Tuskaisa kotiinpaluu

Me tultiin Suomesta jo viime lauantaina, mutta mulla on edelleen vähän vaikeuksia saada arkea rullaamaan. Siksipä olenkin suosiolla keskittynyt siihen että palautan arjen ensin kotona ja töissä (missä oli kahden ja puolen viikon hommat rästissä ja näinollen suhteellisen kiireistä) ja pidän blogin telakalla vielä hetken. Mutta nyt hommat alkaa olla suunnilleen normaalissa, joten eiköhän palata ruotuun täälläkin.

Jostain syystä tämä kotiinpaluu on tosiaan ollut paljon aikaisempia hankalampi, olen mm. kärsinyt huomattavasti normaalia kauemmin jonkinlaisesta aikaerorasituksesta. Yleensä aikaerotuskaa esiintyy oikeastaan vain Suomeen mennessä, ja tänne palaaminen on käynyt helposti yksien kunnollisten yöunien avulla. Nyt oon kuitenkin ollut koko viikon tosi väsynyt ja simahtanut iltaisin jo siinä kahdeksan aikaan sohvalle jo valmiiksi melko väsyneiden työpäivien päätteeksi. Epäilen tämän johtuvan osittain siitä että täällä on ollut niin kuuma (anteeksi kaikille jotka valitti että haluavat helteet Suomeen, mutta meidän mielestä siellä oli ihanaa!), mutta eniten siitä, että meillä oli koko loman ajan hirmu kiire ja niin paljon hommia, että en varsinaisesti ehtinyt missään vaiheessa lepäämään ja rentoutumaan, kuten lomalla kai jossain määrin olisi tarkoitus.

Kiireestä huolimatta meillä oli huippuloma Suomessa. Kiitos kaikille jotka ehtivät meidän kanssa viettää aikaa, ja pahoittelut siitä että se aika oli joskus niin kovin lyhyt. Onneksi kuitenkin saatiin myös ihan vaan hengailla ja päästiin sinne jokilaivallekin, vaikka satoikin vettä! Luvassa vielä parikin eri ”turistina Suomessa” -katsausta, kunhan saan aikaiseksi valikoida kuvia.

Meillä kävi muuten paluulennon suhteen melkoinen tuuri, kun meidät siirrettiin yllättäen Premium Economy -luokkaan. Meistä ei kumpikaan tiennyt tästä etukäteen, vaan saatiin se selville kun oltiin jo menossa koneeseen. Lennettiin Lufthansalla, ja niillä oli sellainen itsepalveluportti, jossa itse luetaan boarding passin viivakoodi ja kävellään portista sisään. Ville oli mennyt viereisestä portista just mun edellä, kun mun viivakoodi ei avannutkaan porttia välittömästi. Siinä kesti just sen verran kauemmin, että ehdin ajatella jonkun olevan pielessä, kun masiina printtasikin ulos uuden paikkanumeron. Onneksi Ville oli saanut sellaisen myös, niin päästiin edelleen istumaan vierekkäin.

Premium Economyssa oli aavistuksen isommat penkit, enemmän jalkatilaa, ja isommat leffanäytöt. Varsinkin tämä viimeinen oli todellista luksusta, koska menomatkalla mun istuimen näyttö oli rikki, enkä voinut katsoa yhtään mitään. Siispä paluulennolla otettiin vahinko takaisin ja katsottiin kolme elokuvaa! Arvostin myös sitä, että meidän paikat oli Premium Economy -osaston takimmaisessa rivissä, joten pystyin laittamaan penkin selkänojan ihan huoletta just niin taakse kuin se menee (normaalisti en koskaan tee niin, koska haluan olla muita huomioiva matkustaja). Harmi että vähän tilavamminkin matkustettaessa lentäminen on mun mielestä edelleen epämiellyttävää ja olo on koko ajan pikkuisen hutera. Muuten olisin ehdottomasti nauttinut siitä ilmaisesta Baileysista jota Premium Economy -matkustajille aterian päätteeksi tarjoiltiin!

Kuvitus meidän lyhyeltä vierailulta Mannerheimin Metsästysmajalle.