Laiskuruuden hyvät puolet

Tänä viikonloppuna onnistuttiin minun työlupauusintahakemuksen lisäksi varmistamaan, että saadaan jäädä tähän meidän asuntoon myös tulevaksi vuodeksi. Mehän olimme jo ehtineet ilmoittaa muuttavamme pois heti itsenäisyyspäivän jälkeen, ja kämppä oli jo luvattu eteenpäin uusille asukkaille. Toimistolla kuitenkin ymmärrettiin kiperä tilanteemme ja ongelmaan etsittiin ratkaisu. Tulevat asukkaat nimittäin päätettiin siirtää toiseen identtisen pohjapiirustuksen asuntoon, joita onneksi sattui myös olemaan vapaana. Niinpä meidän ei tarvitse nähdä muuttamisen vaivaa vain päätyäksemme ihan samanlaiseen asuntoon pihan toisella puolella. Erinomaista.
Mitään muita suurempia huolia meillä ei sitten jäämisen suhteen olekaan, sillä kerrankin vitkuttelusta ja asioiden lykkäämisestä on pelkästään hyötyä. Mitään sopimuksia ei ole nimittäin ehditty irtisanoa paria lehtitilausta lukuun ottamatta, ja ne nyt on helppo uusia jos niin halutaan. Tästä kaikesta (ja erityisesti asunto-ongelman järjestymisestä) ilahtuneena palkitsimme itsemme tänään elvyttelemällä sunnuntaista elokuvaperinnettä ja käytiin katsomassa Super 8. Aimo annos nostalgiatunnelmaa scifillä höystettynä osui molempien tykkäyshermoon, joten meidän viikonloppu on ollut yllättävistä ja nopeista käänteistä huolimatta varsin menestyksekäs.

Kuva lainattu täältä.