Meidän labran kokoonpano vaihtuu aika tasaiseen tahtiin ihmisten saadessa tutkintonsa valmiiksi tai siirtyessä teollisuuden palvelukseen ja onpahan muutama jäänyt äitiyslomallekin. Ylihuomenna mennään koko porukalla lounaalle oikein kampuksen ulkopuolelle, kun vietetään yhtä aikaa taas yksiä läksiäisiä ja tuoreimman vaihto-opiskelijan tervetuliaisia. Meiltä on parhaillaan yksi väikkärin tekijä Intiassa ja toinen Japanissa, ja vastaavasti meillä on lainassa yksi Hollantilainen ja nyt tuoreimpana Intialainen jatko-opiskelija.
Tässä alkaa niin sanotusti kuulua jo kalustoon. Ensi viikosta alkaen olen meinaan labran pisimpään palvellut postdoc-tutkija seuraavat pari kuukautta, kunnes on puolestaan mun vuoro luovuttaa paikka seuraavalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
NOPSASTI SE AIKA KULUU KUN SITÄ KATSOO TAAKSEPÄIN. TUNTUU KUIN OLISITTE LÄHTENEET VASTA EILEN, MUTTA TÄMÄ TUNNE SENTÄÄN LIENEE KORKEAN IÄN MUKANAAN TUOMA ILMIÖ. AINA PUHUTAAN PALUUN AIHEUTTAMISTA SOPEUTUMISONGELMISTA, MUTTA KAIKELLA ON TIETTY HINTANSA, EIKÄ EHKÄ KAKSI VUOTTA VIELÄ OLE KOVIN PAHA SIINÄ SUHTEESSA.
ME PUOLESTAMME OLEMME JUUTTUNEET MOOTTORINVAIHDON TAKIA KORFULLE EPÄMÄÄRÄISEKSI AJAKSI. TÄÄLLÄKIN ON TOSI KANSAINVÄLISTÄ MENOA, EIKÄ LAINKAAN HASSUMPI PAIKKA YLIMÄÄRÄISEEN OLESKELUUN.
marketta: Varsin nopeasti nuo pari vuotta on minustakin mennyt. Kyllä sitä varmasti Suomeen palatessa katsoo joitain asioita entistä kriittisemmällä silmällä, mutta en minä kyllä mitään sen kummempia sopeutumisongelmia odota. Toivottavasti saatte entistä ehomman moottorin ja matka jatkuu suotuisissa merkeissä.
Lähetä kommentti