Selvittiin takaisin Houstonin jo lauantaina, mutta koska Suomen reissun kuvat ovat
vieläkin kamerassa, heitellään nyt Suomi-raporttia odotellessa ilmoille viimeinen osa San Franciscon matkajutuista. Ja sehän käsittelee tietenkin eniten odottamaani kohdetta, Alcatrazia!
Mulla ei oikein riitä sanat kertomaan kuinka hieno kyseinen paikka mielestäni oli. Ehdottomasti siis vierailun arvoinen, jos päädytte joskus lähimaille. Liput kannattaa ostaa etukäteen, jotta pääsee lautalle haluamaansa aikaan, sen jälkeen saarella saakin pyöriä ihan just niin pitkään kuin haluaa, aukioloajat huomioonottaen. Kun on saanut Alcatrazista tarpeekseen (
tai kun aika tai energia loppuu kesken), sen kun hyppää vaan tasaisin väliajoin edestakaisin seilaavaan lauttaan ja huristelee takaisin mantereelle.
Pääsylipun hintaan kuului audiokierros, jonka johdolla vankilarakennusta sitten kierrettiin. Yleensä en isommin perusta audiokierroksista, mutta tämä oli älyttömän onnistunut ja hyvin toteutettu. Tarinoimaan oli saatu niin entisiä vartijoita kuin vankejakin, ja heidän kertomuksensa avasivat vankilan historiaa ja yksityiskohtia ihan tosi mielenkiintoisella tavalla, jonka lisäksi siirtyminen kohdasta toiseen oli ohjeistettu niin selkeästi, ettei meillä ollut pienimpiäkään vaikeuksia pysyä mukana.
Alcatrazissa on varsin jännä tunnelma ja mielettömän kaunista. Minuun kun vetoaa sekä rakennusten rähjäinen ja ränsistynyt estetiikka, että niitä ympäröivän loppusaaren karuus ja upeina loistavien laitettujen puutarhojen kauneus. Kaikesta tästä muodostuu kiehtovia vastakohtia, ja kun niihin vielä lisää sen uskomattoman historian mukanaan tuoman fiiliksen, minä olin ainakin ihan myyty.
Alcatrazin saari sijaitsee alle kahden ja puolen kilometrin päässä San Franciscosta, joten on helppo ymmärtää miksi vangit kokivat Alcatrazin aivan erityisen julmana paikkana. Kaupunki oli selvästi nähtävissä ihan pienen matkan päässä, jonka lisäksi tyynenä päivänä liikenteen melu kantautui kuulemma saarelle tuskallisen selvänä muistutuksena vapaudesta, joka oli samaan aikaan niin lähellä mutta niin kaukana.
Uskomattoman upea paikka, joka vastasi kaikkia (
huomattavan korkeita) ennakko-odotuksia. Vierailusta seurasi muuten suunnaton halu katsoa kaikki mieleen juolahtavat Alcatraziin liittyvät elokuvat, mukaan lukien ihan tosi huono
The Rock - Paluu helvettiin, joka tulikin sopivasti televisiosta heti reissua seuraavalla viikolla. Keksispä joku kanava näyttää lähiaikoina myös oikeasti hyvän klassikon,
Pako Alcatrazista, niin ei itse tarttis nähdä etsimisen vaivaa...
Mulla ei oikein riitä sanat kertomaan kuinka hieno kyseinen paikka mielestäni oli. Ehdottomasti siis vierailun arvoinen, jos päädytte joskus lähimaille. Liput kannattaa ostaa etukäteen, jotta pääsee lautalle haluamaansa aikaan, sen jälkeen saarella saakin pyöriä ihan just niin pitkään kuin haluaa, aukioloajat huomioonottaen. Kun on saanut Alcatrazista tarpeekseen (tai kun aika tai energia loppuu kesken), sen kun hyppää vaan tasaisin väliajoin edestakaisin seilaavaan lauttaan ja huristelee takaisin mantereelle.
Pääsylipun hintaan kuului audiokierros, jonka johdolla vankilarakennusta sitten kierrettiin. Yleensä en isommin perusta audiokierroksista, mutta tämä oli älyttömän onnistunut ja hyvin toteutettu. Tarinoimaan oli saatu niin entisiä vartijoita kuin vankejakin, ja heidän kertomuksensa avasivat vankilan historiaa ja yksityiskohtia ihan tosi mielenkiintoisella tavalla, jonka lisäksi siirtyminen kohdasta toiseen oli ohjeistettu niin selkeästi, ettei meillä ollut pienimpiäkään vaikeuksia pysyä mukana.
Alcatrazissa on varsin jännä tunnelma ja mielettömän kaunista. Minuun kun vetoaa sekä rakennusten rähjäinen ja ränsistynyt estetiikka, että niitä ympäröivän loppusaaren karuus ja upeina loistavien laitettujen puutarhojen kauneus. Kaikesta tästä muodostuu kiehtovia vastakohtia, ja kun niihin vielä lisää sen uskomattoman historian mukanaan tuoman fiiliksen, minä olin ainakin ihan myyty.
Alcatrazin saari sijaitsee alle kahden ja puolen kilometrin päässä San Franciscosta, joten on helppo ymmärtää miksi vangit kokivat Alcatrazin aivan erityisen julmana paikkana. Kaupunki oli selvästi nähtävissä ihan pienen matkan päässä, jonka lisäksi tyynenä päivänä liikenteen melu kantautui kuulemma saarelle tuskallisen selvänä muistutuksena vapaudesta, joka oli samaan aikaan niin lähellä mutta niin kaukana.
Uskomattoman upea paikka, joka vastasi kaikkia (huomattavan korkeita) ennakko-odotuksia. Vierailusta seurasi muuten suunnaton halu katsoa kaikki mieleen juolahtavat Alcatraziin liittyvät elokuvat, mukaan lukien ihan tosi huono The Rock - Paluu helvettiin, joka tulikin sopivasti televisiosta heti reissua seuraavalla viikolla. Keksispä joku kanava näyttää lähiaikoina myös oikeasti hyvän klassikon, Pako Alcatrazista, niin ei itse tarttis nähdä etsimisen vaivaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti