Seattle

Mulla on ollut nää Seattlen kuvat valmiina jo vaikka kuinka kauan, ja ihmekös tuo kun reissusta on jo yli puoli vuotta. Jostain syystä en oo vaan saanut kirjoitettua niiden kylkeen mitään tekstiä, joten kokeillaan nyt sitten mennä tälleen suhteellisen kuvapainotteisesti, että saatais raportti vihdoin ulos.
Koska reissattiin tosiaan jouluna, ja haluttiin tehdä jotain vähän erityisempää jouluaaton kunniaksi, varattiin paikat illallisristeilylle joka seilasi ruokailun ajan Lake Unionilla ja Lake Washingtonilla. Hyvää ruokaa ja kiva kokemus, eikä maisemissakaan ollut valittamista.
Joulupäivänä melkein kaikki paikat oli kiinni, joten käytiin vaan kävelemässä ympäriinsä. Chinatown oli aika hieno, ja jalkapallofanien oli tietysti pakko kierrellä vähän myös Seattle Seahawksien kotikenttää.
Yksi päivä vietettiin tutustumassa Seattle Centerin nähtävyyksiin, joista tärkeimpänä luonnollisesti kuuluisa Space Needle. Sieltä oli pilvisestä ja harmaasta päivästä huolimatta varsin hyvät maisemat yli kaupungin, ja näkyipä lumihuippuisia vuoriakin.
Seattle Centerissä sijaitsee myös musiikkiin, scifiin, ja populaarikulttuuriin yleisesti keskittyvä EMP-museo, jossa me vietimme hyvän tovin. Musiikkipuolella nähtiin mm. Jimi Hendrixistä, Nirvanasta ja kitaroiden historiasta kertovat näyttelyt.
Jos joku jäi aikanaan miettimään miksi me katsottiin Taisteluplaneetta Galacticaa, johtui se yksinkertaisesti siitä, että EMP:ssä oli alkuperäistä ja uutta versiota vertaileva näyttely.
Mun mielestä alkuperäinen Galactica on loistava klassikko (siihen asti kunnes ne löytää Maan, sit se on ihan surkea), joten luonnollisesti aloitimme katsomalla kaikki vanhat jaksot kunnon nostalgiahuumassa. Sitten siirryimme uuteen versioon, jota kumpikin meistä oli tähän asti vältellyt. Ja sinniteltyämme sarja loppuun asti silkalla itsepäisyydellä, jäin toivomaan että oltais vältelty edelleen. Ei siis lämmetty, mutta onpahan sekin nyt nähty.
EMP:stä löytyi myös kohtuullisen viihdyttävä Avatar-näyttely, ja osuvasti kellarikerrokseen sijoitettu, aivan huikea kauhuelokuviin keskittyvä osasto. Puolivahingossa satuttiin mukaan opastetulle kierrokselle, jonka jälkeen perehdyttiin horroriin vielä kahden kesken lisää.
Välillä poikettiin kahvittelemaan ja ihailtiin maailman herttaisinta pienoiskylää. Siellä meni junaratoja!
Meidän hankkimista City Passeista löytyi liput myös Pacific Science Centeriin, joten seuraavaksi suuntasimme sinne.
Lipulla olisi päässyt katsomaan myös yhtä IMAX-leffaa, mutta koska kaikki näytökset oli jo myyty loppuun, saimme korvikkeeksi liput Michael Jacksonin musiikkiin tehtyyn laser/valo-esitykseen. Sen lisäksi mun suosikki kyseisessä paikassa oli niiden perhostalo, vaikkei se ollutkaan yhtä hieno kuin se mikä meillä on täällä Houstonissa.
City Passien Space Needle -liput oikeuttivat sisäänpääsyyn erikseen päivä- ja ilta-aikaan, joten pimeän tullen kivuttiin kerran vielä katsomaan maisemia. Koska asiat nyt vaan näyttää yleensä niin paljon kauniimmilta hämärän aikaan hienosti valaistuina.
Viimeisenä kokonaisena päivänämme Seattlessa haimme aamukahvimme siitä ihkaensimmäisestä Starbucksista. Kyseinen liike on ainoa, joka edelleen käyttää ihan alkuperäistä logoa, jota on sittemmin uudistettu useita kertoja.
Kahvittelun jälkeen vietettiin hyvä tovi kiertelemällä Pike Place Marketia, jossa piipahtamista suosittelen ehdottomasti kyllä jokaiselle Seattleen matkustavalle!
Ja ehdittiin me sitten vielä Seattlen akvaarioonkin, jonka suurimmat vetonaulat ainakin minulle olivat maailman suloisimmat saukkotyypit. Henkilökunnan mukaan kaverukset tekevät aivan kaiken yhdessä, nukkuvatkin kuulemma samassa kasassa.
Hirmu kiva matka, josta jäi paljon mukavia muistoja. Kotimatkaa en sitten muistelekaan yhtä lämmöllä, meidän lento lähti nimittäin Houstonia kohti nelisen tuntia myöhässä. Ei se muuten olisi niin haitannut, mutta kun me jouduttiin odottamaan se aika lähes kokokaan siellä kirotussa koneessa sisällä. Ja kun jatkuvasti kuuluteltiin aina vaan uusista ongelmista, alkoi jossain vaiheessa jo tuntua siltä että on ehkä parempi jos ei tää kyseinen kone ilmaan pääsekään... Mutta kyllä me sitten lopulta selvittiin kotiin, eikä se ikuisuudelta tuntunut matka edes kestänyt likimainkaan niin kauaa kuin mitä kesti saada nää kuvat ja matkaraportti blogiin. :)

Ps. On muuten ihan hirmu vaikeaa yrittää elvytellä (taas kerran) blogin päivitystahtia, kun ei malttaisi liikkua telkkarin edestä mihinkään. Miten mää maltan huomenna töihin?!?
Kuva lainattu NBC:ltä. En voinut käyttää kisojen virallista logoa, kun se on ihan törkeän ruma!