Verotaistelu

Elämä oli vielä vuosi sitten ihan todella helppoa, ainakin mitä verotukseen tuli. Meillä oli Villen Ricesta saamat palkkatulot, ja lisäksi molempien omat viisumistatuksen mukaan täytettävät lomakkeet jotka piti paikalliselle veroviranomaiselle ilmoittaa ja siinä se. Homma oli valmis noin viidessä minuutissa, mitä nyt käytetyn softan valmiiksi täyttämät kaavakkeet piti vielä printata ulos, allekirjoittaa ja lyödä postiin. Helppoa kuin heinänteko.

Tänä vuonna tuli kuitenkin eteen yllättäviä vaikeuksia, sillä olemme viihtyneet Houstonissa sen verran pitkään että veroviranomainen ei laske meitä enää samalla tavalla kansainvälisiksi. Eli nyt meidän piti ilmoittaa molempien Ricen palkkojen lisäksi myös kaikki Suomesta tuleva tulo ja löytyvä omaisuus, ottaen myös kuitenkin huomioon suomalaisen veroviranomaisen kiinnostus kyseisiä finansseja kohtaan, sekä Yhdysvaltojen ja Suomen välillä olevan verosopimuksen, jonka tarkoitus on mahdollisimman pitkälle estää kaksinkertainen verotus.

Ville vietti iltansa parin viikon ajan tiukasti tietokoneen äärellä, lukien erilaisia ohjeita, tutkien kaikkia mahdollisia lomakkeita, sekä täytellen tietojamme erilaisiin netistä löytyviin veroilmoituksentäyttöapuvälineisiin. Lopputulos oli turhautunut mies joka ilmoitti että ei tää nyt varmaan mennyt sinnepäinkään oikein, mutta jos meni niin meitä odottaa noin $1400 mätkyt.

Lopulta saatiin tarpeeksemme kiemuraisista kuvioista, eikä liki puolentoista tonnin todennäköisesti turhanpäiten lahjoittaminen IRS:llekään erityisemmin kiinnostanut, joten varasimme ajan yhteen tumpuloita veroasioissa avustavaan firmaan (H&R Block). Paikalle päästyämme selitimme tilanteen virkailijalle, joka joutui välittömästi toteamaan ettei tiedä kansainvälisistä kuvioista yhtikäs mitään, vaan haki paikalle toimiston kokeneimman tyypin, joka taas hallitsi kuvion kuin kuvion. Ja saipa samalla alkuperäinen virkailijammekin kunnon perehdytyksen ulkomailla sijaitsevan omaisuuden raportoinnista veroilmoituksessa.

Lopputulema parin tunnin ja armottoman numeroiden pyörittelyn jälkeen oli virkailijoiden suunnattomaksi harmiksi se, että maksettavaa jäi vielä muutaman kymmenen dollarin verran. He kun olisi kovasti halunneet järjestää meidät saamapuolelle, mutta valitettavasti yhteen kohtaan oli pakko laittaa pilkun verran korkeampi lukema kuin millä olisi vielä saanut palautuksia. Me itse oltiin vaan ihan pirun tyytyväisiä, kun päästiin mätkyjen ja firman laskunkin kanssa kuitenkin melkoisesti alle sen Villen itse jostain keksimän puolentoistatuhannen taalan, jonka lisäksi oli paljon luottavaisempi olo siihen että veroviranomaiselle postitetut paperit oli edes jotakuinkin oikein täytetty. Ja nyt on mallipaperit, joiden kanssa saatettais vuoden päästä selvitä hommasta taas omin voimin, ellei laiskuus ja mukavuudenhalu iske ja houkuttele meitä kääntymään jälleen ammattilaisten puoleen.