maanantai 11. kesäkuuta 2012

Pieniä pettymyksiä

Käytiin eilen pitkästä aikaa sunnuntaileffassa katsomassa Ridley Scottin Alien-leffasarjan "esiosa", Prometheus, johon suhtauduin etukäteen suurella varauksella siitä huolimatta, että pidän kovasti sekä Ridley Scottista että Alien-leffoista. Valitettavasti ennakkoluuloisuuteni osoittautui perustelluksi, enkä kovasta yrittämisestä huolimatta onnistunut erityisemmin pitämään Prometheuksesta.
Olen yleensä keskimääräistä armollisempi leffakatsoja, koska haluan aidosti pitää likitulkoon kaikista katsomistani elokuvista. Annan myös anteeksi todella paljon pieniä harmittavuuksia tai vastaavia, ja korjaan elokuvia päässäni sellaiseen muotoon millaisina ne mieluummin näkisin. Prometheuksen kohdallakin suoritin näitä korjausliikkeitä alkuun hyvällä menestyksellä, arvostaen moniakin pieniä yksityiskohtia ja elokuvan esittelemiä ideoita. Kunnes yhtäkkiä erästä erityisen typeränoloista kohtausta seuratessani (yritän välttää spoilereita, mutta elokuvan jo nähneille tiedoksi että viittaan kohtaukseen, jossa yksi päähenkilöistä suorittaa omatoimisen lääketieteellisen toimenpiteen...) vaan tajusin että ei, tämä ei nyt kertakaikkiaan toimi.
Kokemus muistutti hieman viimekertaisesta sunnuntaileffasta, kun käytiin maaliskuussa katsomassa Hunger Games (vähänkö edellisestä sunnuntaileffasta olikin ehtinyt vierähtää aikaa!). Jumituin kyseiseen kirjasarjaan pahemman kerran meidän Seattlen lomalla, kun ostin ensimmäisen osan Houstonin kentältä alennusmyynnistä matkalukemiseksi, ja sain kolmannen ja viimeisen osan loppuun kun kone laskeutui loman päätteeksi takaisin Houstoniin. Aivan kuten Prometheuksenkin kanssa, menin katsomaan Hunger Games -elokuvaa haluten kovasti pitää siitä, mutta peläten pahoin sen olevan kovin vaikeaa...
Siinä missä kirjat saivat minut aidosti välittämään hahmojen kohtalosta, elokuvaversiosta puuttui kaikki emotionaalinen panostus. Ja juuri ne kohtaukset joissa asiaa olisi voinut korjata (spoilereita taas vältelläkseni tyydyn sanomaan että viittaan vaikkapa siihen, kun päähahmot olivat luolassa, tai loppuvaiheen kohtaus johon liittyivät eräät tietyt marjat...) kiiruhdettiin läpi sellaisella hopulla, ettei ne tuntuneet yhtään miltään. Siis MIKSI elokuvan ehkä tärkeimpään kohtaukseen ei voitu käyttää viittä sekuntia enempää aikaa?!?
Sekä Prometheuksen että Hunger Gamesin kohdalla pidin monista yksityiskohdista, ratkaisuista ja ideoista. Ja molemmat ovat toki varsin laadukkaasti toteutettuja suuren luokan elokuvia, joita nyt aina kärsii katsoa vähintään kohtuullisen mielellään. Mutta molemmat jättivät minut kyllä aika kylmäksi, koska jokaista hyvää ratkaisua ja ideaa kohtaan oli kaksi huonoa ja käsittämätöntä. Varsinkin Prometheuksen kohdalla oli koko ajan sellainen olo, ettei puoletkaan tapahtumista ja erilaisista käänteistä liittyneet yhtään mihinkään. Ja ihan eniten häiritsi se, ettei olisi oikeasti tarvinnut muuttaa tai poistaa kuin ihan muutamia pieniä juttuja, niin kellekään ei olisi tullut Alien edes mieleen leffaa katsellessa.
Yhteenvetona mielestäni Prometheus ja Hunger Games kärsivät siis hyvin paljon samoista ongelmista. Aivan liikaa menetettyjä mahdollisuuksia eikä lainkaan riittävästi sielua, enkä minä oikein onnistunut saamaan itseäni pitämään kummastakaan leffasta, vaikka kuinka kovasti yritin.

Prometheus-kuvat lainattu täältä.
Hunger Games -kuvat lainattu täältä
.

2 kommenttia:

sirpa kirjoitti...

Moikka pitkästä aikaa. Niin se sai meidän neiti sitten konfirmaatiotodistuksensa sunnuntaina ja vähänkö äiti oli ylpeä tyttärestään ja juhlat oli mielestäni kivat kiitos kummitädin liiikuttavan puheen ja kaiken kaikkiaan oli mukavaa.
Harmi ettette päässyt paikalle.
Mutta hei, onnea uuteen kotiin Nyt vaan tuli sellainen olo, että tarttis päästä katsomaan sitä teidän uutta kotia.. milläköhän rahalla sitä mahtais päästä sinne asti....
Olis kyllä super kivaa tulla teille kylään.
Sitten haluan kommentoida myös hunger games-elokuvaa. Kävin nimittäin keväällä elokuvissa oikein keksi leffaa katsomassa peräkanaa.. ensin risto räppääjä ja viileä venla empun ja jääkiekkoilijoiden kans.. se oli HAUSKA! MO!.. sitten Iitun ja taavin kaa Hunger Gamesin, koska olin myös lukenut kaikki kolme kirjaa... ja petyin myös hirveästi elokuvaan ja nimenomaan siihen, että tärkeimmät jutut oli jätetty pois, jotka muutti sen leffan luonnetta kokonaan (ne marjat nimenomaan). Jostain syystä tässä leffassa se harmitti eritoten, vaikka esim. olen nähnyt vastaavia Harry Potterissa, Twilighteissa ja monissa muissa, mitkä olen kirjoina lukenut ensin ja nähnyt leffat jälkeenpäin. Mitäköhän kirjailija itse mahtoi pitää elokuvasta..
Mutta kesäloma alkamassa ensi viikolla, IItun puolesta isot kiitokset lahjasta, se saapui eilen, Teille vielä kerran onnea isosti uuteen kotiin ja valokuvia sitten kehiin blogiin uudesta tuvasta.. onko reliant stadiumiin nyt sieltä pitempi matka???? ja osoitetta tietenkin sähköpostiin.

Andy kirjoitti...

Uu, mikä pitkä kommentti, ihanaa! =D

Harmi tosiaan ettei päästy Iitun juhliin, mutta on vähän turhan pitkä toi matka... Mutta tulkaa te toki tähän suuntaan, katsastaan meidän uusi kämppä ja sitä rataa. Muuton jälkeen ei enää olla kävelyetäisyydellä stadionista, mutta se onkin ehkä ainoa huono puoli. Ja eiköhän me jotain ratkaisua siihenkin keksitä, kun liput on kuitenkin ensi kauden peleihin jo ostettuna. ;)