sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Faktoja Mikosta, osa 2

Lisää kisufaktoja uuden alkavan viikon kunniaksi!
  • Miko ei juurikaan välitä silittämisestä ja paijausikkuna on hyvin lyhyt. Rapsutukset korvan takaa ja leuan alta otetaan kuitenkin hyvin vastaan, ja päätäkin saa joissain tilanteissa silitellä yllättävänkin pitkään. Selän silittämisestä Miko ei pidä, mutta harjaaminen sallitaan, ainakin yleensä.
 Miko viihtyy aamuisin sängyllä tarkkailemassa meidän aamupuuhia.
  • Mikolla on hyvin hiljainen hyrinämoottori, eikä sitä saa yleensä käyntiin paijaamalla. Paitsi joskus harvoin aamuisin, jolloin se on jostain syystä huomattavasti vastaanottavaisempi silityksiä kohtaan. Takuuvarmimmin hyrinämoottori lähtee käyntiin kun Miko saa toteuttaa itseään polkemalla, joka onkin kissin ihan kaikista eniten lempipuuhaa.
Miko polkee.
  • Lempinimi nro 4: Polkukissi. Kuten olen kertonutkin, me saatiin Mikon tilapäiskodista kirje jossa kerrottiin kaikenlaista Mikosta, kuten se ettei Miko viihdy sylissä. Kirjeessä kuitenkin vinkattiin, että Mikon saa joskus hetkeksi syliin jos sille levittää pehmeän viltin, jonka päällä polkeminen on tosiaan Mikon suurin suosikki maailmassa. Vinkki meni testiin ja todettiin toimivaksi. Saatiin just sopivasti kaverilta joululahjaksi hirvivaaraviltti, jota Miko RA-KAS-TAA, ja sen kanssa kisu polki minun sylissä jo heti ekalla viikolla, ja nyt säännöllisesti melkeinpä päivittäin. Hirvivaaraviltti kelpaa myös Villen sylissä, mutta siinä polkeminen ei ole yhtään niin mukavaa. Oletettavasti siksi ettei Villen syli ja maha ole yhtään niin pehmeät kuin minun...
Miko nukkui nokosensa aluksi todella usein hirvivaaraviltin päällä sohvan selkänojalla.
  • Tilapäiskodin kirjeessä annetusta informaatiosta poiketen, Mikosta on kuoriutunut ihan mahdoton sylikisu. Lähes poikkeuksetta se nimittäin polkemisen päätteeksi käpertyy syliin kerälle nukkumaan. Aluksi kisu häiriintyi ihan pienestäkin liikkeestä ja lähti pois, mutta nyt se pysyy sylissä huomattavistakin häiriötekijöistä huolimatta. Kuten esimerkiksi silloin kun me pelataan Villen kanssa Super Mariota, ja minä liikun ja hytkyn Marion kanssa samaan tahtiin. Menon äityessä hurjemmaksi, kissa vilkaisee minua jokseenkin tyytymättömästi (”miksi mun nukkuma-alusta ei pysy paikallaan?”), korjaa asentoaan ja jatkaa unia.
Miko viihtyi sylissä vaikka me Villen kanssa pelattiin Super Mariota.

Nykyisin Miko nukkuu nokosensa todella usein hirvivaaraviltillä minun sylissä.

Ei kommentteja: