Villen oma tunari

Jos nyt on jäänyt kenellekään epäselväksi, osaan mäkin tunaroida ihan mestaristasolla...

Laitoin aamulla töihin päästyäni rakkaan iPod Touchini latautumaan. Lounaalle lähtiessäni nappasin sen kiireessä mukaani, katsomatta että oliko siellä jotain ”irrota laite turvallisesti”-namiskaa jossain. Ja kun sitten lounastunnilla yritin laitetta käyttää, se oli jotenkin jumissa eikä mikään nappula kumpikaan nappuloista tehnyt yhtään mitään. Soitin jo Villellekin harmissani että nyt mä taisin rikkoa tän tyhmän laitteen. Töissä laitoin sen vielä uudestaan piuhan päähän, mutta tällä kertaa kone ei millään tavalla edes tunnistanut että iPod oli siinä kiinni.

Kotimatkalla kysyin Villeltä että voisiko se seuraavana päivänä käydä liikkeessä sitä näyttämässä, josko sille voisi kohtuuhintaisesti jotain tehdä. Päätin kuitenkin sitä ennen vielä lyödä sen kiinni meidän mäkkiin, jossa se useimmiten latautuu. Ja kas, pienellä heiveröisellä äänellä se piippasi akun latautumisen merkiksi, ja muutamaa minuuttia myöhemmin heräsi takaisin eloon. Heiveröisyys johtui siitä, että raukan akku oli aivan typötyhjä. No olipa ihme ettei aikaisemmin mikään nappula kumpikaan nappuloista tehnyt mitään. Ei kai jos ei oo hemmetti virtaa millä toimia.

Olen mä kyseistä laitetta ihan menestyksekkäästi aikaisemmin töissä ladannut, mutta nykyisin mulla on käytössä sellainen usb-hub-jatkojohto-systeemi, niin ilmeisesti sen kautta se ei jotenkin osannut latautua. Ihan hemmetin hyvä että kokeilin kuitenkin vielä kotona. Olis voinut olla muuten Applen liikkeen tyypeillä vähän turhan hauskaa. ”Moi, tää mun iPod ei toimi, voisko sille tehdä jotain.” ”Niin siitä on akku loppu, mitä jos koittaisit ladata sen...” Tunari.