Anna NetrebkoMinulla oli etukäteen vähän varauksellinen suhtautuminen tähän elokuvateatteriversioon, ja vaikka kokemus olikin ihan positiivinen ja miellyttävä, hävisi se meidän mielestämme kirkkaasti ihan oikealle paikan päällä saadulle oopperakokemukselle. Elokuva ja näyttämötaide ovat formaatteina niin kovin erilaiset, ettei live-esityksen sellaisenaan taltioiminen ja siirtäminen elokuvallisempaan muotoon välttämättä joka tilanteessa toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Olimmekin sitä mieltä että lopputulos olisi ollut enemmän meidän makuumme, jos joko filmatisointi olisi ollut paremmin näyttämötaiteen henkeä toteuttava, tai vaihtoehtoisesti esitystä olisi selkeästi sovellettu elokuvamaisempaa tuotosta varten, jolloin taas tallennusta ei olisi voinut tehdä live-esityksestä, vaan se olisi pitänyt kuvata erikseen. Mutta niin se vaan menee, kun yleensä se mikä toimii näyttämöllä ei toimi elokuvassa ja toisinpäin. Esimerkiksi elokuvissa usein tehokkaat (liian) tiukat lähikuvat ja nopeat leikkaukset häiritsivät etenkin Villeä monessa kohdassa.
Mariusz Kwiecien ja Anna NetrebkoKoimme melko häiritseväksi myös sen, että kohtausten välisten taukojen aikana elokuvateatteriyleisölle näytettiin miten lavasteita vaihdettiin. Toisaalta ymmärrän että katsojille haluttiin tarjota muutakin katsottavaa kuin alhaalla oleva esirippu, mutta sitähän paikalla olleetkin ihmiset tuijottivat. Totesimmekin Villen kanssa että olisi varmasti varsin mielenkiintoista nähdä vaikkapa joku dokumentti siitä, mitä produktion pystyyn pistäminen Metissä vaatii, ja tirkistellä sellaisessa yhteydessä esimerkiksi esityksen aikaisia lavasteiden vaihtoja, mutta tuollaisessa tilanteessa vaikutus oli kiinnostavuuden sijaan ennen kaikkea häiritsevä ja esti meitä pysymästä sisällä tarinassa.
Anna Netrebko, John Del Carlo ja Mariusz KwiecienNäistä formaatin hieman heikommista puolista huolimatta itse esitys oli ihan huikean korkeatasoinen (no hei, se on The Met...) ja tähdet loistivat hyvin kirkkaina. Etenkin yksi Mariusz Kwiecienin ja John Del Carlon duetoista oli niin mieletön, että tuijotin valkokangasta silmät suurina ja leuka lattiassa asti. Oopperana komediallinen Don Pasquale ei kuitenkaan noussut suosikkiemme joukkoon, koska kyllä mä edelleen olen sitä mieltä ettei se ole ooppera eikä mikään jos ei lavalla nähdä yhtään traagista kuolemaa...
Matthew Polenzani, Anna Netrebko ja Mariusz KwiecienVaikka nyt keskityinkin ehkä enemmän niihin epäkohtiin ja kuulostin varmasti hyvin kriittiseltä, oli kokemus silti tosiaan ihan positiivinen ja meillä oli hauskaa. Kiitokset siis Ollille ja Riittalle tästä mahdollisuudesta, luulen että ennakkoasenteista johtuen ei varmaan olisi koskaan tullut lähdettyä katsomaan tällaista esitystä ilman ulkoista kannustinta. Väliajalla mainostivat tämän kauden muita elokuvateatteriesityksen saavia teoksiaan ja kyllä me vähän jo mietittiin että Wagnerin Valkyyria, jota esitetään toukokuussa, voisi olla aika komea.
John Del Carlo ja Mariusz KwiecienKaikki kuvat Ken Howard/Metropolitan Opera, lainattu täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti