Uusin silmin

Täällä on tapahtunut tässä loppuviikon aikana melkoisen suuria muutoksia, kävin nimittäin tuossa torstaina Lasik-leikkauksessa. Asia on ollut mielessä enemmän tai vähemmän säännöllisesti jo jonkin aikaa, mutta useampi viikko sitten vuotuisessa näöntarkastuksessa päätin rohkaista mieleni ja kysellä optikoltani asiasta hieman tarkemmin. Sitten juttelin Villen kanssa, ja kun hänkin kannusti minua selvittämään asiaa enemmän, päätin varata uuden ajan optikolta konsultaatioon.

Ensimmäinen konsultaatio optikon kanssa ei paljastanut mitään mikä tekisi minusta huonon kandidaatin, joten seuraava askel oli varata toinen konsultaatio operoivan lääkärin kanssa. Tämä aika oli tiistaina, kun vietin pari tuntia klinikalla, jossa minulle tehtiin kaikenlaisia testejä ja ihan tosi kattavia näöntarkastuksia. Kattavampia kuin koskaan aiemmin, ja se on aika paljon sanottu ihmiseltä joka on kuitenkin käyttänyt silmälaseja yli puolet elämästään. Kaikkien testien jälkeen lääkäri kuitenkin totesi minun olevan ihan täydellinen kandidaatti Lasik-leikkaukseen, kuulemma oikea oppikirjatapaus. Ja sitten minulle kerrottiin että he operoivat aina torstaisin, ja että seuraava vapaa aika olisi todennäköisesti jo samalla viikolla.

Vaikka olinkin kuvitellut saavani harkita tilannetta parisen viikkoa, päätin tarttua tilaisuuteen ja varata Lasik-aikani vielä saman viikon torstaille. Siispä torstaina Ville tuli hakemaan minut puolikkaan työpäivän jälkeen, ja suuntasimme pikaisesti lounaalle ja hakemaan apteekista Valium-reseptin. Sitten matka jatkui klinikalle. Tässä vaiheessa jännitti jo melkoisesti, joten kun heti klinikalle päästyämme minua kehotettiin ottamaan se Valium, tuli se melko lailla tarpeeseen.

Pari testiä tehtiin vielä uudemman kerran juuri ennen operaatiota, että laseriin saatiin varmasti ohjelmoitua oikeat tiedot, ja sitten pääsinkin sisään varsinaiseen operaatiohuoneeseen. Asetuin ”leikkauspöydälle” makaamaan, ja sain rinnalleni Sandy-nimisen pehmokoiran, josta sain pitää kiinni. Aika soma yksityiskohta, jota arvostin kyllä suuresti, oli nimittäin oikeastaan aika mukavaa että oli joku jota halata kun pikkuisen jännitti, ja ehkä aavistuksen pelottikin.

Operoiva lääkäri oli ihan mahtava, ja vaikka hän oli selittänyt koko homman kulun jo etukäteen, jutteli hän vielä operaation edetessä koko ajan että mitä kulloinkin tapahtuu. Ensin yksi masiina leikkasi silmän pinnasta läpän, jonka jälkeen sänky siirtyi automaattisesti laserin alle, ja sarveiskalvoa trimmattiin silleen sopivasti, ettei laseja enää tulevaisuudessa tarvita. Sitten lääkäri asetteli sen aiemmin leikatun läpän takaisin paikalleen silmän suojaksi. Silmään oli aiemmin laitettu sen verran rajusti puuduttavia tippoja, ettei kipua tuntunut missään vaiheessa. Ainoat tuntemukset oli silloin kun läppää leikatessa tuntui painetta, ja kun laseroidessa haistoin palaneen käryä (hyvin häiritsevää muuten, kun tietää sen tulevan omasta silmästään...).

Välittömästi operaation jälkeen näkö oli jo huomattavasi parempi kuin ennen leikkausta, mutta kuitenkin sen verran sumea että meidät käskettiin suoraan kotiin ja nukkumaan lääkehuuruja pois. Nukkuminen oli suositeltavaa myös siksi, että silmiin laitettujen tippojen vaikutus häipyy noin puolessa tunnissa, ja yleensä potilaat kokevat pahinta epämukavuutta tai kipua noin kolmen - neljän tunnin ajan leikkauksen jälkeen. Suuntasin siis kotiin päästyämme suorinta tietä nukkumaan.

Valitettavasti suunnitelma petti sen verran, että heräsin noin tuntia myöhemmin, eli kivun ollessa juuri pahimmillaan. Silmissä tuntui aivan järkyttävä polttava tunne, jonka lisäksi niistä valui kyyneleitä aivan solkenaan. Olin saanut mukaani puuduttavia silmätippoja joita oli lupa käyttää kuusi tuntia leikkauksen jälkeen, ja niitä laitettiinkin seuraavan tunnin aikana silmiini useampaan kertaan. Napsin myös pari Valiumia lisää, ja sain lopulta onneksi nukahdettua uudelleen. Kun heräsin seuraavan kerran kolme tuntia myöhemmin, oli kaikki hyvin, eikä silmissä tuntunut lainkaan kipua, tai epämukavuutta.

Perjantaiaamuna kävin jälkitarkastuksessa, jossa todettiin vasemman silmän näöksi 20/20 (joka on hyvän näön perusstandardi), ja oikea silmä oli 20/15 (joka on perushyvää näköä yhden pykälän parempi). Seuraavan viikon ajan silmiin laitetaan monta kertaa päivässä kaikenlaisia silmätippoja (antibiootteja, tulehduksenestolääkkeitä, plus ihan perus kosteuttavia silmätippoja), mutta jo nyt voidaan sanoa että operaatio oli menestys, enkä todennäköisesti tarvitse laseja moneen vuoteen. Minun tilanteessani olevilla potilailla lasit tulevat kuulemma yleensä seuraavan kerran kyseeseen joskus reilun kymmenen vuoden päästä, kun ikänäkö alkaa vaivata ja aiheuttaa lukulasien tarvetta.

Ihan ilmaista ei tämä lysti ollut, mutta näin kolme päivää myöhemmin olen kyllä ihan tosi tyytyväinen. Ja vastaan mieluusti kaikenlaisiin kysymyksiin kommenttiosion puolella.