Eilen oli meidän vuoro mennä katsomaan että mitenkäs siellä Houstonin rodeossa hommat tänä vuonna sujuu. Hyvin näytti sujuvan ja meillä oli ihan yhtä hauskaa kuin viime vuonnakin. Ehkä jopa hauskempaa, muutamastakin syystä. Yksi niistä oli se, että toisin kuin viime vuonna, eilen Ville onnistui luistamaan töistä sen verran aikaisemmin, että me ehdittiin pyöriä vähän Reliant Parkin karnevaalialueella ennen stadionilla tapahtunutta ohjelmaa.
Pihalla olevien lukuisten ruoka- ja myyntikojujen, sekä tivolilaitteiden keskellä ei vieläkään hirmusti ehditty seikkailla, kun jumituttiin kuluttamaan aikaa Reliant Centerissä, joka on rodeon aikaan täynnä kaikenlaista, lähinnä myytäväksi tarkoitettua. Hallin toiselta puolelta löytyy eläinaitauksia, koska tapahtuma on suunnattu myös ammattilaisille karjankasvattajille, mutta kaikkea muutakin mahdollista on kaupan. Myyntitiski toisensa jälkeen on esimerkiksi täynnä autenttisia cowboy-saappaita tai -hattuja, niin monessa värissä tai mallissa kuin vain kuvitella saattaa. Me ei kuitenkaan oltu paikalla shoppailemassa, vaan lähinnä katselemassa eläimiä ja ihmettelemässä kaikkea, kuten nyt vaikkapa tätä hulvatonta ponikarusellia.
Erityisesti huomiomme kohteena oli lapsille ja lapsenmielisille suunnattu petting zoo, jossa eläinten joukkoon pääsi seikkailemaan yhdessä isossa karsinassa. Sekaan mahtui aaseja, vuohia, kauriita, kanoja, minipossuja, laama ja jotain minikengurun näköisiä pussieläimiä. Eläimiä pääsi silittelemään ihan ilmaiseksi, mutta pienet ruokakupilliset maksoivat hieman. Sijoitus kuitenkin kannatti, koska ahneet pikku karvakasat tekivät huomattavasti innokkaammin tuttavuutta makupalaa vastaan. Osa vuohista nousi jopa ylös kerjuulle, etukintut ihmistä vasten. Aikamoista.
Innostuin touhusta niin paljon, että kävin pariinkin kertaan hakemassa automaatista lisää ruokaa söpöläisille syötettäväksi (ruokakuppeja myytiin karsinan sisäänkäynnin luona, mutta sisällä oli lisäksi automaatti joka toimi neljännesdollareilla ja sieltä sai kourallisen kerrallaan). Pisti vähän hymyilyttämään kun huomasimme, että osa eläimistä oli ymmärtänyt automaatin toimintaperiaatteen, koska heti kun joku kävi syöttämässä kolikon, oli paikalla vuohi tai pari yrittämässä työntää turpaansa koloon josta ruoka tuli ulos. Ei mitään ihan tyhmiä tyyppejä.
Olisin viihtynyt eläinten keskellä pitempäänkin ja koska karnevaalialueella viettämämme aika jäi muutenkin suhteellisen lyhyeksi, päätimme palata vielä jonain toisena päivänä ihan vain sitä varten. Myynnissä on nimittäin myös pelkkiä aluelippuja, joilla pääsee kaikkialle muualle paitsi Reliant Stadiumille katsomaan rodeokilpailua ja illan artistia. Hintakaan ei päätä huimaa, joten hauskuus kutsukoon meitä vielä toistamiseen ennen rodeon päättymistä.
Stadionilla saimme jälleen nauttia rodeokilpailuista, jotka pitivät sisällään ihan samat elementit kuin viime vuonnakin. Hauskaa oli, vaikka kamera pysyikin tällä kertaa laukussa, kun otin vuosi sitten niin paljon kuvia ja videoita. Sen sijaan siinä vaiheessa kun illan bändi astui lavalle olin pakotettu räpsimään muutaman kuvan, sitä olin nimittäin odottanut suhteellisen malttamattomasti jo hyvän tovin. Rodeokisoista sen enempiä ymmärtämättöminä me valitsimme päivän ihan vaan musiikkiesiintyjän mukaan ja eilen se musiikkiesiintyjä oli KISS!!
Hyvin jaksoivat rokata, vaikka kavereilla alkaakin olla jo ikää, jonka lisäksi pyrotekniikkaakin riitti melkoisesti. Megahitit I Was Made for Lovin’ You ja viimeisenä biisinä vedetty Rock and Roll All Nite saivat katsomon kaikki 72000 henkeä laulamaan mukana, mutta itselleni illan tähtihetki oli se, kun tyypit täyttivät hartaan toiveeni ja tempaisivat ilmoille Lick It Upin.
Katsokaas kun silloin kun minä olin suunnilleen viiden vanha, oli siskokulta jossain määrin KISS-fani, joten luonnollisesti niin oli isosiskoa puolestaan fanittava pikku-Andykin. Ja ihan paras KISSin biiseistä oli minun mielestäni menevä ja mukaansatempaava Lick It Up, tai oikeammin Likitappi, kuten suosikkikappalettani kysyville aina suurella ylpeydellä julistin. Tämä aina kaikkia aikuisia ja amerikkaa osaavia kovasti huvitti ja sittemmin minulle on selvinnyt että miksi, mutta hitot, minä seison sanojeni takana vielä 25 vuotta myöhemminkin. KISSin paras biisi on edelleen Likitappi, minua se ainakin sykähdyttää joka kerta.
2 kommenttia:
Sirpa
kirjoitti...
Hei pitkästä aikaa.. nyt on pakko ehtiä jopa kommentoimaan. Miten ärsyttävää...... Ensin alat lukea ihan mahtavaa juttua jostain ennenkokemattomasta ja meille abstraktisesta rodeoilusta ja juttu sen kuin paranee kun kelaa sitä alaspäin....menee jo väristyksiä kun ajattelee miten hienoa olisi nähdä ne pikkuiset elukat ja syöttää niitä ja tästä kaikesta kateellisena taas kelaat juttua ja sitten se tapahtuu.....että KISS!!!!!!!Jo meni tämä likka täällä pankissa kananlihalle.. ei voi olla totta Likitappia niinpä!!!!!! Enpä ole Kissiä enää kuunnelut aikoihin paitsi harvoin radiokanavilta jos sitä joskus soitetaan, mutta aina se LIKITAPPI vaan säväyttää ja nyt te kurjat ihan vahingossa vaan olittekin katsomassa tätä retrobändiä livenä.. Mitäköhän seuraavaksi ;-)))) Hienoa oikeesti, että olen sullekin saanut jotain muistoja lapsuudesta usutettua joita muistella :-)
Sinä olit kyllä monta kertaa mielessä tiistaina, kun bändi soitti (ja sitä ennenkin, kun kokemusta vasta odotettiin malttamattomina). En minäkään KISSiä oikeastaan koskaan kuuntele, vaikka kaikki sun vanhat vinyylit onkin nykyisin minulla Turussa, mutta nostalgia-arvo on mittaamaton. Ja Likitappi on oikeesti kova!!
Pihalla olevien lukuisten ruoka- ja myyntikojujen, sekä tivolilaitteiden keskellä ei vieläkään hirmusti ehditty seikkailla, kun jumituttiin kuluttamaan aikaa Reliant Centerissä, joka on rodeon aikaan täynnä kaikenlaista, lähinnä myytäväksi tarkoitettua. Hallin toiselta puolelta löytyy eläinaitauksia, koska tapahtuma on suunnattu myös ammattilaisille karjankasvattajille, mutta kaikkea muutakin mahdollista on kaupan. Myyntitiski toisensa jälkeen on esimerkiksi täynnä autenttisia cowboy-saappaita tai -hattuja, niin monessa värissä tai mallissa kuin vain kuvitella saattaa. Me ei kuitenkaan oltu paikalla shoppailemassa, vaan lähinnä katselemassa eläimiä ja ihmettelemässä kaikkea, kuten nyt vaikkapa tätä hulvatonta ponikarusellia.
Innostuin touhusta niin paljon, että kävin pariinkin kertaan hakemassa automaatista lisää ruokaa söpöläisille syötettäväksi (ruokakuppeja myytiin karsinan sisäänkäynnin luona, mutta sisällä oli lisäksi automaatti joka toimi neljännesdollareilla ja sieltä sai kourallisen kerrallaan). Pisti vähän hymyilyttämään kun huomasimme, että osa eläimistä oli ymmärtänyt automaatin toimintaperiaatteen, koska heti kun joku kävi syöttämässä kolikon, oli paikalla vuohi tai pari yrittämässä työntää turpaansa koloon josta ruoka tuli ulos. Ei mitään ihan tyhmiä tyyppejä.
Olisin viihtynyt eläinten keskellä pitempäänkin ja koska karnevaalialueella viettämämme aika jäi muutenkin suhteellisen lyhyeksi, päätimme palata vielä jonain toisena päivänä ihan vain sitä varten. Myynnissä on nimittäin myös pelkkiä aluelippuja, joilla pääsee kaikkialle muualle paitsi Reliant Stadiumille katsomaan rodeokilpailua ja illan artistia. Hintakaan ei päätä huimaa, joten hauskuus kutsukoon meitä vielä toistamiseen ennen rodeon päättymistä.
Hyvin jaksoivat rokata, vaikka kavereilla alkaakin olla jo ikää, jonka lisäksi pyrotekniikkaakin riitti melkoisesti. Megahitit I Was Made for Lovin’ You ja viimeisenä biisinä vedetty Rock and Roll All Nite saivat katsomon kaikki 72000 henkeä laulamaan mukana, mutta itselleni illan tähtihetki oli se, kun tyypit täyttivät hartaan toiveeni ja tempaisivat ilmoille Lick It Upin.
Katsokaas kun silloin kun minä olin suunnilleen viiden vanha, oli siskokulta jossain määrin KISS-fani, joten luonnollisesti niin oli isosiskoa puolestaan fanittava pikku-Andykin. Ja ihan paras KISSin biiseistä oli minun mielestäni menevä ja mukaansatempaava Lick It Up, tai oikeammin Likitappi, kuten suosikkikappalettani kysyville aina suurella ylpeydellä julistin. Tämä aina kaikkia aikuisia ja amerikkaa osaavia kovasti huvitti ja sittemmin minulle on selvinnyt että miksi, mutta hitot, minä seison sanojeni takana vielä 25 vuotta myöhemminkin. KISSin paras biisi on edelleen Likitappi, minua se ainakin sykähdyttää joka kerta.
2 kommenttia:
Hei pitkästä aikaa.. nyt on pakko ehtiä jopa kommentoimaan.
Miten ärsyttävää...... Ensin alat lukea ihan mahtavaa juttua jostain ennenkokemattomasta ja meille abstraktisesta rodeoilusta ja juttu sen kuin paranee kun kelaa sitä alaspäin....menee jo väristyksiä kun ajattelee miten hienoa olisi nähdä ne pikkuiset elukat ja syöttää niitä ja tästä kaikesta kateellisena taas kelaat juttua ja sitten se tapahtuu.....että KISS!!!!!!!Jo meni tämä likka täällä pankissa kananlihalle.. ei voi olla totta Likitappia niinpä!!!!!! Enpä ole Kissiä enää kuunnelut aikoihin paitsi harvoin radiokanavilta jos sitä joskus soitetaan, mutta aina se LIKITAPPI vaan säväyttää ja nyt te kurjat ihan vahingossa vaan olittekin katsomassa tätä retrobändiä livenä.. Mitäköhän seuraavaksi ;-))))
Hienoa oikeesti, että olen sullekin saanut jotain muistoja lapsuudesta usutettua joita muistella :-)
Sinä olit kyllä monta kertaa mielessä tiistaina, kun bändi soitti (ja sitä ennenkin, kun kokemusta vasta odotettiin malttamattomina). En minäkään KISSiä oikeastaan koskaan kuuntele, vaikka kaikki sun vanhat vinyylit onkin nykyisin minulla Turussa, mutta nostalgia-arvo on mittaamaton. Ja Likitappi on oikeesti kova!!
Lähetä kommentti