Miko on viime aikoina saanut kummallisia köhimiskohtauksia, jotka kuulostavat lähinnä siltä, että se yrittää kakoa ulos karvapalloa, mutta tuloksetta. Koska olin itse tämän viikon vielä lomalla, päätin varata maukulle eläinlääkäriajan, ihan vaan varmuuden vuoksi. Keskiviikkona pakkasin siis hieman vastahakoisen kisun kantokassiin ja suuntasin meidän vakieläinlääkärille tarkastukseen, jonka päätteeksi Miko sai lääkepiikin, vaikka olinkin hölmönä mennyt sille lupaamaan, ettei tänään varmaan piikitetä, kun kaikki rokotukset olivat ajan tasalla. Mutta ei se mitään, koska lohdutuksena lupasin kisulle, ettei eläinlääkäriin tarvitse palata ennen joulukuun vuositarkastusta.
Toisin kävi. Perjantai-iltana Miko nimittäin oksensi, ja jatkoi oksentelua yön aikana. Kun lauantaiaamunakin sitten tuli vielä uusi oksennus, soitin eläinlääkäriin ja sain ajan heti aamuyhdeksäksi. Tällä kertaa kantokassin näkeminenkin oli liikaa ja kisu
todella vastahakoinen, mutta ei auttanut, sinne sisään oli mentävä, vaikka kostoksi sainkin käsivarteeni kunnon raapimanaarmut.
Koska Mikolla on aina ollut vähän ongelmia karvapallojen kanssa, päätimme eläinlääkärin kanssa ottaa röntgenkuvat siltä varalta, ettei vatsassa/suolistossa ole mitään karvakertymästä johtuvaa tukosta. Onneksi mitään ei kuitenkaan näkynyt, joten lääkäri päätyi antamaan Mikolle pahoinvointia estävää lääkettä, sekä vähän lisänesteytystä, koska raasu oli menettänyt parisataa grammaa painoa keskiviikon ja lauantain välillä (se on suhteessa paljon, kun kokonaispaino on reilusti alle neljä kiloa!). Eli taas tuli piikkejä, mutta Miko oli kuulemma ollut oikein reipas potilas.
Miko ei ollut saanut aamiaista ennen eläinlääkäriaikaa, siltä varalta ettei ruoka olisi pysynyt sisällä, ja lääkäri kehotti antamaan pahoinvointilääkkeelle aikaa vaikuttaa ennen syömistä. Maukuparka oli aivan hämillään siitä, miksei ruokatarjoilu toimi. Ensin se asettui loikoilemaan ruokakipponsa viereen, ilmeisesti uskoen että me ei ehkä vaan oltu huomattu että kippo oli tyhjä. Kun tämä hiljainen protesti ei toiminut, alkoi sydäntäsärkevä maukuminen ja syyllistävä tuijotus. Onneksi Ville oli kotona ja pysyi lujana, koska itse olisin saattanut heltyä, vaikka toimimmekin Mikon parhaaksi.
"Antakaa ruokaa. Olen niin nääntynyt etten jaksa edes päätäni nostaa..."
Toistaiseksi kaikki näyttää hyvältä taas, Miko sekä syö hyvällä ruokahalulla että juo vettä, eikä vaikuta lainkaan huonovointiselta. Toivottavasti kyseessä nyt oli vaan joku tilapäinen juttu ja meidän maukulla olis kaikki hyvin.
6 kommenttia:
Oi, hyvin tuo näyttää viimeisessä kuvassa voivan.Varmaan oli ihan jotain kissamaisen tyypillistä ohimenevää vaivaa.
Meidän Kallen kyllä sopisi menettää painostaan parisataa grammaa. Tällä hetkellä hän makaa lannistuneena oikosenaan pitkin lattiaa yritettyään ensin vaatia lisää illallista, ja sitten ulospääsyä joka myöskään ei onnistunut koska perhekissat eivät ulkoile öisin.
Vieläkö se on loukkaantunut , kun joutui useampaan kertaan piikitetyksi, vaikka lupasit etteti niin käy. Kai se osoitti loukkaatuneena mieltään, niinkuin lapset yleensäkin.
Voi Miko-parkaa!!<3 Toivottavasti kaikki on hyvin, eikä lisää oireita tule!
Toivottavasti tosiaan oli jotain ohimenevää vaan. Ja Kallen pitää selvästi panostaa enemmän henkilökuntansa kouluttamiseen, kun kaikki toiveet noin julmasti jätettiin toteuttamatta. ;)
Juu, se marssi kotiin päästyään mielenosoituksellisesti sängyn alle mököttämään. Onneksi Miko ei ole pitkävihainen kisu, niin nyt on kaikki jo annettu anteeksi. :)
Niin mekin toivotaan. Eilen se oli vähän vaisu, mutta jaksoi kuitenkin vähän leikkiäkin. Mulla loppui tänään loma ja oon taas töissä, enkä malta odottaa että pääsen kotiin varmistamaan että Mikolla on kaikki hyvin.
Lähetä kommentti