ATK-pulmia

Meillä taas vaihteeksi paukahti yks laite labrassa. Tai oikeemmin tällä kertaa laitetta ohjanneen tietsikan kovalevy sanoi sopimuksensa irti, eikä tietokone enää suostunut käynnistymään. IT-osasto sai onneksi kaikki tiedostot koneelta pelastettua, mutta itse laitetta ohjaamaan piti silti asentaa uusi tietsikka ja siihen uudet ohjelmat. Tämä homma lankesikin sitten mun kontolle.

Aika nopeasti kävi ilmi, että laitetta ohjaava softa on ilmeisesti kehitetty jo hyvissä ajoin ennen ihmeellisen internetin keksimistä. Ohjelma meinaan asennettiin ensin CD-levyltä, minkä yhteydessä se sitten kehitti noin 20-merkkisen ID-tunnisteen. Sitä ois voinut luulla, että tää tunniste ois sitten pitänyt syöttää prosessin päätteeksi netissä johonkin rekisteröintipalveluun tai jotain, mutta ehei. Piti soittaa laitevalmistajan asiakaspalveluun, joka ystävällisesti välitti soittopyynnön asiasta vastaavaan  tekniseen tukeen. Tukihenkilö soittikin sitten kohtuullisen nopeasti takaisin, mutta ois halunnu ID-tunnisteen sähköpostilla. Harmi vaan, että tyypin omituinen nimi ja sähköpostiosoite ei selvinnyt vielä kolmannellakaan tavauskerralla. Päädyttiin lopulta siihen, että se lähetti yhteystietonsa tekstarina mun kännykkään, josta sit kopsin ne ja sain lopulta ID-tunnisteen lähetettyä.

Tämä oli kuiteskin vasta puolet operaatiosta. Vastaukseksi meinaan sain taas n. 20 merkkisen salasanan, joka vuorostaan piti syöttää softan asennuksen yhteydessä tietokoneelle. Salasanan turvin ohjelman asennus sitten vihdoin onnistui, mutta antiikkinen kun on niin eihän se osannut itse tunnistaa, että mitä laitetta tarkalleen sen pitäisi ohjata. Tämän tiedon syöttämiseen tarvittiinkin CD:ltä löytyvää asennuksen apuohjelmaa, jossa sai pudotusvalikoista valita, mitä yksiköitä laitteessa oikein olikaan. Apuohjelma ei onneksi sentään tivaillut mitään uusia salasanoja enää. Siinä kohtaa olisi kyllä voinut jo hermo mennä antiikkisten rakkineitten kanssa tapellessa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt masiina taas pelittää ja olen sitä kertaalleen jo menestyksekkäästi käyttänytkin. Pidetään peukkuja, ettei seuraavaksi hajoa sellainen masiina, johon ei ole tehty varaosia enää vuosikausiin. Niitäkin meinaan labrasta löytyy ;)

Kisuja

Meidät oli viime lauantaina kutsuttu mun työkaverin brunssitupareihin. Tarkoittaa sitä, että meille tutumpien iltabileiden sijaan uutta kotia juhlittiin keskellä päivää. Aivan erinomainen ratkaisu sanoisin, lauantain voi oikein hyvin aloittaa mimosa ja muffinsi käsissään. Oikeasti me kyllä saavuttiin paikalle tyylikkäästi puolisen tuntia myöhässä, koska aloitettiin meidän lauantai jonottamalla lähipostissa, mutta ei se niin tarkkaa oo.

Friends for Life -löytöeläinkodissa on kolme kisuhuonetta, joissa voi käydä paijailemassa söpöläisiä.

Työkaveri asuu ihan muutaman korttelin päässä Friends for Life -löytöeläinsuojasta, josta meidän Miko on adoptoitu, joten kotimatkalla oli ihan välttämätöntä piipahtaa paijaamassa söpöjä kisuja. Lahjoitettiin samalla sinne pieni pussillinen sellaisia leluja, joista Miko ei ole välittänyt. Ei, Star Wars -lelut eivät kuuluneet lahjoitukseen, ne ovat meillä edelleen. Ja ei, Miko ei leiki niillä sitten niin yhtään.

Edellisellä visiitillä tämä karvapallo parkkeerasi itsensä minun syliin silitettäväksi, enkä meinannut malttaa mitenkään lähteä pois.

Tämä oli jo toinen kerta muutaman viikon sisään kun ollaan käyty FFL:ssä, koska vähän aikaa sitten käytiin lahjoittamassa niille muutamia meidän vanhoja pyyhkeitä. Joka visiitillä menee vähintään se tunti, kun pitää silitellä kaikki kissit läpi. Siksi Ville ei suostukaan sinne kovin usein, eikä myöskään sen vuoksi, että joka kerta haluan tuoda kotiin suunnilleen viisi uutta kissaa... Joka kerta suunnittelen myös, että nyt otan valokuvia mm. blogia varten, mutta sitten se kaikkien niiden söpöläisten kanssa peuhatessa unohtuu. Tällä kertaa kuitenkin kunnostauduin, minkä vuoksi voin kuvittaa tämän tekstin hurmaavilla karvapalloilla.

"Anteeksi, mutta voisinko minä tulla sinun luokse asumaan?"

Asiasta täysin toiseen, meidän oma karvapallo on ollut koko illan ihan poissa tolaltaan, kun me tuotiin kotiin tullessamme mukanamme yksi kappale ilmapalloja. Yhdellä työkaverilla on huomenna syntymäpäivä, joten onnittelupallo lähtee aamulla töihin mukaan yllätykseksi, mutta siihen asti se on ilmeisesti Mikon uusi verivihollinen.

Ensin palloa tuijotettiin tiiviisti mahdollisimman kaukaa, kunnes vähitellen kisu hiipi aina vaan lähemmäksi. Aina välillä piti juosta täyttä laukkaa karkuun, ja sit taas takaisin väijymään. Lopulta rohkaistunut kisu ponkaisi sohvan käsinojalle ja hyökkäsi pahaa-aavistamattoman pallon naruun, joka roikkuu juuri sopivasti sohvan käsinojan tietämillä. Ja sit taas täysiä karkuun, valmistautumaan seuraavaan hyökkäykseen. Pitänee jemmata pallo yöksi jonnekin oven taakse turvaan, muuten voi olla ettei siitä ole aamuun mennessä enää mitään synttärisankarille vietäväksi!

Haasteellista

Andy tossa vähän aikaa sitten haastoi mutkin vastailemaan kysymyksiinsä ja tässä näitä nyt ois.

1. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi?
    Tarkasta ajoituksesta en ihan tiedä, mutta yksittäisiä juttuja muistan ekasta kodista kun asuttiin Kaarinassa. Esim. että telkkarista katottiin Lassieta ja että meillä oli siskon kanssa kerrossänky.

2. Oletko koskaan käynyt tai haluaisitko käydä ennustajalla? Miksi kävit/kävisit/et kävisi?
    En ole käynyt. Minusta ne on silkkaa humpuukia tai parhaassakin tapauksessa ne osaa lukea ihmisestä jotain, joka "kuuluisi" oivaltaa itse.

3. Mikä on mieleenpainuvin saamasi lahja?
    En tiedä voidaanko tätä varsinaisesti laskea lahjaksi, mutta ehkä kun olin kouluiässä joitain viikkoja Australiassa isän ollessa siellä vuoden töissä.

4. Mikä on suosikkivuodenaikasi ja miksi?
    Suomessa kesä ja täällä talvi. Sellainen valoisa ja lämmin ilmanala, jossa voi mukavasti ulkoilla tai vaikka vaan istuskella terassilla.

5. Mitä kirjaa luet parhaillaan ja mitä mieltä olet siitä?
    Jussi Valtonen - He eivät tiedä mitä tekevät. Yksi kirjan päähenkilöistä on Suomessa aikanaan työskennellyt jenkkitutkija ja sen pohdintoihin kulttuurien eroista, työn merkityksestä elämässä jne. on helppo samaistua, vaikken kaikesta olekaan välttämättä samaa mieltä.

6. Millainen on eniten käyttämäsi vaatekappale?
    Beiget suorat housut töissä. Jokohan ne ihmettelee ettenkö tosiaan omista mitään muita housuja?

7. Mikä on mielestäsi kaikkein ärsyttävin kotityö ja miksi?
    Kylpyammeen/lavuaarin ympäristön puhtaana pitäminen. Houstonin kostea ilmanala ja koneellinen ilmastointi pitää huolen siitä, että homeitiöt yms. ei kuole tai tulee heti takaisin, vaikka mitä kemikaaleja käyttäis.

8. Mikä on mielestäsi vähiten ärsyttävä kotityö ja miksi?
    Tiskikoneen käyttö. Harmi ettei kaikki isot vadit ja korkeat lasit mahdu sinne :)

9. Millaista unta muistat viimeksi nähneesi?
    Hirmu harvoin muistan uniani, mutta usein niissä on kyllä tuttuja paikkoja ja ihmisiä Suomesta. Jenkeistä en usko nähneeni unta kertaakaan. Tän kysymyksen nähtyäni näin unta, jossa tuttu kerrostalo vajosi Aurajokeen komeasti katastrofielokuvatyyliin. 

10. Mikä on omasta mielestäsi paras luonteenpiirteesi?
    Olen hirmu kärsivällinen, ihan viaksi asti. Että onko se sittenkään paras piirre...

11. Jos saisit kysyä yhden kysymyksen keneltä tahansa maailmassa, mitä kysyisit ja keneltä?
    Tähän en kyllä osaa sanoa yhtään mitään. Mieleen tulee lähinnä jotain tiedemiehiä tai Texansien pelaajia, mutten kyllä tiedä mitä kysyisin.

Mikon jännä päivä

Meidän perjantainen kaaos johtui siitä, että meille oli sovittu aamupäivälle matonpesu. Meidän asuinkompleksi tarjoaa sellaisen ilmaiseksi aina vuokrasopimuksen uusimisen yhteydessä ja me sopivasti tehtiin uusi soppari tässä kuussa. Operaatio vaati huonekalujen siirtämisen niihin muutamaan paikkaan meidän asunnossa missä ei ole kokolattiamattoa, ainoastaan sänky ja sohva jäivät paikoilleen.

Koska olin ollut edellisenä lauantaina töissä, sain sopivasti käytettyä siitä ansaitsemani ylimääräisen vapaapäivän perjantaina. En halunnut joutua sulkemaan Mikoa kylppäriin, joten sovimme Villen kanssa että menemme aamupäiväksi hänen toimistoonsa hengailemaan. Tämä oli Mikolle varsinainen seikkailu!

Meidän arkajalkakisu oli aluksi yllättävänkin reipas ja kiersi koko toimiston ja tutki kaikki mahdolliset hyllyt joille se vaan ylsi. Mutta koska Villen toimiston ovi on ehkä maailman huonoiten äänieristetty, kävivät käytävältä jatkuvasti kuuluvat äänet pian vähän liian pelottaviksi ja Miko majoittui toimiston perimmäiseen nurkkaan paperinkeräyslaatikon ja seinän väliin. Edes mukaan ottamani huiska ei saanut kisua innostumaan leikkimisestä, vaikka normaalisti huiskaa on aivan mahdotonta vastustaa.

Pari kertaa sain houkuteltua kisun ulos nurkastaan ja tutkimuskierrokselle, mutta pääasiallisesti kokemus taisi olla vähän turhan jännittävä. Olen joskus miettinyt että voisi olla hauskaa ottaa Miko mukaan johonkin reissuun ja yöpyä eläinystävällisessä hotellissa, mutta ehkä se ei tämän kyseisen kisun kanssa olisi erityisen nautinnollista. Mutta ehkä me seikkaillaan joskus vielä lisää ja Miko tästä rohkaistuu. Tällä kertaa päivän paras vaihe taisi kuitenkin kissin mielestä olla se, kun pääsi takaisin kotiin. Vaikka siellä olikin ihan oudon kosteat matot.

Uusi sisustus

Meillä on näyttänyt tänään tältä:

Mitä pidätte? Eikö olekin oikein mukava ja käytännöllinen uusi sisustus?

Vanhanaikaista

Suomessa suoritetun tavaranraivausoperaation yhteydessä luovuimme melkein kaikista meidän CD-levyistä (ja oikeastaan melkein kaikesta muustakin tavarasta mitä meillä Suomessa vielä oli). Oli kuitenkin aivan itsestään selvää, että jotkut levyt oli pakko säästää, jonka lisäksi ne säästetyt levyt ovat jopa matkalla tänne Houstoniin.* Ja jos on CD-levyjä, pitää olla myös jotain jolla niitä voi soittaa. Eli siinä missä ilmeisesti suurin osa ihmisistä on siirtymässä kokonaan ihan muihin ratkaisuihin, me ostettiin just uusi CD-soitin!

Uusi ostos on ollut käytössä jo vaikka kuinka monta kertaa ja sillä on kuunneltu sekä radiota (ESPN-asemaa, luonnollisesti), CD-levyjä, että musiikkia mun puhelimesta. En ollut edes tajunnut miten paljon olen kaivannut musiikkia, jota olen viime aikoina kuunnellut ainoastaan juoksulenkeillä. Kotona en jaksa kuulokkeita, enkä läppärin kaiuttimien laatua. Ei tää meidän uusi laitekaan mikään maailman laadukkain ole, mutta meidän nykykäyttöön ihan riittävä.


*CD-levyjen lisäksi säästin jopa muutaman vinyylilevyn. Ne sentään eivät matkusta Houstoniin, mutta luopuakaan en niistä aio. Joissain asioissa vanhanaikaisuus on vaan paikallaan.

Liebster

Sain aiemmin tällä viikolla haasteen, johon olisi nyt luvassa vastauksia. Homma toimii seuraavasti:
1) Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkitä hänen bloginsa.
2) Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.
3) Nimeä ja linkitä 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4) Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Haaste tuli siis Matkalla jonnekin -blogin Emmiltä, kiitos paljon. Tässäpä vastaukset Emmin ajoittain hyvin kinkkisiinkin kysymyksiin:

1. Jos nyt saisit päättää yhden paikan, minne lähtisit reissuun niin mikä se olisi?
Vaikea kysymys, koska haluaisin matkustaa suunnilleen kaikkialle, ja sit päädyn aina kuitenkin Suomeen. Tämä ulkosuomalaisten tyypillinen ongelma, kai. Mutta tällä hetkellä vähän kiinnostaisi suunnata jonnekin Väli- tai Etelä-Amerikkaan, kun täältä kuitenkin varsin helposti sinne suuntaan pääsisi. Ykkösenä ehkä Belizeen katsomaan iguanoja, tai sitten Meksikoon, Chichen Itzaan.

2. Jos voisit asua missä vaan, niin mikä se maa/kaupunki olisi?
Hmm, mulla on matkustushaaveita, mutta ei niinkään asumishaaveita. Tokiosta tykkäsin niin paljon, että mietin kuinka siellä voisi olla kiva asua jonkin aikaa, mutta en sit kuitenkaan tiedä haluaisinko oikeasti. San Francisco ja Seattle oli mulle myös tosi mieluisia kaupunkeja. Sellaisista paikoista joissa en ole edes käynyt en osaa asumishaaveilla senkään vertaa... Toistaiseksi me viihdytään täällä Houstonissakin oikein hyvin, paitsi just nyt täällä on kyllä ollut aivan liian kuuma!

Tokiossa 2007

3. Mikä oli eka (kesä)työsi?
Kunnan jonkun kesätyörahoituksen kautta saatu kuukauden kesätyö joko kirjakaupassa tai Postissa. En muista kumpi oli ekana kesänä ja kumpi toisena. Melkein väittäisin että kirjakauppa oli ensin. Bonusfaktana kerrottakoon, että mulla on ilmeisesti ihan surkea muisti mitä tulee mun lapsuuteen ja nuoruuteen. Oon aina ihan äimänä kun ihmiset kertoo jotain varhaisimpia muistojaan. Ei mulle tuu oikeasti mieleen juuri mitään!

4. Mitä olet opiskellut?
Englantilaista filologiaa. Sivuaineina North American Studies, mediatutkimus ja valtio-oppi, plus joitain epämääräisiä kursseja psykologiaa. Eli ihan malliesimerkki täysin hyödyttömästä humanistidiipadaapatutkinnosta, joka ei sellaisenaan valmista kyllä yhtään mihinkään. :D

5. Mitä teet työksesi nyt?
Olen Ricen yliopiston OISS:ssä (Office of International Students & Scholars) töissä ja mun nykyinen titteli on International Program Administrator. Työnkuvaan kuuluu kaikenlaista kansainvälisten opiskelijoiden ja tutkijoiden auttamista, sekä myös meidän erilaisten ohjelmien koordinointia. Olen esimerkiksi vastuussa kaikkien International Education Weekin tapahtumien koordinoinnista Ricessa.

6. Mikä olisi unelmatyösi?
Hitsi miten hankala kysymys taas, ei mulla oikein ole mitään erityistä unelmatyötä. Tykkään oikeasti tästä meidän alasta ihan todella paljon ja mun mielestä kaikki immigration-säädökset on tosi mielenkiintoisia. Ja no, NASAlla olisi ehkä maailman siisteintä olla hommissa. Onneksi sentään saan toteuttaa NASA-oppaan kutsumustani aina muutaman kerran vuodessa kun vien sinne meidän kansainvälisiä vierailulle.

7. Tekeekö raha onnelliseksi?
Ei, mutta kyllä se ettei tarvitse liikaa miettiä rahahuolia mahdollistaa ainakin mulle sen, että voi enemmän keskittyä niihin asioihin jotka tekee. Mikä ei tarkoita etteikö ihmiset joilla on rahahuolia voi olla ihan yhtä onnellisia, tai toisinpäin.

8. Pidätkö enemmän ranta-, kaupunki- vai luonto/aktiivilomista?
Kaupunkilomat on mulle mieluisimpia, vaikka olenkin viime aikoina miettinyt että ihan todella laiska rantaloma voisi olla kokeilun arvoinen. Saattaisin kuitenkin tylsistyä, joten ehkä joku yhdistelmä olis hyvä. Ehkä rantaloma vaikka Cozumelissa ja siitä päivän tai kahden reissu Chichen Itzaan. Joo! Saanko vaihtaa tän vastaukseksi ykköskohtaan?

9. Mikä on parasta elämässäsi juuri nyt?
Kyllä se on tää meidän pikkuinen perhe, Ville ja Miko. Olen niin kiitollinen, että Ville pitkän painostuksen suostuttelun jälkeen suostui kisun adoptointiin ja että meille osui kohdalle noinkin huippu kissi kuin Miko. Ja alun vastusteluista huolimatta Villekin on nykyään ihan Mikon fani, etten sanoisi että kokonaan tassun ympärille kierretty!

10. Koska aloit haaveilemaan ulkomaille muutosta vai tapahtuiko muutto "vahingossa"?
Vahingossa, en ole koskaan tosissani haaveillut tai harkinnut ulkomaille muuttamista. Eli Ville sai tarjouksen tulla vuoden mittaiselle post doc -keikalle Riceen, ja sillä vuoden mittaisella reissulla me ollaan yhä näin reilu kuusi vuotta myöhemmin...

11. Ja loppuun vielä ihan erilainen kysymys: Mikä on suhtautumisesi muotiin/shoppailetko paljon ja mietitkö pukeutumistasi/tyyliä?
En seuraa muotia juuri lainkaan, vaan ostan sellaisia vaatteita joista itse tykkään. Mun maku ei oo kovinkaan erikoinen, joten en toivottavasti silti oo mitenkään kauhean tyylitön muidenkaan mielestä. En erityisemmin nauti shoppailusta, vaan lähden ostoksille yleensä vain tarpeen iskiessä. Meillä on töissä puolivirallinen pukukoodi, joten sen vuoksi tulee ostettua päivitettyjä vaatteita varmaan eniten.


Ok, sitten haaste eteenpäin. Aion olla kapinallinen ja haastaa yhdentoista blogin sijaan vain yhden, eli meidän Iitun. Bonuksena toivon myös, että tämän meidän oman blogin toinen kirjoittaja, eli Ville, vastaisi näihin kysymyksiin, vaikken virallisesti ehkä kehtaakaan antaa omalle blogille palkintoa (eli kysymyksiin vastaaminen riittää, ei tarvii toteuttaa haasteen muita kohtia). ;D Ja jos joku muu palaa halusta vastata juuri näihin alta löytyviin kysymyksiin, niin antaa mennä vaan. Koska olen superkapinallinen, blogittomatkin lukijat voivat halutessaan vastata kommenttiosiossa. Tässä siis minun yksitoista kysymystä, joiden keksiminen oli vielä noita vastauksiakin hankalampi homma!

1. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi?
2. Oletko koskaan käynyt tai haluaisitko käydä ennustajalla? Miksi kävit/kävisit/et kävisi?
3. Mikä on mieleenpainuvin saamasi lahja?
4. Mikä on suosikkivuodenaikasi ja miksi?
5. Mitä kirjaa luet parhaillaan ja mitä mieltä olet siitä?
6. Millainen on eniten käyttämäsi vaatekappale?
7. Mikä on mielestäsi kaikkein ärsyttävin kotityö ja miksi?
8. Mikä on mielestäsi vähiten ärsyttävä kotityö ja miksi?
9. Millaista unta muistat viimeksi nähneesi?
10. Mikä on omasta mielestäsi paras luonteenpiirteesi?
11. Jos saisit kysyä yhden kysymyksen keneltä tahansa maailmassa, mitä kysyisit ja keneltä?

Kenkäorganisaatio

Meillä jäi Suomesta vähän päälle tavaroiden järjestely ja läpikäyminen, ja sen projektin yhteydessä havahduin siihen, että mulla meillä on aika paljon kenkiä... Joista suurin osa jää käyttämättä ihan vaan sen vuoksi, etten koskaan jaksa penkoa vaatehuoneesta pinon alimmaista kenkälaatikkoa, vaan käytän samoja, helpommin saatavilla olevia pareja. Siispä mietimme uusia, parempia tapoja kenkäorganisaatioon, ja päädyimme tekemään parikin uutta hankintaa.

Eteiskomeroon ostettiin uusi kenkäteline, jonka laatikosta Mikon pakkauspaperit olivat muuten peräisin. Vanha kaksihyllyinen teline siirtyi vaatehuoneeseen ja eteisessä on nyt jopa neljä hyllyä tilaa kengille. Huomattavasti vanhaa parempi ratkaisu, koska näistä kengistä noin puolet ajeli ennen eteiskomeron lattialla, kun nyt sinne pystyy jopa astumaan sisään!

Vaatehuoneeseen hankittiin vanhan kenkätelineen lisäksi Ikeasta kaksi tällaista roikkuvaa telinettä, joihin kumpaankin saa esille kuusi paria kenkiä. Kätevistä avohyllyistä saa helposti haluamansa parin, kenkien ollessa edelleen varsin hyvin suojassa.

Operaation ansiosta vaatehuoneesta lähti tämän verran kenkälaatikoita! Me ollaan ainakin ihan tosi tyytyväisiä uuteen organisaatioon. Uudet ratkaisut ovat vähintäänkin esteettisempiä kuin nuo valtavat kenkälaatikkopinot, sekä myös käytännöllisempiä, kun kaikki on helpommin saatavilla ja näin ollen toivottavasti vähemmälle käytölle jääneet paritkin pääsevät vähän useammin katsomaan maailmaa.

Coca-Cola

Tiedättekö mistä voi päätellä, että meillä ei juoda juuri lainkaan limpparia? No esimerkiksi siitä, että mulla oli edelleen jääkaapissa melkein kolme vuotta sitten Atlantassa World of Coca-Colasta saatu limupullo. Enkä nyt varsinaisesti tarkoituksella ajatellut sitä ikuisesti säästellä matkamuistona.

En edes oikein tiedä missä vaiheessa me lopetettiin käytännössä kokonaan limsojen ostaminen, kyllä meillä sitä ennen oli aika useinkin. Nykyisin juon mitään limpparia ihan äärimmäisen harvoin, enkä silloinkaan kokista, joka ennen oli mun suosikki. Tänään kuitenkin päätin vihdoinkin korkata tuon pikkupullon, vaikka vähän epäilinkin ettei se enää näin monen vuoden jälkeen ole välttämättä ihan parhaimmillaan.

Kyllä se ihan tutulta maistui, eikä ainakaan vielä ole aiheuttanut mitään vatsanväänteitäkään. Luulen että siinä oli pari vuotta sitten vähän enemmän hiilihappoa, mutta ei se kyllä mitenkään erityisen pahasti ollut laimentunut. Mutta ehkä tästä opimme sen, ettei ihan heti tarvitse ostaa uutta limupulloa kaappiin, kun ei sitä tule juotua kuitenkaan. Ja hyvä niin, on mulla niitä epäterveellisiä paheita ihan riittävästi ilman limppareitakin.

Viinitusina

Saatiin yllättäen Houston Chroniclen viimeisimmän uusintalaskun mukana sadan dollarin lahjakortti netissä toimivaan viinitilauspalveluun. Lahjakortin jälkeen heidän tutustumistarjoukselleen, kahdelletoista viinipullolle, jäi hintaa enää 60 dollaria. Pohdittiin asiaa hetki ja tultiin siihen tulokseen, että voisi olla ihan hauskaa kokeilla uusia ja erilaisia viinejä, kun yhdelle pullolle jäi hinnaksi enää varsin kohtuullinen viisi taalaa.

Perjantaina laatikko sitten toimitettiin minulle töihin (!), koska toimitus oli mahdollista virka-aikaan ja vastaanottajan piti todistaa olevansa vähintään 21-vuotias saadakseen lähetyksen. Nyt meillä on siis 12 11 (me juotiin jo yksi…) pulloa viiniä! On melkoisen toivottavaa, että näillä pärjättäis hyvä tovi.

Turistina Turussa

Palataan meidän Suomen lomaan vielä kerran, haluan nimittäin jakaa muutamia kuvia Turun parhaista puolista. Vaikka loma olikin melkoinen työleiri kaiken järjesteltävän tavaran keskellä, oli välttämätöntä ehtiä ainakin kerran jokilaivalle. Ja niin myös mentiin, vaikka päivä olikin harmaa ja sade katkaisi laivailut aavistuksen ennenaikaisesti. Mutta ei se mitään, hauskaa oli silti!

Yhden jokilaivavierailun lisäksi ehdittiin myös meidän ihan viimeisenä päivänä kiertelemään ympäriinsä ”turisteilemassa”, kun kaikki hommat oli saatu hoidettua siihen aamuun mennessä. Halusin ehdottomasti syödä jätskikiskajätskiä, mennä Förillä, sekä kävellä katsomaan Suomen Joutsenta, joka majaili ennen nykyistä sijaintiaan ihan mun ensimmäisen Turun kämpän edustalla. Oli muuten siihen aikaan melkoisen komeat maisemat parvekkeelta.

Suomen Joutsentakin hienompi paatti on kuitenkin samoilla seuduilla sijaitseva Sigyn, johon me – ihan ykkösluokan turisteina – ostettiin jopa liputkin (pienesti noloa tunnustaa, mutta Suomen Joutsenessahan en ole koskaan käynyt sisällä). Ehdottomasti suosittelen käymään, jos ei muuten niin pelkästään se ihana puun ja tervan tuoksu tekee Sigynistä vierailun arvoisen. Ja onhan se nyt hei ihan hemmetin hieno laiva!

Vaikka meidän edellisestä Suomen lomasta oli ehtinyt vierähtää kaksi vuotta, tuntui Turku edelleen ihan kodilta. Vaikka välillä pitikin varmistaa kavereilta, että missä mikäkin katu menee, tai mikä on sen sillan nimi, joka menee Tuomiokirkon kohdalta. Tiedoksi vaan kaikille, että se on kuulemma Kirkkosilta... Ja Teatterisilta on sit se, joka on siinä Kaupunginteatterin kohdalla. Kiitti vaan, Lilli!

Hellyydenkipeä kisu

Kahden viikon ero Mikosta oli etenkin minulle aika haastavaa, olihan tämä ensimmäinen kerta kun kisu jäi yön yli yksin kotiin meidän huidellessa muualla. Onneksi kaveri piti Mikosta erinomaisen hyvää huolta, ja taisipa sen verran hyvin tuntea minutkin, että eroahdistusta helpottamaan sain säännöllisesti raportteja, kuvia, sekä videopätkiä osoituksena siitä, että kotona on kaikki hyvin (tämän päivityksen kuvat ja video ovat kuitenkin kaikki loman jälkeen itse otettuja).

Olin etukäteen miettinyt, että mahtaakohan Miko osoittaa mieltään kun palataan kotiin, mutta mistään sellaisesta ei kyllä ollut merkkiäkään. Päinvastoin, kisu oli muutaman päivän ajan todella huomionkipeä, ja salli lähes rajattomat määrät rapsutusta ja hellimistä, mikä ei siis todellakaan ole meidän normaalisti niin itsenäismieliselle kissille tavallista.

Meidän paluulento Suomesta oli Houstonissa lauantaipäivänä, joten meillä oli koko perheen yhteinen sunnuntai Mikon kanssa ennen Villen töiden jatkumista. Itsehän olin ottanut vielä maanantainkin vapaaksi voidakseni huomioida kisua ihan erityisen paljon. Olin tästä päätöksestä ihan todella iloinen koska sain viettää laatuaikaa Mikon kanssa, mutta myös koska kotiinpaluu oli hankala ja aikaerorasitus vaivasi silloin vielä ihan täysillä.

Mikolle kuuluu siis erinomaisen hyvää, kiitos äiti kysymästä. Viimeisen noin viikon verran sillä on ollut ihan erityisen hauskaa, koska laitettiin vähän säilytysratkaisuja uusiksi (siitä lisää myöhemmin) ja sen johdosta meille tuli Amazonista suuren suuri pahvilaatikko (laatikot on aina hitti!), sekä huomattava määrä pakkauspaperia. Ja se jos mikä on Mikon mielestä ehkä parasta ikinä.

Niksi-Pirkka-niksi hopeakorujen puhdistukseen

Sain joskus useampi vuosi sitten yhdestä koruliikkeestä ostetun hopeasormuksen mukana ohjeet helppoon kotikonstein suoritettavaan hopeakorujen puhdistukseen. Ohje unohtui jonnekin laatikon pohjalle, kunnes tällä viikolla kaivoin sen esiin kun halusin vihdoinkin kokeilla puhdistaa vanhan Kalevala-sormukseni, joka oli korupuussa päässyt pahasti tummentumaan.

Niksi-Pirkka-niksi hopeakorujen puhdistamiseen kotikonstein

Laita lasiastiaan pala alumiinifoliota kiiltävämpi puoli ylöspäin ja aseta puhdistusta kaipaavat korut sen päälle. Kaada astiaan kiehuvaa vettä sen verran, että korut peittyvät. Lisää astiaan kaksi ruokalusikallista ruokasoodaa ja yksi teelusikallinen suolaa. Odota 30 minuuttia. Nosta korut varovasti pois astiasta (itse käytin apuna muovista ruokalusikkamittaa, jolla olin annostellut ruokasoodan) ja huuhtele lämpimän veden alla. Kuivaa taputellen talouspaperilla tai pyyhkeellä.

Homma perustuu johonkin kemialliseen reaktioon, josta en humanistina ymmärtänyt mitään, mutta lopputulos oli kyllä aika vakuuttava. Suosittelen testaamaan, itse ajattelin ainakin käyttää tätä kikkaa jatkossakin jos tarvetta ilmenee.