Päättymättömät tarinat

Pari viikkoa sitten, viimeisenä jalkapallottomana viikonloppuna, päätin etsiä katsottavaksi Päättymättömän tarinan, joka oli ollut mielessäni kyseisen kirjan lukemisesta lähtien. Kun vielä kävi ilmi, ettei Ville ollut koskaan nähnyt yhtä lapsuuteni ihanimmista elokuvista, oli päivän ohjelma selvä. Virittelin leffan näkyviin ja asetuimme tuijottamaan Atreyun, Falkorin ja Bastianin seikkailuja. Ja tiiättekö, kyllä se vaan oli ihana edelleen! Vaikka ymmärrän nyt toki kritisoijia kirjan luettuani hieman entistä paremmin. Silti, huippuelokuva, pakko varmaan hankkia jossain vaiheessa ihan ikiomaksi.
Villekin tykkäsi, joten tästä innostuneina päätimme jatkaa suoraan Päättymätön tarina kakkoseen, josta en itsekään muistanut juuri muuta kuin sen, etten pitänyt siitä läheskään yhtä paljoa kuin ykkösosasta. Enkä pitänyt nytkään, vaikka kirjan lukeminen avasikin tämän elokuvajatko-osan merkitystä hieman lisää. Valitettavasti kakkosessa vaan on niin paljon hassattua potentiaalia, etten isommin osaa lämmetä niille hyvillekään puolille. Kyllähän tuon nyt katselee, mutta verrattuna siihen kuinka paljon ensimmäinen Päättymätön tarina minua sykähdyttää, jää Päättymätön tarina II valitettavan vaisuksi. Ihana Atreyukin on kakkosessa ihan väärä.
Tässä vaiheessa meillä oli jo ihan putki päällä, joten todettiin että eiköhän samoin tein lyödä kehiin Päättymätön tarina III, joka oli minullekin täysin tuntematon tekele. Olin jollain tasolla tietoinen, että toinenkin jatko-osa on tehty, mutta sen sisällöstä minulla ei ollut harmainta hajuakaan. Ja toivon sydämeni pohjasta, että ei olisi vieläkään. Päättymätön tarina kolmonen on nimittäin mahdollisesti yksi kertakaikkisen surkeimmista elokuvista, mitä kumpikaan meistä Villen kanssa on koskaan joutunut katsomaan. Sanon joutunut, koska ei tällaisen teemapäivän päätteeksi vain voinut jättää sitä kesken, vaikka jo hyvin alkuvaiheessa oli varmaa, että tästä ei seuraa yhtään mitään hyvää. Ja tehdään nyt heti kärkeen selväksi, että toisin kuin kahdella ensimmäisellä osalla, kolmosella ei ole enää mitään tekemistä Michael Enden kirjan kanssa.
Tiiättekö kun joskus elokuva on niin huono, että se on oikeastaan jo aika hauska? Päättymätön tarina III oli vielä monta, niin kovin monta pykälää huonompi. Niin huono, ettei enää edes naurattanut, ei sitten yhtään. Kaikki aiemmista elokuvista tutut asiat olivat pikkuisen pielessä koko ajan, hahmotkin vaikuttivat siltä, kuin joku kauan sitten elokuvat nähnyt henkilö olisi ne pikaisesti kuvaillut ja sitten toteutus tapahtui vähän sinnepäin, ennemmin kuin että joku kolmosen tekijöistä olisi oikeasti vaivautunut itse katsomaan kaksi edellistä osaa. Kaikki oli jotenkin kummallista, ja kun siihen vielä yhdistyi aiempien osien lainalaisuuksia röyhkeästi rikkova ja muutenkin läpeensä surkea juoni, oli lopputulos jotain niin järkyttävää, etten oikein vieläkään ole päässyt siitä täysin yli. Lienee siis jokseenkin tarpeetonta sanoa, että Päättymätön tarina kolmosta me emme suosittele, muuta kuin välttämään kaikin keinoin...

Leffajulisteet lainattu täältä, täältä ja täältä.