Eilen oli St. Patrick’s Day ja meidät oli kutsuttu jopa kaksiin eri bileisiin. Päätettiin lopulta lähteä tutun itävaltalaispariskunnan kanssa Rice Villagessa sijaitsevaan irlantilaiseen pubiin, koska haluttiin kokea tapahtuma autenttisimmillaan, ja valinta osui kyllä ihan nappiin. Paikka oli jo melko varhaisessa vaiheessa iltaa ihan tupaten täynnä, ihmiset hyväntuulisia ja useampi esiintynyt bändi varsin viihdyttäviä.
Koska me kuuluimme siihen vajaaseen yhteen prosenttiin paikallaolijoista joiden ylle ei ollut eksynyt mitään vihreää (olis muuten, mutta kyseistä väriä ei löydy hitustakaan kummankaan vaatevalikoimasta), Ville pyrki parhaansa mukaan paikkaamaan tilannetta nauttimalla vihreää olutta (!). Itse riemuitsin kahden juoman verran siitä, että paikasta sai irkkupubeille tyypilliseen tapaan kunnon siideriä, joka on muuten täällä suhteellisen harvinaista herkkua, mutta kolmatta tilatessa kävi ilmi että se oli ehtinyt loppua. Epiä ja väärin, mutta jos mä sit tollasen margaritan ottaisin vaikka tilalle. Että olis voinut mennä huonomminkin.
Ps. Kerrottakoon varmuudeksi, että koska Villellä oli tänään työpäivä, olimme kotona kunnollisesti jo ennen kymmentä. Että ei tarvi paheksua siellä...
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kuka sitä nyt paheksuisi, jos kerran teillä hauskaa oli.
En mä oikeasti uskonutkaan. :)
Jaa, mutta kyllä kunnon illanvietto aina yhden työpäivän voittaa.
Eräs hieman pidemmälle pötkinyt kurssitoverimme tosin piti kunnia-asianaan ilmaantua luennoille sitä aiemmin mitä myöhemmin hän oli käynyt nukkumaan, mutta se en siis ollut kuitenkaan minä.
Hmm, kuulosti kyllä kiellosta huolimatta ihan klassiselta "en minä mutta kaverit" -tarinalta.. ;)
Lähetä kommentti