Ai niin, mulla oli blogikin.
En mä rehellisyyden nimissä kyllä oikeasti ole unohtanut, vaan päivittäminen käy mielessä suunnilleen päivittäin. Jotenkin vaan ei riitä muka aika, vaikka motivaatio se kai oikeasti on joka on kateissa. Mut jospa sitä kokeilis taas vähän reaaliaikaisemman päivityksen kanssa elvytellä kirjoittelua, jos vaikka joku muukin vielä muistaa tän olemassaolon ja jaksaa lukea.
Saatiin pari päivää sitten ilmoitus, että meidän asuinkompleksissa on sunnuntaina vesi poikki kaupungin huoltotöiden vuoksi aamukuudesta aina kahteen iltapäivällä. Niinpä tuumittiin että lienee syytä lähteä evakkoon, ja päätettiin nauttia vähän kattavampi aamiainen suhteellisen lähellä olevassa Avalon-dinerissa. Me rakastetaan molemmat sellaisia kunnon aamiaisin, joita yleensä päästään nauttimaan vaan road tripeillä, niin kotona olevasta vesipulasta huolimatta päivä lähti kyllä käyntiin oikein kivasti.
Mahat täynnä päätettiin lähteä ihan tosi pitkästä aikaa elokuviin. Ei olla tosiaan käyty moneen, moneen kuukauteen, ja meillä on jäänyt näkemättä vaikka kuinka moni kiinnostava leffa. Ohjelmistoa tutkiessa laskettiin odotusaikoja näytöksen alkamiseen suhteessa mielenkiintoon elokuvaa kohtaan, ja päädyttiin puolitoista tuntia myöhemmin alkavaan
Oblivioniin. Aikaa kulutettiin jälkiruokajätskillä, pienellä valokuvausretkikävelyllä leffateatterin ympäri, sekä aulasta löytyvillä nostalgisilla peleillä.
Hakattiin molemmat yhden pelin verran sekä Pac-Mania ja Galagaa, ja oli kyllä ihan hillittömän hauskaa. Pitäis ehkä harrastaa vastaavaa useamminkin, sen verran paljon riemua irtosi kahdella dollarilla (yksi peli vaati viidenkymmenen sentin edestä pelimerkkejä). Itse leffakin oli varsin kohtuullinen scifi-raina, joskin vähän perusteellisemmalla editoinnilla siitä olisi saanut huomattavasti tiiviimmän paketin, ja loppu oli kanssa vähän blääh.
Kotona huomattiin että kirottu vesi oli yhä poikki, ja sitä se on yhä kellon ollessa puoli seitsemän. Luvassa on siis illallinen ulkona, toivottavasti sen aikana saavat vihdoin veden päälle, eihän tästä muuten tule taas yhtään mitään.
3 kommenttia:
Ihanaa lukea teidän kuulumisia!! Kyllä täällä lukijoita riittää, kunhan on mitä lukea.
"Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin", kuuluu vanha sanonta ja nythän se konkretisoitui runsaan aamiaisen ja muunkin hauskan ohjelman
merkeissä.
Täällä on kevät jo aika pitkällä, vaikka luultiin ettei se tulekkaan , kun oli niin kauan kylmää.
Lumet on jo melkein kaikki sulanut( ajetuissa kasoissa on vielä) ja pyhäjärvikin vapautui jäistä viime yön aikana.
Muuttolinnutkin ovay palanneet ihan västäräkkiä myöten pihalle touhuamaan, niitä on hauska seurata ja siilikin on herännyt se on saanut vettä ja pähkinöitä.
Heippa,
täällä kanssa ilahduttiin blogin heräämisestä. Ja mukavaa, että lenkkeilykin taas sujuu.
Mä olen asettanut kesälomahaasteeksi kokeilun aloittaa juoksuharrastus, kun tähän asti olen vain kävellyt tai rakkaan mieheni mukaan dementiahiihdellyt eli sauvakävellyt.
Kevätterveisin
Laura
Rauni: No joo, olihan tuo aktiivisunnuntai ihan hauskaa vaihtelua meidän perinteisempään laiskotteluun. Vesi muuten palautui päälle vasta joskus puoli yhdentoista ja keskiyön välillä...
Laura: Juokseminen on kivaa, ainakin aina silloin kun kylkeen ei pistä. ;)
Lähetä kommentti