Joulukuun kootut

Ei oo nähtävästi tää joulukuu ollut yhtään parempi blogin kannalta kuin marraskuukaan. Voisinkin kerrankin tehdä uudenvuodenlupauksen, eli että yrittäisin jaksaa päivittää blogia täysistä työpäivistä huolimatta. Otetaanko pikakertauksena jotta miten sitä onkaan joulukuuta vietetty?
Saatiin Marketalta ja Sepolta joulukalenteri, jonka luukkuja ollaan ahkerasti availtu joka aamu. Mä saan avata parittomina päivinä ja Ville sit parillisina.
Postiluukkuun on ilmestynyt kaikenlaisia muitakin kivoja lähetyksiä, joiden määrästä päätellen me ollaan oltu ihan hurjan kilttejä tänä vuonna. Kaikki paketoidut jutut ollaan tietysti jätetty rauhaan odottamaan aattoa.
Joulukoristeita meillä on melko vähänlaisesti, kun ollaan lähdössä muualle jouluksi, mutta jotain sentään. Joulukuun rouvien lounaalla askarreltiin lumihiutaleita (vähänkö se oli kivaa, en oo tehnyt niitä vuosikausiin!) ja Marketan ja Sepon joulupaketista paljastui joulukello, joka pääsi roikkumaan ulko-oveen. Ja ei, se ei ollut paketoitu, niin ei voitu tietää saiko avata vai ei. Loppuosa tulkittiin joululahjaksi, joten laitettiin takaisin kuoreen ja avataan sitten yllättyneinä uudelleen myöhemmin.
Meillä oli viime maanantaina toimiston pikkujoulut, pistettiin pulju kiinni ja sulkeuduttiin syömään hyvää ruokaa ja pelaamaan White Elephant -lahjanvaihtopeliä. Kas näin se toimii: Jokainen tuo pienen paketin (meillä oli ehdottomana hintarajana kymmenen dollaria) ja paketit kerätään yhteen paikkaan, jonka jälkeen jokainen osallistuja saa numerolapun. Se jonka lapussa on ykkönen, saa valita yhden paketin ja avata sen. Se jonka lapussa on numero kaksi, saa joko varastaa ykkösen avaaman lahjan tai valita pakettien joukosta uuden lahjan avattavaksi. Numero kolmonen saa varastaa kumman tahansa aiemmin avatun lahjan, tai valita uuden, ja näin jatketaan eteenpäin. Jos jonkun lahja varastetaan, saa kyseinen henkilö uuden vuoron, jolla joko varastaa lahjan (samaa, juuri varastettua lahjaa ei kuitenkaan saa heti napata takaisin), tai valita uuden paketin. Kun paketti on kolmannella omistajallaan, eli varastettu kahdesti, se julistetaan "kuolleeksi," eli sitä ei saa enää varastaa. Minä sain itselleni mielettömän upean kolmiulotteisen pöllöpalapelin, ja kun sanon "sain," tarkoitan että häikäilemättömästi varastin sen työkaverilta.
Kotiin päädyin lopulta kahden lahjan kanssa, kun erinäisten käänteiden seurauksena sain pomolle Valkoisen Elefantin päätteeksi jääneen pienen kirjahyllynkin. Pomo ei sitä nimittäin tarvinnut, joten kun omalla vuorollani pohtiessani minkä lahjan varastaisin satuin mainitsemaan että pieni kirjahylly on kyllä hankintalistalla, tyrkättiin se päivän lopuksi minulle mukaan. Maksuksi lupasin jemmata työpöydän laatikkoon 75 senttiä sitä hetkeä varten, kun pomon Dr. Pepper -himo käy liian kovaksi, eikä omasta takaa löydy juoma-automaattiin sopivaa valuuttaa. Jos ette vielä ole vakuuttuneita siitä että mulla on ehkä maailman paras pomo, kerrottakoon vielä että koko meidän toimisto sai joulukuussa yhden iltapäivän vapaaksi jouluostoksia tai muita -valmisteluja varten. Ainoa ehto oli se, ettei kaikki saanut mennä samaan aikaan, vaan piti varmistaa että toimistolla on vähintään minimimiehitys.
Koska mun silmälaseja ei näöntarkistuksen seurauksena tarvinnut päivittää lainkaan, piti uusiin linsseihin korvamerkityille rahoille keksiä uusi kohde. Ostin siis kokonaan uudet silmälasit. En vanhojen tilalle, vaan niiden rinnalle, varapariksi ja myös ihan asustesyistä. Jos kerta laukkua, kenkiä ja koruja vaihdetaan fiilikseen ja tilanteen mukaan, miksei silmälasejakin voisi nyt ainakin kahdet olla. Ville puolestaan pitäytyi vanhoissa kehyksissä ja sai vaan tuliterät uusilla vahvuuksilla varustetut linssit sekä silmä- että aurinkolaseihinsa.
Kunnostauduttiin pitkästä aikaa palapelienkin kanssa ja väsättiin kasaan ehkä maailman hienoin palapeli ikinä. Löydettiin tää Petun kanssa Kennedy Space Centeristä ja ostettiin molemmat omat. Huhu kertoo että Petun kappale on vielä noin tuhannessa palasessa, kun taas meidän on odottanut kehyksissä jo useamman viikon sitä hetkeä, kun joku jaksaa nakutella naulan seinään.
OISS järjestää talviloman tietämissä paljon ohjelmaa kansainvälisten opiskelijoiden iloksi, kun kaikilla ei ole mahdollisuutta joka lomalla lentää kotiin. Kun kävi ilmi että yksi ohjelmanumeroista on lätkämatsi, päätettiin Villen kanssa tarttua tilaisuuteen ja mennä mukaan. Ei olla nimittäin vielä kertaakaan käyty täällä katsomassa jääkiekkoa, vaikka tarkoitus on ollut alusta asti. No nyt käytiin, vaikka rehellisyyden nimissä kyseessä oli ihan tosi huono jääkiekko. Texas Stars vastaan paikallinen Houston Aeros päättyi kotijoukkueen 4-1 voittoon, ja olihan pelissä ihan hauskaa, mutta laatulätkä oli kyllä tästä showsta kaukana...
Ylivoimaisesti hupaisinta matsissa oli se, kun Aerosin ensimmäisen maalin jälkeen katsomosta alettiin viskoa jäälle pehmonalleja. Ville tiesi kertoa että kyseessä on vuosittainen tempaus, jolla kerätään jouluksi nalleja lasten hyväntekeväisyyteen. Melko hauska veto, tosin jäin itse miettimään että mitä sitten olisi tapahtunut, jos Aerosit olisi jäänyt pelissä nollille?
Tällä viikolla oli vuorossa OISS:n talvitapahtumista toinen, kun koko toimiston väki lähti opiskelijoiden kanssa Bayou Wildlife Parkiin. Homma oli valtaisa menestys, jonka lisäksi tuli havaittua että kesän kuumimmat helteet ei ehkä ollut ihan paras vierailuajankohta. Eläimet olivat nimittäin tällä kertaa ihan tosi paljon aktiivisempia, kamelitkin tunki käytännössä vaunuun sisään ruokakipon perässä.
Sit vielä sellainen juttu, että Red Hot Chili Peppers, eli ehkä maailman ensteks paras bändi ikinä, julkaisi tänä vuonna vaihteeksi uuden levyn. Ja uuden levyn kiertue saapuu maaliskuussa Houstoniin ja meillä on liput! Ja niin, me muuten lähdetään jouluksi Seattleen, heti kun perjantain puolikas työpäivä päättyy. Ricen presidentti on reilu kaveri ja pistää nimittäin puljun kiinni jo puoliltapäivin, jotta porukka pääsee kotiin. Että hyvät joulut vaan kaikille!


Sit vielä sellainen ihan pikkujuttu, että Houston Texansit on varmistanut pääsyn playoffeihin, ekaa kertaa ikinä! Asia ansaitsee paremmalla ajalla ihan oman jutun.