Washington, osa 2

Sunnuntai
Sunnuntaina jatkettiin meidän museokierroksia ja otettiin suunnaksi Smithsonianin Luonnonhistoriallinen museo. Meidän hotellin respa oli kommentoinut miten se on lapsille tosi kiva paikka, kun siellä on dinosauruksia, ja me Iitun kanssa oltiin heti tietysti heti ihan loukkaantuneita, että kyllä aikuisetkin voi tykätä dinosauruksista!

Koska oli sunnuntai, oli myös Texansien pelipäivä. Onneksi Iitu oli myötämielinen pelin katsomiseen, ja onnistuin löytämään netistä tietoa paikallisten Texans-fanien (kuka tiesi että DC:ssä on Texans-faneja?!) suosimasta sporttipubista. Sinne siis! Tuhottiin pelin katsomisen lomassa useampi lautasellinen ihan tosi hyviä wingsejä, ja muitakin herkkuja.

Hyvän pubisafkan ja parin siiderin voimin päätimme jaksaa kiertää vielä yhden museon, ja mentiin tutustumaan Smithsonianin Museum of American Historyyn. Kyseisessä museossa on paljon mielenkiintoisia populaarikulttuurin helmiä, kuten nyt vaikkapa Ihmemaa Ozin punaiset kengät, mutta meidän ylivoimaiseksi suosikiksi nousi C-3PO!

Museon jälkeen huomattiin että ulkona oli jo tulossa pimeä, ja kun oltiin sopivasti ihan vieressä päätettiin vähän ihastella hienosti valaistuja monumenttejä. Ihan samaa kierrosta ei jaksettu lähteä tekemään kuin joulupäivänä, mutta Washington Monument ja Lincoln Memorial me tutkittiin.

Maanantai
Maanantaina päätettiin lähteä katselemaan Capitolia vähän lähempää. Valitettavasti rakennuksen kupolia rempataan parhaillaan, joten sitä ympäröi tuollainen vähemmän esteettinen kanahäkki. Onhan se siltikin varsin komea rakennus, mutta kyllä se viimeksi näytti huomattavasti paremmalta.

Toisin kuin Valkoiseen Taloon, Capitoliin pääsee sisälle huomattavasti helpommin. Me tosin oltiin ihan varmoja että päästään vaan johonkin aulan vierailukeskukseen ja ehkä lahjatavaramyymälään, kun ei oltu tajuttu varata lippuja kierrokselle etukäteen, mutta toisin kävi. Aulassa meidät nimittäin ohjattiin jonoon, josta sai lippuja samalle päivälle, ja kävipä vielä niin hyvä tuuri, että seuraava kierros oli ihan just alkamassa, eli ei tarvinnut edes odottaa. Ja tämäkin hupi oli ihan ilmaista.

Apollo 13:n Jack Swigert oli kongressiedustaja astronauttiuransa jälkeen.

Valitettavasti kupolin remppa näkyi sisälläkin, mutta kyllähän tuo nyt oli ihan todella hieno paikka. Ja kierros oli muutenkin todella mielenkiintoinen ja meidän opas oli hurjan hyvä. Vaikka vähän vahingossa päädyttiinkin paikalle, olen todella iloinen että tuli mentyä.

Capitolin jälkeen oli vuorossa mun koko reissun ehdoton kohokohta, lähdettiin nimittäin seikkailemaan Udvar-Hazy Centeriin, joka on osa Smithsonianin Air & Space -museota. Seikkailu se oli siksi, että Udvar-Hazy sijaitsee Virginiassa, noin puolentoista tunnin matkan päässä DC:n keskustasta. Olimme kuitenkin Iitun kanssa päättäneet, että matka on sen arvoinen, joten sit vaan ensin metroon ja sen jälkeen vielä bussiin, ja noin puolitoista tuntia myöhemmin oltiin perillä.

Udvar-Hazyssa on oikeastaan kaikki se, mikä ei mahdu DC:n National Mallilla sijaitsevaan varsinaiseen Air & Space -museoon. Sieltä löytyy siis mm. lentokoneita vähän joka lähtöön, kiinnostavimpana ehkä Enola Gay, joka pudotti Hiroshiman ydinpommin. Mutta vaikka olihan noita koneitakin ihan hauska katsella, ei me paikalle niiden vuoksi matkustettu.

Space Shuttle Discovery asuu nykyisin Udvar-Hazyssa!! Jumaliste että oli muuten melkoisen hienoa päästä katsomaan sukkulaa livenä, ja vielä ihan todella läheltä. Houstonin Space Centeristähän löytyy nykyisin Kennedyssä aikanaan ollut mallikappale, mutta ei se ole sama asia kuin ihan aito ja oikea sukkula. Olen aikaisemmin nähnyt Endeavourin Kennedyssä laukaisualustalla, mikä sekin oli huikea kokemus, mutta se oli huomattavasti kauempaa, eikä se itse sukkula siltä kaiken keskeltä kauheasti erottunut. Discoverya sai sen sijaan pällistellä oikein antaumuksella joka kulmasta, ja voitte uskoa että käytin tilaisuuden todellakin hyväkseni.

Ihan ensteks paras päivä! ♥ ♥ ♥

Tiistai
Reissun viimeisenä päivänä päätettiin mennä tutustumaan vielä yhteen Smithsonianin yksikköön, eli Hirshhornin nykytaiteen museoon. Kiva paikka, vaikka aina välillä nykytaide saikin meidät tuntemaan olomme vähän hölmöiksi, kun me ei ihan aina tajuttu. Mutta siellä sai parissa jutussa osallistua itse interaktiivisesti taiteen tekemiseen, ja se oli ainakin kovasti hauskaa.

Vielä oli aikaa yhteen kohteeseen, joten päädyimme puolivahingossa Madame Tussauds -vahakabinettiin. Oltiin kaikki aikaisemmin juteltu, ettei oikein tajuta kyseisen paikan viehätystä, koska mitä niin erikoista vahanukeissa nyt voi olla. Mutta koska meistä kukaan ei ollut siis koskaan yhdessäkään Madame Tussaudsissa käynyt ja se oli sopivasti lähellä, päätettiin käydä katsomassa kun ei muutakaan keksitty.

Ja no olihan se nyt aika hieno ja hyvin tehty. Koska oltiin Washington DC:ssä, alkoi näyttely kaikilla Yhdysvaltain presidenteillä, joista sitten siirryttiin muihin historiallisiin hahmoihin ja julkisuuden henkilöihin. Mun suosikit oli luonnollisesti Neil Armstrong ja Buzz Aldrin, kun taas Iitu pussaili antaumuksella Justin Bieberiä. ;)

Sit olikin aika aloittaa kotimatka. Mentiin yhteiskyydillä lentokentälle, jossa haikeiden heippojen jälkeen jatkettiin matkaa eri terminaaleihin. Meillä oli ihan älyttömän kiva loma, ja Iitu oli aivan erinomaista matkaseuraa. Sitä mä en kyllä tiedä miten siitä on tullut niin aikuinen ja kaikkea, kun muistan vielä ihan elävästi kanniskelleeni sitä ympäriinsä kun se oli ihan pikkuinen rääpäle vielä. Kiitos siis ihan huipusta reissusta muru!!

Kummallisia merkkipäiviä

Eilen vietettiin kansallista π-päivää, eli pii-päivää. Koska täällä kirjoitetaan päivämäärät kuukausi ensin, maaliskuun 14. päivä on 3/14. Siis π:n arvo. Nokkelaa, eikö? Ja koska pii lausutaan englannissa samalla tavalla kuin sana pie (tarkoittaa piirakkaa), kuuluu π-päivän juhlintaan luonnollisesti myös piiraiden nauttiminen. Matematiikka- ja sanaleikkihuumoria, tämä päivä kuuluu itsestään selvästi mun suosikkeihin!

Ricessa π-päivä on erityisen merkityksellinen, koska maaliskuun 14. oli myös Ricen perustajan, William Marsh Ricen syntymäpäivä. Ja eilen Ricen syntymästä tuli kuluneeksi tasan 200 vuotta, joten kampuksella sijaitseva Ricen patsas (joka on samalla muuten tyypin hauta, tai siis hänen tuhkansa ovat patsaan alla) sai luonnollisesti juhlahatun, ilmapalloja, sun muuta synttäreihin oleellisesti kuuluvaa rekvisiittaa.

Washington, osa 1

Tämä matkaraportti tulee nyt huomattavan myöhässä, mutta hyvänä turistina otin taas niin paljon valokuvia, että niiden läpikäymiseen meni naurettavan kauan. Mutta parempi myöhään ja niin edelleen...

Me siis vietettiin joulua Washington DC:ssä yhdessä Iitun kanssa. Noin viikon mittainen loma oli ihan mielettömän hauska, ja ehdittiin nähdä ja tehdä vaikka mitä. Mä otan tän näin päivä kerrallaan, niin pysyy homma hienosti kasassa.

Keskiviikko
Keskiviikko oli matkustuspäivä. Meidän lennot saapui kentälle suunnilleen samoihin aikoihin, mutta koska meidän ei Villen kanssa tarvinnut jonottaa maahantulotarkastukseen, ehdittiin me hyvin vaihtamaan terminaalia ja oltiin just sopivasti Iitua vastassa, kun se selvisi kaikista virallisista osioista.

Hotellin aulan joulukuusi

Lentokentältä suunnattiin suoraan hotellille, josta ei sit sinä iltana enää poistuttukaan. Iitu oli matkasta väsynyt, eikä mekään Villen kanssa oltu ihan pirteimmillämme, joten tilattiin hotellille pizzat (Iitu oli erityisesti toivonut saavansa Dominos-pizzaa loman aikana) ja mentiin aikaisin nukkumaan.

Torstai
Ensimmäisenä varsinaisena reissupäivänä päätettiin ensitöiksemme kävellä katsomaan Valkoista Taloa. Meidän hotelli oli ihan loistavalla paikalla, lähellä kaikkea oleellista, joten tosiasiassahan me käveltiin kyseisen pytingin ohi melkeinpä joka päivä, mutta tulipahan nyt edes kerran mentyä ihan varta vasten katsomaan.

Piipahdettiin pikaisesti myös Valkoisen Talon vierailukeskuksessa, ja jatkettiin sen jälkeen matkaa Smithsonianin vierailukeskukseen. Smithsonian on maailman suurin museokompleksi, joka koostuu yhdeksästätoista museosta ja galleriasta, sekä yhdestä eläintarhasta. Yksitoista näistä museoista ja gallerioista sijaitsee ihan Washington DC:n keskustassa, National Mallilla.

Koko Smithsonian on ilmainen, joten vierailu on varsin edullista hupia. Lähes kaikki yksiköt ovat myös auki vuoden jokaisena päivänä joulupäivää lukuun ottamatta. Halusimme heti ekana päivänä vierailla kaikista kiinnostavimmassa museossa, eli suuntasimme vierailukeskuksesta Air & Space -museoon.

Torstai sattui olemaan myös jouluaatto, vaikkei se siltä erityisesti tuntunutkaan, kun saatiin kävellä ympäriinsä todella lämpimässä säässä lyhythihaisissa paidoissa. Mutta käytiin me sitten juhlan kunniaksi syömässä kolmen ruokalajin illallinen ihan tosi kivassa ravintolassa, ja availtiin vielä vähän pakettejakin illalla hotellihuoneessa.

Perjantai
Joulupäivä on tosiaan se yksi päivä vuodesta kun Smithsonian on kiinni, kuten oli suurin osa muistakin paikoista. Siispä päätimme keskittyä National Mallilla ja lähistöllä sijaitsevien monumenttien ihasteluun kunnon kävelykierroksella. Matka alkoi Washington Monumentilta, josta käveltiin katsomaan Lincoln Memorialia.

Lincoln Memorialilta jatkettiin Potomac-joen vartta pitkin kohti Franklin Delano Roosevelt Memorialia. Joella oli ihan älytön usva, en muista ikinä nähneeni mitään vastaavaa. Valitettavasti en saanut sitä kunnolla välittymään kuviin, mutta kyllä tuosta alhaalta ehkä nyt hieman erottaa miten usva yltää joen ylittävän sillan yläreunaan asti.

FDR Memorialilta käveltiin vielä Jefferson Memorialille, jonka jälkeen alkoikin olla sen verran uupunut olo että katsottiin parhaaksi suunnistaa takaisin hotellille lepäämään.

Joulupäivän illallinen syötiin hotellin ravintolassa. Valitettavasti kokemus ei ollut ihan yhtä nautinnollinen kuin jouluaaton ateria, mutta kyllä silläkin nälkä lähti. Loppuilta menikin leffassa, kun käytiin yhteistuumin katsomassa uusi Star Wars -leffa, The Force Awakens.

Lauantai
Lauantai taisi olla meidän etukäteen odotetuin reissupäivä, koska meillä oli liput katsomaan Washington Capitalsien jääkiekkopeliä. Sitä ennen kuitenkin vietettiin armotonta shoppailupäivää, tosin Victoria's Secretillä tapahtunutta konkurssia (sekä minun että Iitun...) lukuun ottamatta ostoskassien määrä taisi jäädä melko alhaiseksi.

NHL-lätkä on yksi niistä urheilukokemuksista, joka meillä vielä Villenkin kanssa puuttui kokonaan. Kyllä me varsinkin alkuaikoina puhuttiin, että pitäisi mennä joskus Dallasiin (missä ei olla siis vieläkään käyty) katsomaan Starsien peliä, mutta ei ole tullut mentyä. Oli siis ihan tosi kivaa päästä katsomaan ylipäänsä jääkiekkoa pitkästä aikaa, mutta vielä erityisesti NHL-peliä, mikä tosiaan oli puitteiltaan ja tunnelmaltaan vähän erilaista kuin vanha kunnon SM-liiga.

Meidän näkemässä pelissä Capsit pelasivat Montreal Canadienseja vastaan. Me luonnollisesti hurrattiin kotijoukkueelle (meillä oli Iitun kanssa asianmukaisesti ennen peliä ostetut fanipaidatkin päällä), joka voittikin pelin hienosti 3 - 1.

Otetaan loppureissu osassa kaksi, niin ei tule ihan niin mammuttimaista tästä raportista.

Materialismia, osa 1

Viime kesänä Suomessa meillä oli hyvin kunnianhimoisena projektina käydä läpi kaikki aikanaan Suomeen jäänyt omaisuus ja pohtia että mitä me niille kamoille oikein tehdään. Halusin ehdottomasti ne ulos meidän asunnosta, että voidaan vihdoinkin vuokrata sitä kokonaan, eikä ilman makuuhuonetta yksiönä, kuten oltiin tehty siihen asti makuuhuoneen ollessa meidän omana pikku varastona. Meidän virallinen tavoite oli saada kaikki säästettävä mahtumaan meidän vintti- ja kellarikoppeihin, joskin salaa haaveilin siitä, että vain toinen riittäisi ja saatais toinen annettua tulevan vuokralaisen käyttöön. Pidin kaukaisesti mahdollisena sitä, että kaiken tunkeminen vinttiin saattais jopa onnistua, mutta meidän kellarikoppi on kyllä ihan onnettoman pieni, eli se oli lähinnä yltiöoptimistista harhaa. Mutta olivatpa tavarat päätymässä mihin hyvänsä, tiesin että haluan käydä aivan kaiken läpi, ettei säästetä tilaa viemässä mitään turhaa ja tarpeetonta, mitä ei oikeasti haluta.

Tästä johtuen meidän loma muistutti ajoittain enemmän työleiriä, mutta olin ihan todella iloinen siitä miten kivuttomasti asiat lopulta sujui. Oli yllättävää miten helppoa on luopua jutuista, joista on ollut näin kauan erossa, vaikka olikin alusta asti myös selvää että ihan kaikkea ei anneta pois. Päinvastoin, me oltiin tehty päätös siitä, että maksetaan pienestä kontista ja tuodaan osa tavaroista Houstoniin. Jotkut piti tätä ihan hulluna, mutta me ei välitetty!

Yksi asia mitä me arvottiin ees taas oli meidän sohva. Silläkin uhalla että kaikki pitää meitä tästä lähtien ihan kajahtaneina, me päätettin että me halutaan meidän sohva Houstoniin. Se oli melko uusi kun me aikanaan muutettiin tänne ja me oltiin hankittu se ihan todella pitkän metsästyksen ja harkinnan jälkeen, se oli juuri sellainen kun me haluttiin. Ja meidän sohva Houstonissa alkoi olla entinen, joten tultiin siihen tulokseen että kyllä me voidaan meidän maailman kivoin sohva tuoda tänne. Vaikka tiedettiinkin varsin hyvin, että kuljetuskustannusten hinnalla saatais täältä vaikka kolme sohvaa...

Siitä se sit jotenkin lähti paisumaan, koska kun kerran oltiin jo maksamassa sohvan kuljetuksesta, suunnilleen samalla hinnalla siihen konttiin sit meni muutama muuttolaatikkokin. Mulla etenkin oli mm. muutamia sellaisia kirjoja, joista en missään nimessä ollut valmis luopumaan. Edelleen, olis ne varmaan samalla rahalla saanut ostettua uudelleen, mutta kyllä sille ostamisen vaivannäöllekin voi jotain hintaa laskea, sekä myös tunnearvolle. Ja olisko niitä sit kuitenkaan kaikkia tullut hankittua/löydettyä/jne. Eli mukaan vaan!

Kyllä me muutamaan kertaan mietittiin että onko tässä mitään järkeä, mutta tultiin lopulta siihen tulokseen, että tuodaan nyt kun kerran aloitettiin. Ja lopulta muuttofirman pojat pakkasivat mukaansa meidän sohvan, kolme muuttolaatikkoa, sekä – ehkä tärkeimpänä kaikista – meidän Japanista ostetun katanan. Toimitusajaksi arvioitiin 9 – 12 viikkoa, ja hintaan piti kuulua suunnilleen kaikki mahdolliset maksut, ellei tulli täällä päässä päättäisi lätkäistä jotain lisämaksuja sisällön perusteella.

Tarina uhkaa paisua valtaisan pitkäksi, joten ehkä osa kaksi saa keskittyä varsinaisesti tavaroiden liikkumiseen tälle mantereelle, mutta kerrottakoon vielä tähän loppuun, että loman päätteeksi kaikki meidän jäljelle jäävä omaisuus mahtui kuin mahtuikin meidän pikkuruiseen kellarikoppiin (ja pari arvokkaampaa juttua Villen isän kaappiin)!! Eikä sielläkään hirmu paljoa mitään ole, lähinnä valokuva-albumeita ja minun vinyylilevyt (koska ihan kaikesta ei sentään vaan voi luopua).

Uusi toimisto

Meillä tehtiin töissä alkuvuodesta vähän uudistuksia, joiden johdosta mulla esimerkiksi vaihtui työpiste kokonaan. Meidän varsinainen toimisto on jo ajat sitten käynyt liian pieneksi, joten meillä on lisätilaa kolmannessa kerroksessa (meidän toimisto on 2. Kerroksessa). Kaksi työkaveria jakaa yhden kolmannen kerroksen toimiston, ja toinen tila on ollut luokkahuoneena ja muuten yleiskäytössä. Mutta nyt tämä yleistila on otettu toimistokäyttöön ja mina olen yhden toisen työkaverin kanssa muuttanut yläkertaan.

Varsinaisesti mun työnkuva ei ole virallisesti muuttunut, mutta käytännössä eroa on kuitenkin jonkin verran. Mun vanha työpiste oli nimittäin toinen meidän “fronteista”, eli heti toimistoon tullessa vähän niinkuin vastaanottopisteenä. Sen vuoksi mun päiviin sisältyi huomattava määrä sekä puheluihin vastaamista, että sisään astelevien opiskelijoiden auttamista. Nyt saan kyllä edelleen jonkin verran puheluita, mutta näen opiskelijoita paljon entistä vähemmän.

Vähitellen saan toivottavasti enemmän uusia työtehtäviä täyttämään mun lisääntynyttä aikaa, mutta noin muuten tykkään kyllä mun uudesta toimistosta oikein kovasti. Mulla on mun pienessä sopessa mm. meidän huoneen paras ikkuna ja aika messevä näköala. Mukavaa vaihtelua kun vanhasta työpisteestä en nähnyt ulkomaailmaan ollenkaan. Paitsi jos nousin seisomaan ja kurotin sopivasti, niin saatoin nähdä pienen kaistaleen pomon ikkunasta, jos sen toimiston ovi sattui olemaan auki.

Prinsessa Ruusunen

Me ei tosiaan uusittu kausilippuja sen paremmin oopperaan kuin balettiinkaan tänä vuonna. Kummankaan kausi ei ollut erityisen kiinnostava, joten päätettiin että ostetaan liput vaan niihin yksittäisiin esityksiin jotka ehdottomasti halutaan nähdä. Baletin kohdalla se tarkoitti eilen näkemäämme Prinsessa Ruususta.

Esitys oli jälleen taattua Houstonin baletin laatua, eli aivan loistava. Etenkin prinsessa Auroran roolin tanssinut Karina González oli huikea, en muista koska olisin viimeksi ollut yhtä vaikuttunut yksittäisen tanssijan suorituksesta.

Vapaapäivämatematiikkaa

En tiedä olenko koskaan aikaisemmin kertonut Ricen lomakäytännöstä, mutta otetaan nyt vaikka sitten kertauksen uhallakin uudelleen. Eli täällä jokaisella työntekijällä on oma henkilökohtainen vuosipäivä, jolloin on aloittanut työt. Minulla tämä vuosipäivä on elokuussa, koska silloin aloitin aikanaan kokopäivätyöt (sinä keväänä tehtyjä tuurauksia sun muita ei lasketa mukaan). Vuosipäivänään saa siirtää seuraavalle vuodelle korkeintaan yhden vuoden kertymän verran lomapäiviä, mikä minun kohdallani tarkoittaa tällä hetkellä 21 päivää.*

Koska olen aika huono lomailemaan muuten vaan, olen yleensä käyttänyt lomapäiviä pääsääntöisesti Suomessa vierailuun, tai silloin kun meille tulee joku Suomesta kylään. Muut reissut sun muut ovat kuluttaneet lähinnä yksittäisiä päiviä, ja melko usein olen saanut ekstravapaita hyvityksenä ilta- tai viikonlopputöistä. Siispä lomapäivien vähyys ei ole vielä koskaan ollut ongelma, pikemminkin päinvastoin.

Helmikuun työaikaseurantalomaketta täyttäessäni havahduin siihen, että minun pitää ennen elokuuta pitää lähes kolme viikkoa vapaita pois. Koska Villellä on huomattavasti vähemmän vapaapäiviä kuin minulla, ei meillä ole mitään reissuja tiedossa, eikä kukaan ole tietääkseni tulossa lähiaikoina kyläänkään (nyt saa huudella mahdollisista matkasuunnitelmista, vieraat kelpaavat siis kyllä aina!!). Ehdotinkin siis pomoille minun kannaltani varsin miellyttävää ratkaisua, jonka uskoin olevan toimistollekin suhteellisen sujuva. Olivat samaa mieltä.

Siispä ensi viikosta aina huhtikuun loppuun asti meikä siirtyy tilapäisesti nelipäiväiseen työviikkoon ja ottaa kaikki perjantait vapaaksi! Tämänkin toimenpiteen jälkeen mulle jää vielä viikon loma mahdollisesti joskus kesällä pidettäväksi, ja sittenkin vielä yksi tai kaksi irtopäivää (riippuu siitä menenkö töihin yhtenä huhtikuun perjantaina, jolloin saattaisi olla tarvetta). Ja siinä vaiheessa ollaan tosiaan siinä tilanteessa, että mulla siirtyy vuosipäivänä maksimimäärä vapaapäiviä ensi vuodelle, eli todellisuudessa lomaa sais pitää melkeinpä niin paljon kuin kehtaa.

Mulla on vissiin vähän erisuuntaiset ongelmat kuin suurimmalla osalla muista ihmisistä, joille vapaapäivien määrä tuottaa päänvaivaa...


*Tuntipalkkalaisille lomaa kertyy ensimmäisen viiden vuoden ajan 16 päivää vuodessa, sitten kymmeneen vuoteen asti 21 päivää. Kuukausipalkkalaisille määrä on koko ekat kymmenen vuotta 21 päivää. Kymmenen vuoden jälkeen kertymä on molemmille ryhmille 26 päivää vuodessa. Tämän lisäksi kaikki saavat automaattisen talviloman yliopiston ollessa kiinni joulusta uuteenvuoteen. Ricessa on siis kokonaisuudessaan varsin mukavat lomaedut, noin paikalliseen keskiarvoon verrattuna.

Chicago

Käytiin tuossa muutama viikko sitten Marketan kanssa yhteisreissussa Chicagossa. Tosi kiva miniloma ja mukava kaupunki, jossa kukaan meistä ei ollut aikaisemmin käynytkään.

Marketta tarjosi meille joululahjana hotellimajoituksen, ja olikin sitten valinnut ihan törkeän hienon paikan, nimittäin historiallisen Palmer House Hiltonin. Etenkin hotellin aula oli ihan mielettömän upea, vaikken sitä valitettavasti saanutkaan kuvissa välittymään ihan yhtä vaikuttavana.

Lauantai
Me lennettiin Chicagoon aikaisin lauantaiaamuna, eli käytännössä meillä oli koko päivä aikaa. Istuskeltiin hetki ihan vaan rauhassa kahvilla vaihtamassa kuulumisia, ja sitten suunnattiin Art Institute of Chicagoon, joka on Yhdysvaltojen toiseksi suurin taidemuseo (Metropolitan Museum of Artin jälkeen).

Ei me ehditty eikä jaksettu kiertää likimainkaan kaikkea, mutta ihan huikean vaikuttava museo oli kyllä kyseessä. Taidetta löytyi aivan laidasta laitaan, ja etenkin minua eniten kiinnostanut impressionistien osasto oli todella kattava ja näyttävä.

Yhden minun työkaverin veli asuu Chicagossa ja hän tuntee kaupungin varsin hyvin, joten olin saanut hyviä vinkkejä etukäteen. Yksi niistä oli mennä lasilliselle Signature Loungeen, joka sijaitsee Chicagon neljänneksi korkeimman pilvenpiirtäjän 96. kerroksessa. Koska oli lauantai, jonot olivat sen mukaiset, mutta onneksi lopulta sinnikkyys palkittiin ja onnistuimme pienen neuvottelun jälkeen saamaan pöydän aivan ikkunan vierestä. Koska paikassa tarjoiltiin myös pientä purtavaa, päätimme että ei tämän jonotuksen jälkeen yksi lasillinen riitä, vaan päädyimme istumaan iltaa pitkän kaavan mukaan.

Sunnuntai
Yksi Chicagon kuuluisimmista nähtävyyksistä on kuulemma Cloud Gate -niminen veistos, joka tunnetaan yleisemmin lempinimellä Bean, eli papu. Se sijaitsi kätevästi ihan parin korttelin päässä meidän hotellista, joten päätimme suunnata tutkimaan sitä sunnuntaiaamuna. Papu on tehty 168 teräslevystä, mutta se on niin siloiteltu ettei sen pinnasta erotu yksikään sauma. Sen sijaan kiiltävä pinta toimii peilinä ja heijastaa turistien lisäksi myös sitä ympäröivät pilvenpiirtäjät melko hauskalla tavalla.

Sunnuntai-iltapäivälle meillä oli liput katsomaan balettia. Joffrey Ballet esitti kolmesta lyhyestä teoksesta koostuvan esityksen Bold Moves, joka oli kerrassaan erinomainen. Kaikki osat olivat hyviä, mutta ainakin minun mielestä ne paranivat koko ajan, kolmannen ja viimeisen osan ollessa ehdoton suosikkini. Myös Auditorium Theater jossa Joffrey Ballet esiintyy oli ehdottomasti näkemisen arvoinen!

Maanantai
Olin kovasti toivonut että nähtäisiin loman aikana edes vähän lunta, joten olin tosi innoissani kun sunnuntaina sitä sitten jonkin verran pyrytti. Maanantaina saatiin siis kävellä ihan tosi kauniissa maisemissa!

Meillä oli suuntana Field Museum, eli Chicagon luonnonhistoriallinen museo, jonne päätettiin kävellä maisemareittiä Lake Michiganin rantaa pitkin.

Ennen museoon suuntaamista oli pakko vähän katsella ihan museon vieressä sijaitsevaa Soldier Fieldiä, joka on Chicago Bears -jalkapallojoukkueen kotistadion. Marketta oli kiitettävän kärsivällinen meidän jalkapalloturismin kanssa, vaikka tämä kohde ei häntä kyllä tainnut juurikaan kiinnostaa. Kiitos kumminkin että saatiin vähän kiertää ja valokuvata!

Jalkapalloturismin jälkeen suuntasimme tosiaan luonnonhistorialliseen museoon, joka oli ihan todella hieno. Valitettavasti sielläkään ei jaksanut kerralla kaikkea, mutta pidin tosi paljon niistä osista jotka nähtiin!

Suurena dinosaurusten ystävänä arvostin erityisesti Field Museumin paleontologista osastoa. Niiden dinovalikoima oli ihan tosi mahtava!

Illalla oli tarkoitus vähän shoppailla, mutta lopulta kukaan ei tainnut ostaa yhtään mitään. Päivän päätteeksi käytiin testaamassa jälleen työkaverin suosituksen perusteella Gino's East ja kuuluisa Chicago-tyylinen pannupizza. Oli ihan älyttömän hyvää, ja ihan erilaista kuin mikään muu koskaan kokeilemani pannupizza. 

Tiistai
Tiistai oli meidän loman viimeinen päivä, mutta koska lentokentälle ei tarvinnut suunnata kuin vasta iltapäivällä, päätettiin tehdä vielä pieni kävelykierros sitä ennen.

Chicagossa on todella paljon julkista taidetta ja Marketalla oli mukanaan opaskirja, jossa oli valmiiksi suunniteltu kävelyreitti niitä katsomaan. Ville otti matkaoppaan roolin haltuun ja luki meille kuvaukset joka teoksesta tai historiallisesta rakennuksesta. Tämän alla olevan härpäkkeen nimi oli muistaakseni Flamingo.

Suosikkini kävelykierrokselta oli Chicago Cultural Center, jossa käytiin sisällä asti. Ei rakennus ulospäin mitenkään erityisen hieno ollut, mutta sisätilat olivatkin sitten paljon näyttävämmät.

Cultural Centerin hienoin juttu oli tiffanylasinen kupoli, joka on ymmärtääkseni maailman suurin tiffany-kupoli. Ei sekään kuvissa erityisen hyvin välity, mutta paikan päällä se oli kyllä kerrassaan upea.

Kaiken kaikkiaan Chicago oli tosi kiva kaupunki, joka soveltui oikein hyvin tällaiseen pitkän viikonlopun minilomaan, vaikka kyllä siellä varmasti aikaa saisi kulumaan enemmänkin. Oli myös ihan tosi kiva nähdä Marketan kanssakin, kiitos siis vielä kivasta lomasta ja joululahjahotellista, meillä oli tosi hauskaa!