, mutta ei sitä oikeasti voi olla kovin pettynyt. Go Texans, ensi kaudella uudestaan!
Vaan jalkapallo jatkuu vielä, tänään vuorossa konferenssifinaalit, joiden voittajat ottavat kahden viikon päästä toisistaan mittaa Super Bowlissa. Ja täällä voi muuten vielä käydä katsomassa ihan mahtavan koostevideon Texansien kauden parhaista paloista.
*Oikeasti päivittämättömyys on johtunut siitä, että me ollaan viime aikoina vietetty kaikki vapaa-aika katsomalla Taisteluplaneetta Galacticaa, niin ei oo vaan ehtinyt muuta...
Vaan jalkapallo jatkuu vielä, tänään vuorossa konferenssifinaalit, joiden voittajat ottavat kahden viikon päästä toisistaan mittaa Super Bowlissa. Ja täällä voi muuten vielä käydä katsomassa ihan mahtavan koostevideon Texansien kauden parhaista paloista.
*Oikeasti päivittämättömyys on johtunut siitä, että me ollaan viime aikoina vietetty kaikki vapaa-aika katsomalla Taisteluplaneetta Galacticaa, niin ei oo vaan ehtinyt muuta...
keskiviikko, 11. tammikuuta 2012
Paikallisuutisia
Lehteä lukiessa silmään osui pitkästä aikaa sen verran outo tarina, että on kerrassaan pakko levittää juttua eteenpäin. Yhdessä täkäläisessä koulussa jäi syksyllä kaksi oppilasta kiinni, kun ne oli rahdannut aseen mukanaan tunnille. Paikalliseen tapaan rangaistuksena oli sitten koulusta erottaminen ja turvallisuutta päätettiin lisäksi parantaa asentamalla kouluun metallinpaljastimet. Meidän näkövinkkelistä ehkä vähän yliampuvaa mutta menköönsä. Varotoimenpiteistä huolimatta tällä viikolla jäi kuitenkin taas yksi oppilas kiinni aseen kanssa. Ja kuinkas tämä on mahdollista? No kun niitä metallinpaljastimia on vain pääovilla, ja sielläkin henkilökuntaa asiaa valvomassa vain koulun aamulla auetessa. Että jos myöhästyy koulusta niin varoittimet saa huutaa ihan omia aikojaan kenenkään piittaamatta. Uusimman tapauksen yllyttäminä valvojia aiotaan nyt kuulemma pitää ihan kello kymmeneen asti. Jos ei vielä tullut turvallinen olo niin ei hätää. Päättäjillä on meinaan loistava varasuunnitelma takataskussa. Aikovat kieltää tavallisten koululaukkujen käytön kokonaan ja ostavat kaikille oppilaille uudet läpinäkyvät reput tilalle. Nyt ei aseen piilottaminen enää onnistu ja maassa on kaikki hyvin. Että silleen...
lauantai, 7. tammikuuta 2012
Houston Texans 31, Cincinnati Bengals 10
Jos olen joskus aikaisemmin erehtynyt kuvittelemaan että stadionilla on ollut kova meteli, olen ollut väärässä. Tänään siellä oli kova meteli. Ensi viikolla katsotaan miten meidän pojat pärjää Baltimore Ravensin kotiyleisön edessä. Kaksi voittoa Super Bowliin...
Kausikertaus
Lisäys: Koska lauantain Chroniclen playoff-liitteen kausikertaus muistutti useammastakin eilen tätä kirjoittaessani unohtuneesta jutusta, päivittelin vähän tietoja. Jos nyt ylipäänsä kukaan jaksoi/jaksaa tätä kaikkea lukea...
Tänä viikonloppuna alkavat jalkapallon playoff-pelit ja Houston Texans on ekaa kertaa ikinä mukana rähinöissä. Uskomatonta sinänsä, koska pojilla on takanaan aivan naurettava kausi. Haluatteko kuulla pienen kertauksen? Ei se mitään, tarjoan sen silti.
Kausi alkoi kolmella voitokkaalla ja yhdellä tappiollisella preseason-pelillä, joiden ehdottomasti merkittävin yksityiskohta oli se, että kolmannessa niistä meidän joukkueen ylivoimaisesti paras running back (Wikipedia tiesi kertoa, että kyseisen pelipaikan suomenkielinen termi on keskushyökkääjä. En ehkä kykene käyttämään sitä...) loukkasi itsensä, eikä kyennyt pelaamaan varsinaisen kauden avauspelissä. Ei se mitään, Indianapolis Colts kaatui silti reilusti (34-7). Kauden kakkospelissä kaveri pääsi jälleen kentälle, loukkasi itsensä uudelleen ja katseli sivusta kun joukkue onnistui silti voittamaan Miami Dolphinsit (23-13). Kolmospeli jäikin sitten taas väliin ja New Orleans Saints veti meitä pataan (40-33).
Neljännestä pelistä eteenpäin meidän running backit ovat pysyneet enemmän tai vähemmän tolpillaan, hyvä niin. Juoksupeli onkin ollut koko kauden meidän vahvinta alaa, koska ykköskaverin lisäksi meidän kakkoskeskushyökkääjä (ei hitto..) on sen verran pätevä tyyppi, että yhdessä ne ovat vastustajien puolustusten suurin kauhu. Mikä on ollut erityisen positiivista, sillä pelissä numero neljä menetimme loukkaantumisen vuoksi ylivoimaisesti parhaan wide receiverimme (Se on sitten näköjään laitahyökkääjä...). Onnistuimme silti päihittämään Pittsburgh Steelersit (17-10). Loukkaantunut tähtilaitahyökkääjämme oli lopulta toipilaana sivussa seuraavat kuusi peliä, joka on huomattava määrä, kun muistetaan että peruskaudella pelejä on ylipäänsä vain 16.
Sitten pelattiin Oakland Raiderseja vastaan, otettiin turpiin (25-20), ja koettiin seuraava loukkaantumistakaisku, kun yksi meidän puolustuksen parhaista pelaajista siirtyi sivuun koko loppukaudeksi. Viikkoa myöhemmin hävittiin Baltimore Ravenseille (29-14), mutta ei se mitään,koska kaikki pelaajat käveli sentään tällä kertaa omin jaloin kentältä pois. Paitsi yksi meidän takapuolustajista (siis safety oikeesti), joka joutui loukkaantumisen vuoksi sivuun loppukaudeksi. En tiedä oliko se kaikista näistä vastoinkäymisistä johtuva sisuuntuminen vai mikä, mutta yhtäkkiä Texansit olivat ihan erinäköinen joukkue. Joukkue, jossa jokainen loukkaantuneen pelaajan tilalle nostettu varamies pelasi ihan uudella tasolla. Voitimme Tennessee Titansit (41-7), mutta menetimme yhden takapuolustajan seuraavaksi kolmeksi peliksi. Voitimme Jacksonville Jaguarsit (24-14), mutta menetimme jälleen yhden puolustajan koko loppukaudeksi. Voitimme Cleveland Brownsit (30-12), vihdoinkin ilman merkittäviä loukkaantumisia. Kaikesta huolimatta Texansit olivat voitokkaita ja meidän puolustuksemme oli yksi koko liigan parhaista. Toivo alkoi nousta. Kunnes viikolla kymmenen, kun voitimme Tampa Bay Buccaneersit (37-9), pelinrakentajamme loukkaantui vailla toivoa palata kentälle enää tällä kaudella.
Huokaistuaan syvään joukkue totesi että ei voi mitään, kakkosmiestä kehiin vaan. Koko kauden harjoitettu Next Man Up -filosofia oli todellisessa testissä. Onneksi seuraava viikko oli taukoviikko, joten oli hyvin aikaa valmistautua. Ja meidän laitahyökkääjämmekin (en ehkä kestä..) oli jälleen pelikunnossa, se on niin hyvä pelaaja että se ottaa kiinni vähän huonommatkin heitot. Kaikki näytti hyvältä, Texansit olivat valmiit uuteen taistoon Jacksonville Jaguarseja vastaan. Ja sitten, pelin toisella neljänneksellä, meidän kakkospelinrakentajamme mursi solisluunsa.
Kentälle asteli meidän kolmospelinrakentaja, joka pelaa ensimmäistä kauttaan, ja jonka tehtävä hyökkäyskuvioita suunnitellessa oli tähän asti ollut lähinnä hakea ykkös- ja kakkospelinrakentajille kahvia. Ja me voitimme Jacksonville Jaguarsit (20-13). Sitten me voitimme Atlanta Falconsit (17-10), eikä kukaan enää tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun se meidän ykköslaitahyökkääjämme loukkaantui pelissä uudelleen. Viikkoa myöhemmin tein molempia, kun voitimme Cincinnati Bengalsit (20-19) ja varmistimme oman divisioonamme voiton ja pääsymme playoff-peleihin, vaikka kautta oli vielä kolme peliä jäljellä. Tiesittekö muuten, että punter on suomeksi lentopotkun potkaisija? Sellainen meiltä loukkaantui tässä pelissä ja joutui sivuun koko loppukaudeksi.
Varsinainen kausi päättyi harmillisesti kolmen pelin tappioputkeen, kun hävisimme ensin Carolina Pantherseille (28-13) ja menetimme yhden tärkeän pelaajan hyökkäyslinjasta. Sitten hävisimme Indianapolis Coltseille (19-6), onneksi ilman merkittäviä loukkaantumisia, ja viime sunnuntaina hävisimme vielä Tennessee Titanseille (23-22). Viimeinen näistä peleistä tosin käytännössä lahjoitettiin pois, sillä mahdollisuus taukoviikkoon oli jo menetetty, eikä pelillä ollut minkään valtakunnan merkitystä, joten valmennusjohto päätti pelin viimeisillä sekunneilla riskeerata. Texansit olisivat voineet pakottaa ottelun jatkoajalle, mutta valitsivat sen sijaan riskialttiimman kahden pisteen yrityksen, joka epäonnistui. Voitto tai tappio, peli haluttiin päättää varsinaisella peliajalla, jottei yhdellekään pelaajalle enää vahingossakaan kävisi mitään. Etenkään sen jälkeen, kun se meidän kolmospelinrakentajamme oli loukkaantunut heti pelin alkuminuuteilla (yllättikö tämä enää ketään..?).
Kaiken tämän jälkeen tuntuu jokseenkin käsittämättömältä, että me olemme mukana playoffeissa. Tästä eteenpäin jokainen matsi on voitettava, aiemmilla peleillä ei ole mitään merkitystä. Ykköslaitahyökkääjä on pelikuntoinen, kuten on kuulemamme mukaan myös meidän kolmospelinrakentaja. Houston Texansit ovat kolmen voiton päässä Super Bowlista, mutta jos tulee kerrankin turpiin, pelit loppuvat siihen.Huomenna Tänään vastassa on revanssiaan varmasti innolla odottava Cincinnati Bengals ja meillä on liput peliin. Tästä se alkaa.
Tänä viikonloppuna alkavat jalkapallon playoff-pelit ja Houston Texans on ekaa kertaa ikinä mukana rähinöissä. Uskomatonta sinänsä, koska pojilla on takanaan aivan naurettava kausi. Haluatteko kuulla pienen kertauksen? Ei se mitään, tarjoan sen silti.
Kausi alkoi kolmella voitokkaalla ja yhdellä tappiollisella preseason-pelillä, joiden ehdottomasti merkittävin yksityiskohta oli se, että kolmannessa niistä meidän joukkueen ylivoimaisesti paras running back (Wikipedia tiesi kertoa, että kyseisen pelipaikan suomenkielinen termi on keskushyökkääjä. En ehkä kykene käyttämään sitä...) loukkasi itsensä, eikä kyennyt pelaamaan varsinaisen kauden avauspelissä. Ei se mitään, Indianapolis Colts kaatui silti reilusti (34-7). Kauden kakkospelissä kaveri pääsi jälleen kentälle, loukkasi itsensä uudelleen ja katseli sivusta kun joukkue onnistui silti voittamaan Miami Dolphinsit (23-13). Kolmospeli jäikin sitten taas väliin ja New Orleans Saints veti meitä pataan (40-33).
Neljännestä pelistä eteenpäin meidän running backit ovat pysyneet enemmän tai vähemmän tolpillaan, hyvä niin. Juoksupeli onkin ollut koko kauden meidän vahvinta alaa, koska ykköskaverin lisäksi meidän kakkoskeskushyökkääjä (ei hitto..) on sen verran pätevä tyyppi, että yhdessä ne ovat vastustajien puolustusten suurin kauhu. Mikä on ollut erityisen positiivista, sillä pelissä numero neljä menetimme loukkaantumisen vuoksi ylivoimaisesti parhaan wide receiverimme (Se on sitten näköjään laitahyökkääjä...). Onnistuimme silti päihittämään Pittsburgh Steelersit (17-10). Loukkaantunut tähtilaitahyökkääjämme oli lopulta toipilaana sivussa seuraavat kuusi peliä, joka on huomattava määrä, kun muistetaan että peruskaudella pelejä on ylipäänsä vain 16.
Sitten pelattiin Oakland Raiderseja vastaan, otettiin turpiin (25-20), ja koettiin seuraava loukkaantumistakaisku, kun yksi meidän puolustuksen parhaista pelaajista siirtyi sivuun koko loppukaudeksi. Viikkoa myöhemmin hävittiin Baltimore Ravenseille (29-14), mutta ei se mitään,
Huokaistuaan syvään joukkue totesi että ei voi mitään, kakkosmiestä kehiin vaan. Koko kauden harjoitettu Next Man Up -filosofia oli todellisessa testissä. Onneksi seuraava viikko oli taukoviikko, joten oli hyvin aikaa valmistautua. Ja meidän laitahyökkääjämmekin (en ehkä kestä..) oli jälleen pelikunnossa, se on niin hyvä pelaaja että se ottaa kiinni vähän huonommatkin heitot. Kaikki näytti hyvältä, Texansit olivat valmiit uuteen taistoon Jacksonville Jaguarseja vastaan. Ja sitten, pelin toisella neljänneksellä, meidän kakkospelinrakentajamme mursi solisluunsa.
Kentälle asteli meidän kolmospelinrakentaja, joka pelaa ensimmäistä kauttaan, ja jonka tehtävä hyökkäyskuvioita suunnitellessa oli tähän asti ollut lähinnä hakea ykkös- ja kakkospelinrakentajille kahvia. Ja me voitimme Jacksonville Jaguarsit (20-13). Sitten me voitimme Atlanta Falconsit (17-10), eikä kukaan enää tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun se meidän ykköslaitahyökkääjämme loukkaantui pelissä uudelleen. Viikkoa myöhemmin tein molempia, kun voitimme Cincinnati Bengalsit (20-19) ja varmistimme oman divisioonamme voiton ja pääsymme playoff-peleihin, vaikka kautta oli vielä kolme peliä jäljellä. Tiesittekö muuten, että punter on suomeksi lentopotkun potkaisija? Sellainen meiltä loukkaantui tässä pelissä ja joutui sivuun koko loppukaudeksi.
Varsinainen kausi päättyi harmillisesti kolmen pelin tappioputkeen, kun hävisimme ensin Carolina Pantherseille (28-13) ja menetimme yhden tärkeän pelaajan hyökkäyslinjasta. Sitten hävisimme Indianapolis Coltseille (19-6), onneksi ilman merkittäviä loukkaantumisia, ja viime sunnuntaina hävisimme vielä Tennessee Titanseille (23-22). Viimeinen näistä peleistä tosin käytännössä lahjoitettiin pois, sillä mahdollisuus taukoviikkoon oli jo menetetty, eikä pelillä ollut minkään valtakunnan merkitystä, joten valmennusjohto päätti pelin viimeisillä sekunneilla riskeerata. Texansit olisivat voineet pakottaa ottelun jatkoajalle, mutta valitsivat sen sijaan riskialttiimman kahden pisteen yrityksen, joka epäonnistui. Voitto tai tappio, peli haluttiin päättää varsinaisella peliajalla, jottei yhdellekään pelaajalle enää vahingossakaan kävisi mitään. Etenkään sen jälkeen, kun se meidän kolmospelinrakentajamme oli loukkaantunut heti pelin alkuminuuteilla (yllättikö tämä enää ketään..?).
Kaiken tämän jälkeen tuntuu jokseenkin käsittämättömältä, että me olemme mukana playoffeissa. Tästä eteenpäin jokainen matsi on voitettava, aiemmilla peleillä ei ole mitään merkitystä. Ykköslaitahyökkääjä on pelikuntoinen, kuten on kuulemamme mukaan myös meidän kolmospelinrakentaja. Houston Texansit ovat kolmen voiton päässä Super Bowlista, mutta jos tulee kerrankin turpiin, pelit loppuvat siihen.
torstai, 5. tammikuuta 2012
Rankka paluu töihin
Tiiättekö mikä on paras tapa suorittaa pehmeä lasku töihin talviloman jälkeen? Antakaa kun kerron. Paras tapa on hyödyntää IEW:n aikana tehtyjä ylityötunteja ja varmistaa, että muutenkin maanantaivapaan jälkeen jo lähtökohtaisesti nelipäiväinen työviikko kutistuu kahteen ja puoleen päivään. Sen jälkeen ilmoittaudutaan vapaaehtoiseksi lähtemään mukaan opiskelijoille tiistaina järjestetylle puolen päivän retkelle NASAan, ja tehdään siitä se puolikas työpäivä, jotta voidaan jäädä suoraan ”töistä” hengailemaan NASAan vielä pitemmäksi aikaa kylässä olevien vieraiden kanssa. Koko homma huipentuu pitkään viikonloppuun, kun kahden kokonaisen työpäivän jälkeen nautitaan vielä perjantaivapaasta.
Ja jos joku ei heti hokannut niin kyllä, sain palkkaa siitä että vietin aikaa NASAssa. Mulla on ehkä maailman paras työpaikka (heti NASAn jälkeen).
Ja jos joku ei heti hokannut niin kyllä, sain palkkaa siitä että vietin aikaa NASAssa. Mulla on ehkä maailman paras työpaikka (heti NASAn jälkeen).
lauantai, 31. joulukuuta 2011
Vuosi uusi
Takana on ihan mahtava loma Seattlessa ja todella tuskallinen kotimatka keskiviikkona. Raportoin lisää kunhan ehdin käymään läpi kaikki ne miljoona valokuvaa jotka taas vaihteeksi reissussa nappailin. Sitä en osaa sanoa koska tämä tapahtuu, sillä Villen sisko perheineen saapui torstaina Houstoniin. Eli meillä on vähän niinkun vieraita, vaikka he toki hotellissa majailevatkin.
Vuotta vaihdetaan kuitenkin Villen kanssa ihan kahdestaan, kotosalla. Jääkaapissa on kuohuviinipullo ja juustokakkua, mitä muuta sitä muka ees tarttis?
Vuotta vaihdetaan kuitenkin Villen kanssa ihan kahdestaan, kotosalla. Jääkaapissa on kuohuviinipullo ja juustokakkua, mitä muuta sitä muka ees tarttis?Hyvää Uutta Vuotta!!
torstai, 22. joulukuuta 2011
Joulukuun kootut
Ei oo nähtävästi tää joulukuu ollut yhtään parempi blogin kannalta kuin marraskuukaan. Voisinkin kerrankin tehdä uudenvuodenlupauksen, eli että yrittäisin jaksaa päivittää blogia täysistä työpäivistä huolimatta. Otetaanko pikakertauksena jotta miten sitä onkaan joulukuuta vietetty?
Saatiin Marketalta ja Sepolta joulukalenteri, jonka luukkuja ollaan ahkerasti availtu joka aamu. Mä saan avata parittomina päivinä ja Ville sit parillisina.
Postiluukkuun on ilmestynyt kaikenlaisia muitakin kivoja lähetyksiä, joiden määrästä päätellen me ollaan oltu ihan hurjan kilttejä tänä vuonna. Kaikki paketoidut jutut ollaan tietysti jätetty rauhaan odottamaan aattoa.
Joulukoristeita meillä on melko vähänlaisesti, kun ollaan lähdössä muualle jouluksi, mutta jotain sentään. Joulukuun rouvien lounaalla askarreltiin lumihiutaleita (vähänkö se oli kivaa, en oo tehnyt niitä vuosikausiin!) ja Marketan ja Sepon joulupaketista paljastui joulukello, joka pääsi roikkumaan ulko-oveen. Ja ei, se ei ollut paketoitu, niin ei voitu tietää saiko avata vai ei. Loppuosa tulkittiin joululahjaksi, joten laitettiin takaisin kuoreen ja avataan sitten yllättyneinä uudelleen myöhemmin.
Meillä oli viime maanantaina toimiston pikkujoulut, pistettiin pulju kiinni ja sulkeuduttiin syömään hyvää ruokaa ja pelaamaan White Elephant -lahjanvaihtopeliä. Kas näin se toimii: Jokainen tuo pienen paketin (meillä oli ehdottomana hintarajana kymmenen dollaria) ja paketit kerätään yhteen paikkaan, jonka jälkeen jokainen osallistuja saa numerolapun. Se jonka lapussa on ykkönen, saa valita yhden paketin ja avata sen. Se jonka lapussa on numero kaksi, saa joko varastaa ykkösen avaaman lahjan tai valita pakettien joukosta uuden lahjan avattavaksi. Numero kolmonen saa varastaa kumman tahansa aiemmin avatun lahjan, tai valita uuden, ja näin jatketaan eteenpäin. Jos jonkun lahja varastetaan, saa kyseinen henkilö uuden vuoron, jolla joko varastaa lahjan (samaa, juuri varastettua lahjaa ei kuitenkaan saa heti napata takaisin), tai valita uuden paketin. Kun paketti on kolmannella omistajallaan, eli varastettu kahdesti, se julistetaan "kuolleeksi," eli sitä ei saa enää varastaa. Minä sain itselleni mielettömän upean kolmiulotteisen pöllöpalapelin, ja kun sanon "sain," tarkoitan että häikäilemättömästi varastin sen työkaverilta.
Kotiin päädyin lopulta kahden lahjan kanssa, kun erinäisten käänteiden seurauksena sain pomolle Valkoisen Elefantin päätteeksi jääneen pienen kirjahyllynkin. Pomo ei sitä nimittäin tarvinnut, joten kun omalla vuorollani pohtiessani minkä lahjan varastaisin satuin mainitsemaan että pieni kirjahylly on kyllä hankintalistalla, tyrkättiin se päivän lopuksi minulle mukaan. Maksuksi lupasin jemmata työpöydän laatikkoon 75 senttiä sitä hetkeä varten, kun pomon Dr. Pepper -himo käy liian kovaksi, eikä omasta takaa löydy juoma-automaattiin sopivaa valuuttaa. Jos ette vielä ole vakuuttuneita siitä että mulla on ehkä maailman paras pomo, kerrottakoon vielä että koko meidän toimisto sai joulukuussa yhden iltapäivän vapaaksi jouluostoksia tai muita -valmisteluja varten. Ainoa ehto oli se, ettei kaikki saanut mennä samaan aikaan, vaan piti varmistaa että toimistolla on vähintään minimimiehitys.
Koska mun silmälaseja ei näöntarkistuksen seurauksena tarvinnut päivittää lainkaan, piti uusiin linsseihin korvamerkityille rahoille keksiä uusi kohde. Ostin siis kokonaan uudet silmälasit. En vanhojen tilalle, vaan niiden rinnalle, varapariksi ja myös ihan asustesyistä. Jos kerta laukkua, kenkiä ja koruja vaihdetaan fiilikseen ja tilanteen mukaan, miksei silmälasejakin voisi nyt ainakin kahdet olla. Ville puolestaan pitäytyi vanhoissa kehyksissä ja sai vaan tuliterät uusilla vahvuuksilla varustetut linssit sekä silmä- että aurinkolaseihinsa.
Kunnostauduttiin pitkästä aikaa palapelienkin kanssa ja väsättiin kasaan ehkä maailman hienoin palapeli ikinä. Löydettiin tää Petun kanssa Kennedy Space Centeristä ja ostettiin molemmat omat. Huhu kertoo että Petun kappale on vielä noin tuhannessa palasessa, kun taas meidän on odottanut kehyksissä jo useamman viikon sitä hetkeä, kun joku jaksaa nakutella naulan seinään.
OISS järjestää talviloman tietämissä paljon ohjelmaa kansainvälisten opiskelijoiden iloksi, kun kaikilla ei ole mahdollisuutta joka lomalla lentää kotiin. Kun kävi ilmi että yksi ohjelmanumeroista on lätkämatsi, päätettiin Villen kanssa tarttua tilaisuuteen ja mennä mukaan. Ei olla nimittäin vielä kertaakaan käyty täällä katsomassa jääkiekkoa, vaikka tarkoitus on ollut alusta asti. No nyt käytiin, vaikka rehellisyyden nimissä kyseessä oli ihan tosi huono jääkiekko. Texas Stars vastaan paikallinen Houston Aeros päättyi kotijoukkueen 4-1 voittoon, ja olihan pelissä ihan hauskaa, mutta laatulätkä oli kyllä tästä showsta kaukana...
Ylivoimaisesti hupaisinta matsissa oli se, kun Aerosin ensimmäisen maalin jälkeen katsomosta alettiin viskoa jäälle pehmonalleja. Ville tiesi kertoa että kyseessä on vuosittainen tempaus, jolla kerätään jouluksi nalleja lasten hyväntekeväisyyteen. Melko hauska veto, tosin jäin itse miettimään että mitä sitten olisi tapahtunut, jos Aerosit olisi jäänyt pelissä nollille?
Tällä viikolla oli vuorossa OISS:n talvitapahtumista toinen, kun koko toimiston väki lähti opiskelijoiden kanssa Bayou Wildlife Parkiin. Homma oli valtaisa menestys, jonka lisäksi tuli havaittua että kesän kuumimmat helteet ei ehkä ollut ihan paras vierailuajankohta. Eläimet olivat nimittäin tällä kertaa ihan tosi paljon aktiivisempia, kamelitkin tunki käytännössä vaunuun sisään ruokakipon perässä.
Sit vielä sellainen juttu, että Red Hot Chili Peppers, eli ehkä maailman ensteks paras bändi ikinä, julkaisi tänä vuonna vaihteeksi uuden levyn. Ja uuden levyn kiertue saapuu maaliskuussa Houstoniin ja meillä on liput! Ja niin, me muuten lähdetään jouluksi Seattleen, heti kun perjantain puolikas työpäivä päättyy. Ricen presidentti on reilu kaveri ja pistää nimittäin puljun kiinni jo puoliltapäivin, jotta porukka pääsee kotiin. Että hyvät joulut vaan kaikille!
Sit vielä sellainen ihan pikkujuttu, että Houston Texansit on varmistanut pääsyn playoffeihin, ekaa kertaa ikinä! Asia ansaitsee paremmalla ajalla ihan oman jutun.
Saatiin Marketalta ja Sepolta joulukalenteri, jonka luukkuja ollaan ahkerasti availtu joka aamu. Mä saan avata parittomina päivinä ja Ville sit parillisina.
Postiluukkuun on ilmestynyt kaikenlaisia muitakin kivoja lähetyksiä, joiden määrästä päätellen me ollaan oltu ihan hurjan kilttejä tänä vuonna. Kaikki paketoidut jutut ollaan tietysti jätetty rauhaan odottamaan aattoa.
Joulukoristeita meillä on melko vähänlaisesti, kun ollaan lähdössä muualle jouluksi, mutta jotain sentään. Joulukuun rouvien lounaalla askarreltiin lumihiutaleita (vähänkö se oli kivaa, en oo tehnyt niitä vuosikausiin!) ja Marketan ja Sepon joulupaketista paljastui joulukello, joka pääsi roikkumaan ulko-oveen. Ja ei, se ei ollut paketoitu, niin ei voitu tietää saiko avata vai ei. Loppuosa tulkittiin joululahjaksi, joten laitettiin takaisin kuoreen ja avataan sitten yllättyneinä uudelleen myöhemmin.
Meillä oli viime maanantaina toimiston pikkujoulut, pistettiin pulju kiinni ja sulkeuduttiin syömään hyvää ruokaa ja pelaamaan White Elephant -lahjanvaihtopeliä. Kas näin se toimii: Jokainen tuo pienen paketin (meillä oli ehdottomana hintarajana kymmenen dollaria) ja paketit kerätään yhteen paikkaan, jonka jälkeen jokainen osallistuja saa numerolapun. Se jonka lapussa on ykkönen, saa valita yhden paketin ja avata sen. Se jonka lapussa on numero kaksi, saa joko varastaa ykkösen avaaman lahjan tai valita pakettien joukosta uuden lahjan avattavaksi. Numero kolmonen saa varastaa kumman tahansa aiemmin avatun lahjan, tai valita uuden, ja näin jatketaan eteenpäin. Jos jonkun lahja varastetaan, saa kyseinen henkilö uuden vuoron, jolla joko varastaa lahjan (samaa, juuri varastettua lahjaa ei kuitenkaan saa heti napata takaisin), tai valita uuden paketin. Kun paketti on kolmannella omistajallaan, eli varastettu kahdesti, se julistetaan "kuolleeksi," eli sitä ei saa enää varastaa. Minä sain itselleni mielettömän upean kolmiulotteisen pöllöpalapelin, ja kun sanon "sain," tarkoitan että häikäilemättömästi varastin sen työkaverilta.
Kotiin päädyin lopulta kahden lahjan kanssa, kun erinäisten käänteiden seurauksena sain pomolle Valkoisen Elefantin päätteeksi jääneen pienen kirjahyllynkin. Pomo ei sitä nimittäin tarvinnut, joten kun omalla vuorollani pohtiessani minkä lahjan varastaisin satuin mainitsemaan että pieni kirjahylly on kyllä hankintalistalla, tyrkättiin se päivän lopuksi minulle mukaan. Maksuksi lupasin jemmata työpöydän laatikkoon 75 senttiä sitä hetkeä varten, kun pomon Dr. Pepper -himo käy liian kovaksi, eikä omasta takaa löydy juoma-automaattiin sopivaa valuuttaa. Jos ette vielä ole vakuuttuneita siitä että mulla on ehkä maailman paras pomo, kerrottakoon vielä että koko meidän toimisto sai joulukuussa yhden iltapäivän vapaaksi jouluostoksia tai muita -valmisteluja varten. Ainoa ehto oli se, ettei kaikki saanut mennä samaan aikaan, vaan piti varmistaa että toimistolla on vähintään minimimiehitys.
Koska mun silmälaseja ei näöntarkistuksen seurauksena tarvinnut päivittää lainkaan, piti uusiin linsseihin korvamerkityille rahoille keksiä uusi kohde. Ostin siis kokonaan uudet silmälasit. En vanhojen tilalle, vaan niiden rinnalle, varapariksi ja myös ihan asustesyistä. Jos kerta laukkua, kenkiä ja koruja vaihdetaan fiilikseen ja tilanteen mukaan, miksei silmälasejakin voisi nyt ainakin kahdet olla. Ville puolestaan pitäytyi vanhoissa kehyksissä ja sai vaan tuliterät uusilla vahvuuksilla varustetut linssit sekä silmä- että aurinkolaseihinsa.
Kunnostauduttiin pitkästä aikaa palapelienkin kanssa ja väsättiin kasaan ehkä maailman hienoin palapeli ikinä. Löydettiin tää Petun kanssa Kennedy Space Centeristä ja ostettiin molemmat omat. Huhu kertoo että Petun kappale on vielä noin tuhannessa palasessa, kun taas meidän on odottanut kehyksissä jo useamman viikon sitä hetkeä, kun joku jaksaa nakutella naulan seinään.
OISS järjestää talviloman tietämissä paljon ohjelmaa kansainvälisten opiskelijoiden iloksi, kun kaikilla ei ole mahdollisuutta joka lomalla lentää kotiin. Kun kävi ilmi että yksi ohjelmanumeroista on lätkämatsi, päätettiin Villen kanssa tarttua tilaisuuteen ja mennä mukaan. Ei olla nimittäin vielä kertaakaan käyty täällä katsomassa jääkiekkoa, vaikka tarkoitus on ollut alusta asti. No nyt käytiin, vaikka rehellisyyden nimissä kyseessä oli ihan tosi huono jääkiekko. Texas Stars vastaan paikallinen Houston Aeros päättyi kotijoukkueen 4-1 voittoon, ja olihan pelissä ihan hauskaa, mutta laatulätkä oli kyllä tästä showsta kaukana...
Ylivoimaisesti hupaisinta matsissa oli se, kun Aerosin ensimmäisen maalin jälkeen katsomosta alettiin viskoa jäälle pehmonalleja. Ville tiesi kertoa että kyseessä on vuosittainen tempaus, jolla kerätään jouluksi nalleja lasten hyväntekeväisyyteen. Melko hauska veto, tosin jäin itse miettimään että mitä sitten olisi tapahtunut, jos Aerosit olisi jäänyt pelissä nollille?
Tällä viikolla oli vuorossa OISS:n talvitapahtumista toinen, kun koko toimiston väki lähti opiskelijoiden kanssa Bayou Wildlife Parkiin. Homma oli valtaisa menestys, jonka lisäksi tuli havaittua että kesän kuumimmat helteet ei ehkä ollut ihan paras vierailuajankohta. Eläimet olivat nimittäin tällä kertaa ihan tosi paljon aktiivisempia, kamelitkin tunki käytännössä vaunuun sisään ruokakipon perässä.
Sit vielä sellainen juttu, että Red Hot Chili Peppers, eli ehkä maailman ensteks paras bändi ikinä, julkaisi tänä vuonna vaihteeksi uuden levyn. Ja uuden levyn kiertue saapuu maaliskuussa Houstoniin ja meillä on liput! Ja niin, me muuten lähdetään jouluksi Seattleen, heti kun perjantain puolikas työpäivä päättyy. Ricen presidentti on reilu kaveri ja pistää nimittäin puljun kiinni jo puoliltapäivin, jotta porukka pääsee kotiin. Että hyvät joulut vaan kaikille!Sit vielä sellainen ihan pikkujuttu, että Houston Texansit on varmistanut pääsyn playoffeihin, ekaa kertaa ikinä! Asia ansaitsee paremmalla ajalla ihan oman jutun.
lauantai, 3. joulukuuta 2011
Jatkoa edelliseen
Mihinkäs sitä viimeksi oikein jäätiinkään? Ai niin, piti kertomani siitä syystä, miksi töissä on ollut niin harvinaisen kova kiire. Tuossa parisen viikkoa sitten oli nimittäin International Education Week (IEW), johon me otettiin varaslähtö jo edeltävänä lauantaina potkaisemalla tapahtumat käyntiin pingisturnauksella. Eli ensimmäinen niistä kahdesta peräkkäisestä kuuden päivän työviikosta johtui siitä, että olin parin työkaverin kanssa katsomassa kun opiskelijat otti toisistaan mittaa pöytätenniksen jalossa urheilulajissa. Ja voin muuten kertoa, että turnauksen taso oli huikea. Neljännesfinaaleissa pallot sai jo melkoista kyytiä ja mitalipelit oli molemmat ihan uskomattomat. Kolmen kärki sai mitalit ja kaikki neljä finaaleihin yltänyttä pienet tavarapalkinnot, ihan ansaitusti. Hauska päivä ja tosi menestyksekäs aloitus meidän IEW:lle.
Jaa että mikä ihmeen International Education Week? Kyseessä on sisäministeriön ja opetusministeriön yhdessä sponsoroima, jo kahdennentoista kerran järjestettävä maa(ilma)nlaajuinen viikko, jolloin keskitytään kansainvälisen koulutus- ja oppilasvaihdon hyötyihin ja riemuihin. Ricen yliopisto osallistuu tietenkin myös ja hyvin luonnollisesti pääasiallisesti OISS:n johdolla. Ja IEW:n koordinointi sattuu kuulumaan minun työnkuvaani. Toki koko meidän tiimi teki paljon hommia kaikkien meidän järjestämien tapahtumien eteen ja jokaisella tapahtumalla oli päävastuuhenkilö, mutta minä olin silti loppupeleissä vastuussa kaikesta. Eli oli vähän kiire, oli vähän tekemistä ja oli vähän rankkaa. Mutta oli myös ihan tosi palkitsevaa ja hauskaa! Ja tuntui hyvältä huomata, kuinka kaikki työkaverit seisoi mun takana ja kuinka kaikki luotti mun kykyihin hoitaa homma kotiin, vaikka olin aloittanut työt vasta paria kuukautta aiemmin. Pingisturnauksen jälkeisenä maanantaina sain pomolta jopa kukkia hienosti alkaneen IEW:n kunniaksi.
Maanantai olikin viikon ainoa päivä kun meillä ei ollut mitään tapahtumaa. Tiistaina vuorossa oli yhdessä Ricen Graduate Student Associationin (GSA) kanssa järjestetty kansainvälinen kahvitunti. GSA järjestää näitä kahvitunteja kerran kuussa, ja kun yhden ajankohta osui yksiin IEW:n kanssa, me tartuimme tilaisuuteen sponsoroida tapahtuma. Keskiviikkona vuorossa oli Ricen kansainvälisten opiskelijajärjestöjen presidenteille vuosittain järjestettävä kiitoslounas. OISS vie aina IEW:n kunniaksi nämä kv-klubien presidentit Faculty Clubille lounaalle kiitoksena siitä työstä, mitä nämä opiskelijajärjestöt kansainvälisten opiskelijoiden eteen tekevät. Torstaina puolestaan vietimme varhaista Kiitospäivää ja söimme opiskelijoiden kanssa perinteisen kiitospäivän lounaan. Yksi kampuksen ravintoloista osallistui IEW:hen tarjoilemalla viikon ajan lounasta eri maista, ja torstaiksi pyysimme heitä kokkaamaan kiitospäivälle tyypillisiä ruokia. OISS osti etukäteen reilut 100 lounasta ja jakoi liput ilmaiseen ateriaan 101 opiskelijalle.
Perjantaina oli vuorossa International Education Reception, jonka tarkoitus oli päättää International Education Week ja julkistaa meidän IEW essee kilpailun voittajat. Tämä kilpailu oli mun mielestä koko IEW:n ihan paras juttu tänä vuonna. Me pyysimme opiskelijoita kirjoittamaan essee aiheesta kulttuurisesta sopeutumisesta ja siitä, mitä on olla kansainvälinen opiskelija Ricessa, ja saimme yli 40 tekstiä. Osasimme toki odottaa etukäteen isoa lukua, sillä meidän pomo oli päättänyt panostaa ihan todenteolla: ykköspalkinto oli huikeat $750 (kakkossijasta sai $500 ja kolmossijastakin $250). Tuomareita meillä oli viisi ja minä sain kunnian olla toinen OISS:n edustajista, kolmen muun ollessa varsin merkittäviäkin tyyppejä ympäri kampusta. Ja ne esseet oli suurimmaksi osaksi muuten ihan tosi hyviä, mutta onneksi kärki erottui joukosta yllättävänkin selkeästi. Päädyimme lopulta kolmen parhaan lisäksi antamaan erikoismaininnan vielä kolmelle seuraavallekin esseelle.
Vaikka perjantain Reception olikin meidän virallinen IEW:n päätösjuhla, oli yksi tapahtuma vielä jäljellä. OISS on nimittäin jo vuodesta 2005 lähtien järjestänyt IEW Mini Soccer World Cupin, joka pelattiin tänä vuonna viikon päätteeksi lauantaina. Turnauksessa pelaa neljä joukkuetta, Afrikka, Aasia, Amerikat ja Eurooppa, ja voitosta taistellaan tiukasti. OISS:llä on superhieno pokaali, jonka kylkeen voittajajoukkue saa aina nimellään ja voittovuodella varustetun laatan, jotta jälkipolvetkin näkevät mikä maanosa on milloinkin kruunattu Ricen jalkapallomestariksi. Tänä vuonna voittoon ylti Amerikat, Afrikan jäädessä täpärästi hopealle. Eurooppa, jonka joukkueessa Villekin pelasi, selvisi hienosti kolmossijalle ja Aasia piti tänä vuonna perää. Päivä oli superhauska ja pelaajilla tuntui olevan aidosti kivaa, itse olin lähinnä onnellinen siitä että IEW oli päättynyt ja kaikki oli mennyt hyvin. Sunnuntaina makasinkin sitten koko päivän raatona sohvalla ja yritin toipua ihan mahtavasta mutta myös mahtavan väsyttävästä viikosta. Texansitkaan ei pelannut kun niillä oli väliviikko, niin ei tarvinnut edes erityisemmin keskittyä niihin jalkapallopeleihin mitä telkkarista tuli. Harvinaisen tarpeeseen tullut tekemättömyyden päivä, sanoisin.
Ei töissä heti rauhoittunut IEW:n jälkeenkään, oli meinaan aika paljon kaikenlaisia pieniä jälkijuttuja jotka piti hoitaa. Mutta huomattavasti rauhallisemmin se seuraava viikko jo meni, eikä vähiten siksi, että kyseessä oli vajaa, vain kolmipäiväinen rupeama. Torstaina nimittäin vietettiin sitä oikeaa Kiitospäivää, jonka kunniaksi saatiin lupa laittaa toimisto kiinni keskiviikkonakin jo kahdelta. Eli oikeasti työviikko oli vain kaksi ja puolipäiväinen, voitaisko ottaa tavaksi, kiitos? Kiitospäivää meidät oltiin Villen kanssa kutsuttu viettämään mun pomon luokse, ja oli ihan tosi hauskaa. Meillä oli varsin monikulttuuriset bileet kun paikalla oli pomon perheen ja meidän lisäksi yksi kiinalainen, yksi marokkolainen ja kaksi irakilaista vierasta. Hyvää ruokaa ja mielenkiintoisia keskusteluja, mitä muuta sitä Kiitospäiväänsä kaipaisi? Loput kolme vapaapäivää otettiin niin rennosti kuin ikinä pystyttiin, ainoa mainitsemisen arvoinen fakta taitaa olla se, että Texansit voittivat viime sunnuntain pelin Jacksonville Jaguarseja vastaan 20-13.
Tällä viikolla on elämä töissä taas normalisoitunut. Tämä aika vuodesta on meille melko kiireistä, mutta ei yhtään samanlaista hulinaa kuin IEW:n aikaan. Viikolla ei tehty juuri mitään sen kummempaa, mutta tänään ollaan sitten menty senkin edestä. Ensin päivällä pyörittiin hetki Galleriassa, kun molemmat kävi silmälääkärissä. Villellä muuttui linssit pikkuisen, minulla ne pysyi samana lääkärin väläytellessä, että seuraavaksi todennäköisesti lähtee vahvuudet iän myötä alaspäin. Arvatkaa tuliko vähän vanha olo..? Illalla kiiruhdettiin downtowniin katsomaan taas yksi Cirque du Soleil -esitys, Dralion. En ole vieläkään nähnyt yhtään Cirque du Soleil -esitystä josta en olisi pitänyt, ja alan vähitellen epäillä ettei sellaista ole olemassakaan. Tässä vielä Dralionin traileri kaikille kiinnostuneille.
Ps. Kuvituksena toimi meidän saalis Ricen kampuksella perjantaina järjestetyistä kirjamyyjäisistä.
Jaa että mikä ihmeen International Education Week? Kyseessä on sisäministeriön ja opetusministeriön yhdessä sponsoroima, jo kahdennentoista kerran järjestettävä maa(ilma)nlaajuinen viikko, jolloin keskitytään kansainvälisen koulutus- ja oppilasvaihdon hyötyihin ja riemuihin. Ricen yliopisto osallistuu tietenkin myös ja hyvin luonnollisesti pääasiallisesti OISS:n johdolla. Ja IEW:n koordinointi sattuu kuulumaan minun työnkuvaani. Toki koko meidän tiimi teki paljon hommia kaikkien meidän järjestämien tapahtumien eteen ja jokaisella tapahtumalla oli päävastuuhenkilö, mutta minä olin silti loppupeleissä vastuussa kaikesta. Eli oli vähän kiire, oli vähän tekemistä ja oli vähän rankkaa. Mutta oli myös ihan tosi palkitsevaa ja hauskaa! Ja tuntui hyvältä huomata, kuinka kaikki työkaverit seisoi mun takana ja kuinka kaikki luotti mun kykyihin hoitaa homma kotiin, vaikka olin aloittanut työt vasta paria kuukautta aiemmin. Pingisturnauksen jälkeisenä maanantaina sain pomolta jopa kukkia hienosti alkaneen IEW:n kunniaksi.
Maanantai olikin viikon ainoa päivä kun meillä ei ollut mitään tapahtumaa. Tiistaina vuorossa oli yhdessä Ricen Graduate Student Associationin (GSA) kanssa järjestetty kansainvälinen kahvitunti. GSA järjestää näitä kahvitunteja kerran kuussa, ja kun yhden ajankohta osui yksiin IEW:n kanssa, me tartuimme tilaisuuteen sponsoroida tapahtuma. Keskiviikkona vuorossa oli Ricen kansainvälisten opiskelijajärjestöjen presidenteille vuosittain järjestettävä kiitoslounas. OISS vie aina IEW:n kunniaksi nämä kv-klubien presidentit Faculty Clubille lounaalle kiitoksena siitä työstä, mitä nämä opiskelijajärjestöt kansainvälisten opiskelijoiden eteen tekevät. Torstaina puolestaan vietimme varhaista Kiitospäivää ja söimme opiskelijoiden kanssa perinteisen kiitospäivän lounaan. Yksi kampuksen ravintoloista osallistui IEW:hen tarjoilemalla viikon ajan lounasta eri maista, ja torstaiksi pyysimme heitä kokkaamaan kiitospäivälle tyypillisiä ruokia. OISS osti etukäteen reilut 100 lounasta ja jakoi liput ilmaiseen ateriaan 101 opiskelijalle.
Perjantaina oli vuorossa International Education Reception, jonka tarkoitus oli päättää International Education Week ja julkistaa meidän IEW essee kilpailun voittajat. Tämä kilpailu oli mun mielestä koko IEW:n ihan paras juttu tänä vuonna. Me pyysimme opiskelijoita kirjoittamaan essee aiheesta kulttuurisesta sopeutumisesta ja siitä, mitä on olla kansainvälinen opiskelija Ricessa, ja saimme yli 40 tekstiä. Osasimme toki odottaa etukäteen isoa lukua, sillä meidän pomo oli päättänyt panostaa ihan todenteolla: ykköspalkinto oli huikeat $750 (kakkossijasta sai $500 ja kolmossijastakin $250). Tuomareita meillä oli viisi ja minä sain kunnian olla toinen OISS:n edustajista, kolmen muun ollessa varsin merkittäviäkin tyyppejä ympäri kampusta. Ja ne esseet oli suurimmaksi osaksi muuten ihan tosi hyviä, mutta onneksi kärki erottui joukosta yllättävänkin selkeästi. Päädyimme lopulta kolmen parhaan lisäksi antamaan erikoismaininnan vielä kolmelle seuraavallekin esseelle.
Vaikka perjantain Reception olikin meidän virallinen IEW:n päätösjuhla, oli yksi tapahtuma vielä jäljellä. OISS on nimittäin jo vuodesta 2005 lähtien järjestänyt IEW Mini Soccer World Cupin, joka pelattiin tänä vuonna viikon päätteeksi lauantaina. Turnauksessa pelaa neljä joukkuetta, Afrikka, Aasia, Amerikat ja Eurooppa, ja voitosta taistellaan tiukasti. OISS:llä on superhieno pokaali, jonka kylkeen voittajajoukkue saa aina nimellään ja voittovuodella varustetun laatan, jotta jälkipolvetkin näkevät mikä maanosa on milloinkin kruunattu Ricen jalkapallomestariksi. Tänä vuonna voittoon ylti Amerikat, Afrikan jäädessä täpärästi hopealle. Eurooppa, jonka joukkueessa Villekin pelasi, selvisi hienosti kolmossijalle ja Aasia piti tänä vuonna perää. Päivä oli superhauska ja pelaajilla tuntui olevan aidosti kivaa, itse olin lähinnä onnellinen siitä että IEW oli päättynyt ja kaikki oli mennyt hyvin. Sunnuntaina makasinkin sitten koko päivän raatona sohvalla ja yritin toipua ihan mahtavasta mutta myös mahtavan väsyttävästä viikosta. Texansitkaan ei pelannut kun niillä oli väliviikko, niin ei tarvinnut edes erityisemmin keskittyä niihin jalkapallopeleihin mitä telkkarista tuli. Harvinaisen tarpeeseen tullut tekemättömyyden päivä, sanoisin.
Ei töissä heti rauhoittunut IEW:n jälkeenkään, oli meinaan aika paljon kaikenlaisia pieniä jälkijuttuja jotka piti hoitaa. Mutta huomattavasti rauhallisemmin se seuraava viikko jo meni, eikä vähiten siksi, että kyseessä oli vajaa, vain kolmipäiväinen rupeama. Torstaina nimittäin vietettiin sitä oikeaa Kiitospäivää, jonka kunniaksi saatiin lupa laittaa toimisto kiinni keskiviikkonakin jo kahdelta. Eli oikeasti työviikko oli vain kaksi ja puolipäiväinen, voitaisko ottaa tavaksi, kiitos? Kiitospäivää meidät oltiin Villen kanssa kutsuttu viettämään mun pomon luokse, ja oli ihan tosi hauskaa. Meillä oli varsin monikulttuuriset bileet kun paikalla oli pomon perheen ja meidän lisäksi yksi kiinalainen, yksi marokkolainen ja kaksi irakilaista vierasta. Hyvää ruokaa ja mielenkiintoisia keskusteluja, mitä muuta sitä Kiitospäiväänsä kaipaisi? Loput kolme vapaapäivää otettiin niin rennosti kuin ikinä pystyttiin, ainoa mainitsemisen arvoinen fakta taitaa olla se, että Texansit voittivat viime sunnuntain pelin Jacksonville Jaguarseja vastaan 20-13.
Tällä viikolla on elämä töissä taas normalisoitunut. Tämä aika vuodesta on meille melko kiireistä, mutta ei yhtään samanlaista hulinaa kuin IEW:n aikaan. Viikolla ei tehty juuri mitään sen kummempaa, mutta tänään ollaan sitten menty senkin edestä. Ensin päivällä pyörittiin hetki Galleriassa, kun molemmat kävi silmälääkärissä. Villellä muuttui linssit pikkuisen, minulla ne pysyi samana lääkärin väläytellessä, että seuraavaksi todennäköisesti lähtee vahvuudet iän myötä alaspäin. Arvatkaa tuliko vähän vanha olo..? Illalla kiiruhdettiin downtowniin katsomaan taas yksi Cirque du Soleil -esitys, Dralion. En ole vieläkään nähnyt yhtään Cirque du Soleil -esitystä josta en olisi pitänyt, ja alan vähitellen epäillä ettei sellaista ole olemassakaan. Tässä vielä Dralionin traileri kaikille kiinnostuneille.Ps. Kuvituksena toimi meidän saalis Ricen kampuksella perjantaina järjestetyistä kirjamyyjäisistä.
sunnuntai, 27. marraskuuta 2011
Kuulumisia kertarysäyksellä
Blogi on nähtävästi kokenut näin marraskuussa melkoisen välikuoleman, haluatteko kuulla kootut tekosyyt selitykset? Töissä on ainakin ollut varsin kiireistä, ja kun on ensin viettänyt koko päivän yrittäen olla mahdollisimman produktiivinen tietokoneen äärellä, ei kotona enää oikein tahdo riittää motivaatio minkäänlaiseen hyödylliseen tietokonepuuhasteluun. Ylimääräistä ohjelmaakin on ollut jonkin verran, kuten myös kaksi peräkkäistä kuuden päivän työviikkoa, ja kun aikaiset aamuherätykset saavat vielä iltaisin yleensä pilkkimään jo viimeistään kymmenen aikoihin, niin on jotenkin tämä blogiin panostaminen jäänyt. Nyt on kuitenkin saatu pitkän, nelipäiväisen viikonlopun ansiosta lepäillä sen verran, että joskohan sitä jaksaisi raportoida mitä kaikkea on ehditty viimeaikoina puuhaamaan.
Viimeksi juteltiin Halloweenista, jolloin kurpitsankaiverruksen lisäksi juhlittiin myös Villen synttäreitä. Lahjapaketeista löytyi mm. kirja, palapeli, Alfred Hitchcockin varhaisia elokuvia, sekä lompakko Marketalta ja Sepolta. Minäkin sain jotain pientä ja kivaa samana päivänä, kun yksi työkaveri tuli takaisin kahden viikon reissulta Saksasta ja toi tuliaisena berliiniläisten jalankulkuliikennevalojen vihreän tyypin kuvalla varustetun muistivihon ja kynsiviilan. Olenko muistanut koskaan mainita että mulla on ihan huippuja työkavereita?
Saman viikon perjantaina mulla oli vapaapäivä, hyvityksenä aikaisemmin mainitussa kurpitsankaiverrustapahtumassa ja yhdessä iltakokouksessa sisään tehdyistä tunneista. Villen oli alun perin tarkoitus tehdä lyhyt päivä, mutta puolivälissä viikkoa mies ilmoitti ottavansa myös koko päivän vapaaksi, ja järjestävänsä yllätyksen mun etukäteissyntymäpäivälahjaksi. Kun perjantaista siis tavallaan tuli jo melkein synttäripäivä, sovittiin että se olisi sopiva ajankohta yhteisten pakettien avaamiseen. Kivojen lahjusten joukossa mm. dvd’itä, Angry Birds -pehmoja ja -keittokirja Petulta, sekä lahjakortti Morton’sille, jossa ollaan aikaisemminkin herkuteltu, Ollilta ja Riittalta.
Kahdentoista aikaan hypättiin sitten autoon ja lähdettiin ajamaan minulle vielä tuntemattomaan kohteeseen. Pikkuinen aavistus minulla tämän synttäriyllätyksen luonteesta kyllä oli, joten en sit kuitenkaan ihan hirmuisesti yllättynyt, kun saavuttiin paikkaan jossa oli paljon hevosia. Ville on nimittäin luvannut jo vuonna 2007 vievänsä minut jossain vaiheessa ratsastamaan ja nyt vain reilut 4 vuotta myöhemmin tuo lupaus täytettiin!
Ville oli varannut meille tunnin mittaisen maastoratsastuksen, johon päästiin ihan kahdestaan. Yksityisen lenkin olisi voinut varmistaa etukäteen lisämaksulla, mutta koska olimme liikkeellä arkena keskellä päivää, ei meidän kierrokselle ollut muita tulijoita. Ensin saatiin hyvin pikainen näin ohjaat hevosta -opastus ja sitten mentiin. Todellisuudessahan nuo hepat oli niin hyvin koulutettuja, että ne seurasivat opasta ja tämän ratsua ihan ilman minkäänlaista panostusta meidän puolelta. Tottumattomalle tunti oli just hyvä aika ratsastella menemään kivoja metsäpolkuja, ja kun hintakaan ei ollut paha, niin sitä vois joskus mennä uudestaankin.
Viikko päättyi tutusti jalkapallopelissä, jossa Texansit voitti Cleveland Brownsit 30-12. Rentouttavan pitkän ja Texansien voiton ansiosta menestyksekkään viikonlopun jälkeen oli hyvä mennä maanantaiaamuna töihin, jossa heti yhdeksältä minua odotti arviointi molempien esimiesteni kanssa. Pomo oli jo torstaina todennut ettei ole syytä hermoilla, mutta kyllä se vähän jännitti silti. Ei olisi tarvinnut, lopputuloksena oli nimittäin niin kehuvia ja ylistäviä kommentteja että melkein nolotti.
Tiistaina tuntui etten saanut töissä mitään hyödyllistä aikaan. Meillä päivitetään toimistossa tietokoneita ja tiistaina oli minun vuoroni saada uusi kone. Vietin siis koko aamupäivän lähinnä hengaillen meidän IT-henkilön kanssa, näpytellen salasanani koneeseen aina tarvittaessa ja yrittäen aina välillä autella työkavereita erilaisissa tietokonetta kaipaamattomissa jutuissa. Kun tietokone tuli kuntoon, olikin jo aika siirtyä pitkän kaavan mukaiselle lounaalle. OISS isännöi yhdessä Norjan konsulaatin kanssa keskustelutilaisuuden kaikille Houstonissa olevien eurooppalaisten konsulaattien edustajille, ja OISS:n toisena oikeana eurooppalaisena sain luonnollisesti osallistua. Nyt siis minäkin pääsin vihdoinkin Faculty Clubille syömään. Ja jouduin puhumaan ruotsia Norjan konsulin kanssa...
Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa yhdellä luennolla, kun astronautti ja Rice-alumni Shannon Walker jutteli lennostaan kansainväliselle avaruusasemalle ja missioon kuuluneesta harjoittelujaksosta. Me ollaan kerran aikaisemminkin oltu samaan luentosarjaan kuuluvalla luennolla ja olen yhä vaan vaikuttunut siitä, mitä kaikkea Rice yhteisölleen tarjoaakaan. Walkerin luento oli ihan älyttömän mielenkiintoinen tällaiselle vannoutuneelle NASA-fanille, etenkin koska hän lensi ISS:lle venäläisellä Soyuzilla NASA:n shuttlen sijaan. Opin siis paljon uutta, eikä haitannut yhtään että ilta venyi aika pitkäksi.
Torstaina kiiruhdettiin töiden jälkeen äkkiä kotiin syömään ja jatkettiin lähes saman tien oopperaan katsomaan ainoa Beethovenin koskaan säveltämä ooppera, Fidelio. Muuten tämä kyseinen teos ei olisi kiinnostanut lippujen hankintaan asti, mutta kun pääroolissa esiintyi Karita Mattila, oli se ihan pakko mennä katsomaan. Karita oli uskomattoman hyvä, mutta valitettavasti ooppera itsessään oli ihan hirvittävän huono. Mutta ei se mitään, sujuipahan ainakin kotimatka rattoisasti kun naurettiin juonen typeryydelle ja muisteltiin huonoimpia kohtia.
Perjantaina oli mun vuoro juhlia sitä varsinaista syntymäpäivää, enkä etukäteisylläristä huolimatta jäänyt kokonaan ilman paketteja. Ville oli ostanut hurjan söpön kilpikonnariipuksen ja Marketan ja Sepon paketista paljastui meikkipussukka ja kosmetiikkaa. Työkaverit järjestivät toimiston tapojen mukaan mulle yllätyssynttärit ja lahjoivat vielä lisää (kuvaa paketin sisällöstä luvassa myöhemmin...), jonka lisäksi sain houkuteltua noin puolet porukasta vielä yhteiselle lounaallekin. Ei siis hassumpi synttäripäivä. Ja koska kotonaolo oli tällä kyseisellä viikolla ihan yliarvostettua, lähdettiin illalla vielä vuosittaisiin Nutcracker Market -joulumyyjäisiin. Arvottiin pitkään että jaksaako mennä vaiko ei, kun torstaista sunnuntaihin järjestetty tapahtuma osui tänä vuonna vähän huonoon viikkoon. Torstaina oltiin oopperassa, lauantaina oli koko päiväksi ohjelmaa ja sunnuntaina luonnollisesti jalkapalloa, josta ei oltu valmiita luopumaan vaikka kyse vieraspelistä olikin. Jäljelle jäi siis perjantai töiden jälkeen. Onneksi sain selville, että viimeiselle kolmelle tunnille myytiin lippuja puoleen hintaan, joten hieman lyhyestä ajasta maksaminen ei harmittanut enää niin paljoa. Ja hyvin ehdittiin kiertämään kaikki mitä haluttiinkin, eli onneksi mentiin!
Lauantain koko päivän ohjelmasta lisää vähän myöhemmin, kun se liittyy seuraavaksi raportointivuorossa olevaan viikkoon. Toivottavasti saan kerrottua mistä oikein oli kyse ilman toista neljän viikon päivitystaukoa... Nyt on kuitenkin pakko mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna taas herätä epäinhimillisen aikaisin ja aloittaa uusi, toivottavasti hieman rennompi työviikko. Lopuksi vielä ilouutisena jaettakoon, että se vieraspeli Tampa Bay Buccaneerseja vastaan, josta emme olleet Nutcracker Marketin vuoksi valmiita luopumaan, päättyi Texansien murskavoittoon 37-9!
Viimeksi juteltiin Halloweenista, jolloin kurpitsankaiverruksen lisäksi juhlittiin myös Villen synttäreitä. Lahjapaketeista löytyi mm. kirja, palapeli, Alfred Hitchcockin varhaisia elokuvia, sekä lompakko Marketalta ja Sepolta. Minäkin sain jotain pientä ja kivaa samana päivänä, kun yksi työkaveri tuli takaisin kahden viikon reissulta Saksasta ja toi tuliaisena berliiniläisten jalankulkuliikennevalojen vihreän tyypin kuvalla varustetun muistivihon ja kynsiviilan. Olenko muistanut koskaan mainita että mulla on ihan huippuja työkavereita?
Saman viikon perjantaina mulla oli vapaapäivä, hyvityksenä aikaisemmin mainitussa kurpitsankaiverrustapahtumassa ja yhdessä iltakokouksessa sisään tehdyistä tunneista. Villen oli alun perin tarkoitus tehdä lyhyt päivä, mutta puolivälissä viikkoa mies ilmoitti ottavansa myös koko päivän vapaaksi, ja järjestävänsä yllätyksen mun etukäteissyntymäpäivälahjaksi. Kun perjantaista siis tavallaan tuli jo melkein synttäripäivä, sovittiin että se olisi sopiva ajankohta yhteisten pakettien avaamiseen. Kivojen lahjusten joukossa mm. dvd’itä, Angry Birds -pehmoja ja -keittokirja Petulta, sekä lahjakortti Morton’sille, jossa ollaan aikaisemminkin herkuteltu, Ollilta ja Riittalta.
Kahdentoista aikaan hypättiin sitten autoon ja lähdettiin ajamaan minulle vielä tuntemattomaan kohteeseen. Pikkuinen aavistus minulla tämän synttäriyllätyksen luonteesta kyllä oli, joten en sit kuitenkaan ihan hirmuisesti yllättynyt, kun saavuttiin paikkaan jossa oli paljon hevosia. Ville on nimittäin luvannut jo vuonna 2007 vievänsä minut jossain vaiheessa ratsastamaan ja nyt vain reilut 4 vuotta myöhemmin tuo lupaus täytettiin!
Ville oli varannut meille tunnin mittaisen maastoratsastuksen, johon päästiin ihan kahdestaan. Yksityisen lenkin olisi voinut varmistaa etukäteen lisämaksulla, mutta koska olimme liikkeellä arkena keskellä päivää, ei meidän kierrokselle ollut muita tulijoita. Ensin saatiin hyvin pikainen näin ohjaat hevosta -opastus ja sitten mentiin. Todellisuudessahan nuo hepat oli niin hyvin koulutettuja, että ne seurasivat opasta ja tämän ratsua ihan ilman minkäänlaista panostusta meidän puolelta. Tottumattomalle tunti oli just hyvä aika ratsastella menemään kivoja metsäpolkuja, ja kun hintakaan ei ollut paha, niin sitä vois joskus mennä uudestaankin.
Viikko päättyi tutusti jalkapallopelissä, jossa Texansit voitti Cleveland Brownsit 30-12. Rentouttavan pitkän ja Texansien voiton ansiosta menestyksekkään viikonlopun jälkeen oli hyvä mennä maanantaiaamuna töihin, jossa heti yhdeksältä minua odotti arviointi molempien esimiesteni kanssa. Pomo oli jo torstaina todennut ettei ole syytä hermoilla, mutta kyllä se vähän jännitti silti. Ei olisi tarvinnut, lopputuloksena oli nimittäin niin kehuvia ja ylistäviä kommentteja että melkein nolotti.Tiistaina tuntui etten saanut töissä mitään hyödyllistä aikaan. Meillä päivitetään toimistossa tietokoneita ja tiistaina oli minun vuoroni saada uusi kone. Vietin siis koko aamupäivän lähinnä hengaillen meidän IT-henkilön kanssa, näpytellen salasanani koneeseen aina tarvittaessa ja yrittäen aina välillä autella työkavereita erilaisissa tietokonetta kaipaamattomissa jutuissa. Kun tietokone tuli kuntoon, olikin jo aika siirtyä pitkän kaavan mukaiselle lounaalle. OISS isännöi yhdessä Norjan konsulaatin kanssa keskustelutilaisuuden kaikille Houstonissa olevien eurooppalaisten konsulaattien edustajille, ja OISS:n toisena oikeana eurooppalaisena sain luonnollisesti osallistua. Nyt siis minäkin pääsin vihdoinkin Faculty Clubille syömään. Ja jouduin puhumaan ruotsia Norjan konsulin kanssa...
Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa yhdellä luennolla, kun astronautti ja Rice-alumni Shannon Walker jutteli lennostaan kansainväliselle avaruusasemalle ja missioon kuuluneesta harjoittelujaksosta. Me ollaan kerran aikaisemminkin oltu samaan luentosarjaan kuuluvalla luennolla ja olen yhä vaan vaikuttunut siitä, mitä kaikkea Rice yhteisölleen tarjoaakaan. Walkerin luento oli ihan älyttömän mielenkiintoinen tällaiselle vannoutuneelle NASA-fanille, etenkin koska hän lensi ISS:lle venäläisellä Soyuzilla NASA:n shuttlen sijaan. Opin siis paljon uutta, eikä haitannut yhtään että ilta venyi aika pitkäksi.
Torstaina kiiruhdettiin töiden jälkeen äkkiä kotiin syömään ja jatkettiin lähes saman tien oopperaan katsomaan ainoa Beethovenin koskaan säveltämä ooppera, Fidelio. Muuten tämä kyseinen teos ei olisi kiinnostanut lippujen hankintaan asti, mutta kun pääroolissa esiintyi Karita Mattila, oli se ihan pakko mennä katsomaan. Karita oli uskomattoman hyvä, mutta valitettavasti ooppera itsessään oli ihan hirvittävän huono. Mutta ei se mitään, sujuipahan ainakin kotimatka rattoisasti kun naurettiin juonen typeryydelle ja muisteltiin huonoimpia kohtia.
Perjantaina oli mun vuoro juhlia sitä varsinaista syntymäpäivää, enkä etukäteisylläristä huolimatta jäänyt kokonaan ilman paketteja. Ville oli ostanut hurjan söpön kilpikonnariipuksen ja Marketan ja Sepon paketista paljastui meikkipussukka ja kosmetiikkaa. Työkaverit järjestivät toimiston tapojen mukaan mulle yllätyssynttärit ja lahjoivat vielä lisää (kuvaa paketin sisällöstä luvassa myöhemmin...), jonka lisäksi sain houkuteltua noin puolet porukasta vielä yhteiselle lounaallekin. Ei siis hassumpi synttäripäivä. Ja koska kotonaolo oli tällä kyseisellä viikolla ihan yliarvostettua, lähdettiin illalla vielä vuosittaisiin Nutcracker Market -joulumyyjäisiin. Arvottiin pitkään että jaksaako mennä vaiko ei, kun torstaista sunnuntaihin järjestetty tapahtuma osui tänä vuonna vähän huonoon viikkoon. Torstaina oltiin oopperassa, lauantaina oli koko päiväksi ohjelmaa ja sunnuntaina luonnollisesti jalkapalloa, josta ei oltu valmiita luopumaan vaikka kyse vieraspelistä olikin. Jäljelle jäi siis perjantai töiden jälkeen. Onneksi sain selville, että viimeiselle kolmelle tunnille myytiin lippuja puoleen hintaan, joten hieman lyhyestä ajasta maksaminen ei harmittanut enää niin paljoa. Ja hyvin ehdittiin kiertämään kaikki mitä haluttiinkin, eli onneksi mentiin!Lauantain koko päivän ohjelmasta lisää vähän myöhemmin, kun se liittyy seuraavaksi raportointivuorossa olevaan viikkoon. Toivottavasti saan kerrottua mistä oikein oli kyse ilman toista neljän viikon päivitystaukoa... Nyt on kuitenkin pakko mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna taas herätä epäinhimillisen aikaisin ja aloittaa uusi, toivottavasti hieman rennompi työviikko. Lopuksi vielä ilouutisena jaettakoon, että se vieraspeli Tampa Bay Buccaneerseja vastaan, josta emme olleet Nutcracker Marketin vuoksi valmiita luopumaan, päättyi Texansien murskavoittoon 37-9!
maanantai, 31. lokakuuta 2011
Kurpitsalyhty
Osallistuttiin muutama viikko sitten minun töiden puolesta kurpitsankaiverrustapahtumaan, jossa Ville oppi kurpitsankaiverruksen salat. Kun mies sitten puolestaan opetti minulle miten homma tapahtuu, näpsin sen verran kuvia että voimme nyt Halloweenin kunniaksi julkaista pienimuotoisen kurpitsankaiverrusoppaan.
Ensimmäiseksi tarvitset kurpitsan. Ammattilaisille riittää sen lisäksi veitsi ja oma mielikuvitus, mutta me ostettiin kaupasta näppärä kurpitsankaiverruspaketti, jossa on muutama hyödyllinen työkalu ja mallikuvia, jos ei oma mielikuvitus tai piirtämis-/kaiverrustaidot ihan vielä riitä luovempaan toteutukseen.
Ekaksi leikataan kurpitsan yläosaan aukko. Koska irtileikattava osa toimii myöhemmin kurpitsalyhdyn kantena, on kaikista kätevintä leikata vähän sisäänpäin vinottain. Aukon kannattaa olla sen verran iso, että käsi mahtuu suhteellisen helposti sisään. Jos nimittäin myöhemmin käsi jää jumiin (todistin tätäkin näkyä silloin muutama viikko sitten...), eikä sitä saa irti aukkoa suurentamatta, ei se kansipala enää sovi paikalleen.
Seuraavaksi kurpitsa siivotaan sisältä tyhjäksi. Fiksut ja keittiössä näppärät ihmiset ottavat talteen ne osat jotka voi hyödyntää leivonnassa tai kokkauksessa, me muut vaan tunnetaan huonoa omaatuntoa siitä, ettei olla niin fiksuja ja keittiössä näppäriä... Mitä tarkemmin sisäseinät saa kaavittua puhtaiksi, sitä pitempään kurpitsalyhty säilyy hyvänä alkamatta pilaantua.
Kurpitsankaiverruspaketin mallikuvista valikoimme toteutukseen hienon viikatemieskuvan, joka seuraavaksi teipattiin kiinni kurpitsan kylkeen. Kyllä ne paketin mukana tulevat työkalutkin on ihan tosi kätevät, mutta nämä mallikuvat ovat ehdottomasti se suurin syy, miksi paketin ostoon päädyimme. Vapaalla kädellä kun oltais ehkä just ja just selvitty harvahampaisesta naamasta jolla on kolmion malliset silmäaukot ja nenä, ja nekin todennäköisesti hyvin typerästi vinossa.
Seuraavaksi mallikuvan rajat käydään läpi tuollaisen piikikkään rullan avulla. Eipä siitä sen enempää, tärkeintä on muistaa painaa sen verran voimakkaasti, että kurpitsan pintaan jää jälki.
Se jälki näyttää sitten suurin piirtein tältä. Tarkoitus ei todellakaan ole vielä saada kuvan rajoja läpi asti, vaan saada aikaan katkoviiva, jota pitkin on sitten helpompi lähteä veistelemään.
Seuraavaksi tartutaan hieman terävämpään työkaluun, jolla sahataan katkoviivojen kohdat ihan läpi asti. Kurpitsankaiverruspaketista löytyy pienet sahat kahdessa eri koossa: isommat kohdat voi vedellä huolettomasti sillä isommalla sahanterällä, kun taas pienempi soveltuu tiukkoihin käännöksiin ja pikkutarkkuutta vaativiin yksityiskohtiin.
Kun kaikki rajat on käyty läpi ja irronneet palaset poistettu, on kuvio jo varsin hyvällä mallilla. Rajoja kannattaa vielä vähän siistiä, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hieno ja tyylikäs.
Sitten vaan kynttilä sisään ja ihastelemaan omaa tuotostaan. Jos ei halua riskeerata oikean tulen kanssa, voi käyttää sellaista paristoilla toimivaa mukatuikkua, tai kuulemma myös sellaiset pimeässä hohtavat tikut joita koktaileihin joskus laitetaan toimivat aika hyvin. Meillä ei ollut kauheasti vaihtoehtoja niin laitettiin ihan oikea kynttilä, mutta huomattiin että kurpitsalyhdyn kansi alkoi hetken päästä vähän tummua ja kärventyä, joten se piti ottaa pois. Turvallisuus ennen kaikkea, eli oikeaa kynttilää käyttäessä kurpitsalyhtyä ei tietenkään saa jättää valvomatta. Mutta vähänkö meidän viikatemiehestä tuli ihan tosi hieno!
Ensimmäiseksi tarvitset kurpitsan. Ammattilaisille riittää sen lisäksi veitsi ja oma mielikuvitus, mutta me ostettiin kaupasta näppärä kurpitsankaiverruspaketti, jossa on muutama hyödyllinen työkalu ja mallikuvia, jos ei oma mielikuvitus tai piirtämis-/kaiverrustaidot ihan vielä riitä luovempaan toteutukseen.
Ekaksi leikataan kurpitsan yläosaan aukko. Koska irtileikattava osa toimii myöhemmin kurpitsalyhdyn kantena, on kaikista kätevintä leikata vähän sisäänpäin vinottain. Aukon kannattaa olla sen verran iso, että käsi mahtuu suhteellisen helposti sisään. Jos nimittäin myöhemmin käsi jää jumiin (todistin tätäkin näkyä silloin muutama viikko sitten...), eikä sitä saa irti aukkoa suurentamatta, ei se kansipala enää sovi paikalleen.
Seuraavaksi kurpitsa siivotaan sisältä tyhjäksi. Fiksut ja keittiössä näppärät ihmiset ottavat talteen ne osat jotka voi hyödyntää leivonnassa tai kokkauksessa, me muut vaan tunnetaan huonoa omaatuntoa siitä, ettei olla niin fiksuja ja keittiössä näppäriä... Mitä tarkemmin sisäseinät saa kaavittua puhtaiksi, sitä pitempään kurpitsalyhty säilyy hyvänä alkamatta pilaantua.
Kurpitsankaiverruspaketin mallikuvista valikoimme toteutukseen hienon viikatemieskuvan, joka seuraavaksi teipattiin kiinni kurpitsan kylkeen. Kyllä ne paketin mukana tulevat työkalutkin on ihan tosi kätevät, mutta nämä mallikuvat ovat ehdottomasti se suurin syy, miksi paketin ostoon päädyimme. Vapaalla kädellä kun oltais ehkä just ja just selvitty harvahampaisesta naamasta jolla on kolmion malliset silmäaukot ja nenä, ja nekin todennäköisesti hyvin typerästi vinossa.
Seuraavaksi mallikuvan rajat käydään läpi tuollaisen piikikkään rullan avulla. Eipä siitä sen enempää, tärkeintä on muistaa painaa sen verran voimakkaasti, että kurpitsan pintaan jää jälki.
Se jälki näyttää sitten suurin piirtein tältä. Tarkoitus ei todellakaan ole vielä saada kuvan rajoja läpi asti, vaan saada aikaan katkoviiva, jota pitkin on sitten helpompi lähteä veistelemään.
Seuraavaksi tartutaan hieman terävämpään työkaluun, jolla sahataan katkoviivojen kohdat ihan läpi asti. Kurpitsankaiverruspaketista löytyy pienet sahat kahdessa eri koossa: isommat kohdat voi vedellä huolettomasti sillä isommalla sahanterällä, kun taas pienempi soveltuu tiukkoihin käännöksiin ja pikkutarkkuutta vaativiin yksityiskohtiin.
Kun kaikki rajat on käyty läpi ja irronneet palaset poistettu, on kuvio jo varsin hyvällä mallilla. Rajoja kannattaa vielä vähän siistiä, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hieno ja tyylikäs.
Sitten vaan kynttilä sisään ja ihastelemaan omaa tuotostaan. Jos ei halua riskeerata oikean tulen kanssa, voi käyttää sellaista paristoilla toimivaa mukatuikkua, tai kuulemma myös sellaiset pimeässä hohtavat tikut joita koktaileihin joskus laitetaan toimivat aika hyvin. Meillä ei ollut kauheasti vaihtoehtoja niin laitettiin ihan oikea kynttilä, mutta huomattiin että kurpitsalyhdyn kansi alkoi hetken päästä vähän tummua ja kärventyä, joten se piti ottaa pois. Turvallisuus ennen kaikkea, eli oikeaa kynttilää käyttäessä kurpitsalyhtyä ei tietenkään saa jättää valvomatta. Mutta vähänkö meidän viikatemiehestä tuli ihan tosi hieno!
Hauskaa Halloweenia!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
