tiistai 3. helmikuuta 2015

Miko ♥

Kuten kerran aikaisemminkin sanoin, minusta internetissä ei ole vielä läheskään riittävästi kissoja. Siispä aion omistaa meidän blogissa enemmänkin tilaa sille, että kerron vähän lisää faktoja siitä millainen kisu meidän Miko oikein on. Tässä osa 1:
Miko ja Mikon hiiri (yksi monista).
  • Miko on seitsemän ja puoli. Todella monessa löytöeläinsuojassa seitsemän on kuulemma seniorikissan raja, jossa vaiheessa kissaa pidetään “adoptoimattomana” ja se lopetetaan. FFL on no kill -löytöeläinsuoja, jossa eläimiä ei koskaan lopeteta muuta kuin kärsimystä aiheuttavista terveydellisistä syistä, mikä oli yksi syy siihen miksi me halusimme kisun juuri sieltä. Ja hyvä niin, koska muuten me ei oltais saatu juuri Mikoa.
Mitä Miko tekee kun lattialle laitetaan pari laatikkoa? No luonnollisesti siivoaa, Miko nimittäin laittoi lempilelunsa laatikkoon talteen.
  • Miko on lyhyessä ajassa saanut jo monta lempinimeä, joista ensimmäinen oli Utelias Kissi, koska Miko halusi koko ajan tietää mitä me Villen kanssa tehdään. Jos toinen meistä meni toiseen huoneeseen tekemään jotakin, oli varmaa että Utelias Kissi seurasi perässä. Pahinta oli se, jos me tehtiin eri huoneissa samaan aikaan juttuja joista kuului mielenkiintoisia ääniä, kun kisuparka ei yhtään tiennyt kumpaa sen kuuluisi pitää silmällä. Miko on edelleen mieluiten siellä missä mekin, mutta nyt perässä seuraaminen ei esimerkiksi enää mene tärkeysjärjestyksessä päivänokosten edelle.
Mikon suosikki torkkupaikka oli ensimmäisten viikkojen ajan meidän sohvan selkänoja.
  • Mikon lempilelu on vaaleanpunainen, tikun päässä oleva huiska, jonka seurauksena meillä on aivan kaikkialla vaaleanpunaista haituvaa. Tällä hetkellä huiska on takavarikoitu ja otetaan esiin vain valvottua leikkiä varten, koska Miko huiskan saalistettuaan myös höyhensi sen perusteellisesti ja halusi sitten syödä saaliinsa. Vaaleanpunaisen haituvan osuus ruokavaliossa alkoi nousta niin korkeaksi, että katsottiin parhaaksi pistää huiska tauolle ja antaa kissan leikkiä muilla leluillaan yksin ollessaan. Kaikkien lelujen ei tarvitse olla kovin erikoisia, yksi tämän hetken suosikeista on nimittäin tyhjä paperipussi...
Jos huiskaleikki loppuu Mikon mielestä liian aikaisin, kisu nappaa huiskan suuhunsa, kiikuttaa sen meidän eteen ja jää tuijottamaan vaativasti.
  • Lempinimet nro 2 ja 3: Väijykissi, ja sen läheinen sukulainen Hit & Run -kissi. Mikon mielestä hauskinta huiskan kanssa leikkiessä on sen vaaniminen. Kisu jaksaa väijyä huiskaa vaikka kuinka pitkään ennen kuin se hyökkää sen kimppuun. Me ollaan Villen kanssa yritetty selittää että leikki olisi meille mukavampaa, jos siinä vaanittaisiin vähemmän ja hyökättäisiin enemmän, mutta vielä homma ei ole tuntunut menevän perille. Etenkin kun vaanimisen päätteeksi hyökkäys koostuu yhdestä – tai korkeintaan kahdesta – tassulla läpsäisystä, jonka jälkeen kissa juoksee kauemmas ja aloittaa vaanimisen uudelleen alusta.
Lähes mikä tahansa toimii väijysuojana, kuten nyt vaikkapa Ikean tyynypaketti.

Lisää faktoja Mikosta luvassa myöhemmin. Pahoittelut niille joita kisujutut ei yhtään kiinnosta, ne nimittäin eivät ihan äkkiä lopu.

8 kommenttia:

Rauni kirjoitti...

Antaa tulla vain mikon seikkailuja, hauska niitä on lukea,ainakin vielä toistaiseksi.

Andy kirjoitti...

Haha, tulee varmasti! :)

Marketta kirjoitti...

Miten kissan katse osaakaan olla niin NIIN jotakin, että sitä on lähes mahdoton vastustaa. Tunnemme ilmiön erittäin hyvin. Kalle on erikoistunut kertomaan, että tarjollaoleva ruoka ei juuri tällä kertaa aivan täytä hänen toiveitaan, tai toisekseen että nyt olisi mukavaa jos avattaisiin ovi ja mentäisiin vähän ulkoilemaan.

Andy kirjoitti...

Voi kyllä. Miko on täysin sisäkisu joten ulos se ei pyydä, mutta ruokakupin vierestä suoritettuna vaativa katse on täälläkin varsin tuttu. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Ihana.:)

Helka

Andy kirjoitti...

Emmi Hakansson kirjoitti...

Voi ihanuus <3 Rakastan naita taman varisia kissoja! Misu oli brown tabby! Mun blogissa myos on riittanyt ja riittaa varmasti tulevaisuudessakin paljon kissajuttuja, kun ne niin iso osa mun elamaa on! (Tiedan, ettei kaikkia kiinnosta, mutta ei voi mitaan.) Luen niita erittain mielellani siis muidenkin blogeista :) Te adoptoitte Mikon siis jo "seniorina"? Hyva homma. Itse oisin voinut myos vanhemman kissan ottaa ihan mielellani, mutta E halusi pennun ja sitten kahden seuraavan kanssa oli melkein pakko ottaa vauveli, etta on pienempi riski etteivat tule toiseen keskenaan vanhan asukin kanssa. (Klikkasin tuosta sun uusimmasta tekstista tahan kisu-tekstiin)

Andy kirjoitti...

Joo, Miko on meidän vanhus. :) Ei kyllä todellakaan uskoisi, kun se on ihan älyttömän leikkisä ja energinen. Mutta mä halusin nimenomaan aikuisen kissan, kun olin kuullut että ne ei löydä koteja yhtä helposti kuin pennut.

Mulle kelpaa kyllä kanssa kisujutut ehdottomasti, että antaa tulla vaan! :)