Kurja kokemus kenkien korjaamisesta

Niin mukavaa kuin Ricen kauniille kampukselle onkin päivittäin mennä töihin, on siinä huonotkin puolensa. Mukulakivimäiset jalkakäytävät ovat nimittäin kovin kohtalokkaat rakkaille kengilleni ja pistävät korkolappuja päreiksi tasaiseen tahtiin. Upotan siis säännöllisesti taaloja kenkäsairaalaan, jossa kivat kaverit laittavat kenkäni käyttökuntoon. Lopputulos ei vaan valitettavasti ole osoittautunut mitenkään kehuttavan kestäväksi, ja kun asiaa parin työkaverin kanssa yhtenä päivänä harmiteltiin, suositteli yksi heistä Rice Villagesta löytyvää toista paikkaa, jossa käytetään hänen kokemuksensa mukaan hieman kestävämpiä korkolappuja. Hieman hintavampi paikka kuin Shoe Hospital kuulemma, mutta äkkiäkös se itsensä maksaa takaisin jos tarvitsee selvästi harvemmin käydä. Kokeillaan, tuumasin, ja pakkasin neljä paria korjauksen tarpeessa olevia kenkiä kassiin.

Ensimmäiseksi ongelmaksi osoittautui hankalat aukioloajat. Pulju avaa ovensa kello kahdeksan, kun minun pitää olla jo työpaikalla, ja sulkee puoli kuudelta, johon ehtiminen vaatii erikoistoimenpiteitä (eli Villen pitää tulla hakemaan mut meidän toimiston kohdalta autolla, että ehditään). Päädyimme siis siihen, että vapaammista työajoista nauttiva Ville kiikutti kengät korjattavaksi eräänä aamuna heti kahdeksan jälkeen, ja sinä päivänä kun kenkien oli määrä olla valmiit hän ystävällisesti haki auton hieman ennen viittä ja poimi minut kyytiin sen rakennuksen kulmalta, jossa meidän toimisto sijaitsee. Sitten kiidettiin Rice Villageen hakemaan mun popoja takaisin kotiin.

Tiskin takaa löytyi hieman yrmymmän oloinen mieshenkilö, joka vastasi meidän tervehdykseen lähinnä ynähtämällä jotain. Selitimme asiamme ja ojensimme kenkien lunastuslipukkeet, johon ei tullut edes sitä ynähdystä vastaukseksi. Sen sijaan pöytään iskettiin kenkäkassi ja pienen murahtelun säestämän ynnäystuokion jälkeen mies ilmoitti hinnan. Kortin otti vastaan jälleen mitään sanomatta, eikä puhunut mitään silloinkaan, kun ojensi kortin takaisin. Allekirjoitusta mies pyysi ynähtämällä uudelleen. Maksun suorittamisen jälkeen tartuin kenkäkassiin, kiitimme ja poistuimme hiljaisuuden vallitessa. Voin kertoa että täällä asiakaspalvelun luvatussa maassa tilanne oli jokseenkin kummallinen.

Kotona sitten asetuin olohuoneen lattialle kenkäkassini kanssa tarkastelemaan työn tuloksia. Ensimmäinen pari näytti lupaavalta, eikä toisessakaan ollut mitään vikaa. Kun sitten kurotin kolmatta paria kassista, tajusin että kahden jäjelläolevan kenkäparin lisäksi siellä on myös torakka. Kiva. Kaikkien onneksi kyseinen yksilö oli kuollut, joten Ville onnistui poistamaan sen ilman sen suurempaa operaatiota. Mitä nyt mennessään kuittaili harvinaisen perusteellisesti aiheesta kuinka pahalle kenkieni täytyykään haista, että torakaltakin meni henki.

Pahintahan tässä on se, että jos ne pirun korkolaput nyt oikeasti kestävät käyttöä selvästi aikaisempia pidempään, on torakoita vilisevään huonon asiakaspalvelun kehtoon todennäköisesti palattava takaisin. Ei oo reilua.