tiistai 10. toukokuuta 2011

Drive-in

Käytiin lauantaina elämämme ensimmäistä kertaa elokuvissa drive-in-teatterissa. Siis sellaisessa missä pistetään auto parkkiin ja sitten katsellaan leffa sieltä autosta käsin. Sen verran kivaa oli, että illan päätteeksi todettiin kuinka harmillista on ettei olla keksitty mennä aikaisemmin, koska kahden vuoden mittaan oltais ehditty nauttimaan tästä elämyksestä vaikka kuinka monta kertaa.
Showboat drive-inissa on kaksi isoa screenia, sijoitettuna suuren kentän vastakkaisille laidoille. Portilla ilmoitetaan kumman screenin leffatarjonnasta haluaa nauttia (kummallakin esitetään aina kaksi elokuvaa) ja sitten auto ajetaan sen oikean eteen. Parkkialue on tehty sillä tavalla fiksuksi että auton eturenkaat saa ajettua pienen penkereen päälle, jolloin nokka luonnollisesti nousee hieman ylemmäs ja näkyvyys screenille paranee. Äänet viritetään kuulumaan autoradion kautta ja sitten onkin valmista. Leffojen välillä on pieni tauko, joten on mahdollista poistua jo ensimmäisen elokuvan jälkeen, tai tulla vasta jälkimmäistä varten, lippujen hinta on tästä riippumatta aina 5 dollaria henkeä kohden. Eli siis ihan älyttömän edullista, kun sillä rahalla saa parhaimmillaan katsoa kaksi elokuvaa, kuten me luonnollisesti tehtiin.
Omia eväitä ei saa ottaa mukaan, koska ihmisten toivotaan ostavan ruokansa ja leffaherkkunsa heiltä. Näillä tuotoilla mahdollistetaan drive-inin toiminta ja alhaisena pysyvät lippuhinnat, joten napattiin oikein mielellämme parkkialueiden välissä sijaitsevasta myyntipisteestä ensin hodarit ja sitten elokuvaa varten vähän karkkia. Rauhalliseen ruokailuun oli hyvin aikaa, sillä vaikka elokuvien esittäminen alkoikin vasta pimeän tultua, piti paikalle suunnata jo heti porttien auettua, jotta saatiin auto hyvälle paikalle.
Huomatkaa Petun tuliaisena tuoma lepakko, joka viihtyy varsin mainiosti meidän autossa.

Mitä me sitten katsottiin? Ensimmäisenä Thor, joka oli aika tavallisen onneton elokuva. Mutta pakkohan nuo kaikki Marvel-leffat on vilkaista läpi, joten ratkaisu oli oikeastaan varsin toimiva: drive-inin ainutlaatuinen fiilis ja uuden elämyksen ilo korvasivat suhteellisen hyvin elokuvan hivenen heikkoa laatua. Kakkosleffa oli Red Riding Hood, uusi kauhu-/jännäritulkinta klassikkosatu Punahilkasta, joka yllätti meidät molemmat positiivisesti. Ja niin teki kokonaisuutena myös tämä drive-in, joka on katsomiskokemuksena ihan kilpailukykyinen elokuvateatteriympäristön kanssa. En minä ehkä mitään dialogipainotteista draamaa menisi drive-iniin katsomaan, mutta toiminnallisempia viihde-elokuvia heidän valikoimastaan enemmän löytyykin. Kuten sanottu, harmi ettei keksitty tätä aikaisemmin, nyt kun saattaa tehdä tiukkaa ehtiä paikalle edes toistamiseen.

Ps. Jos joku ihmetteli miksi kuvissa olevista autoista osa on väärinpäin, voin kertoa että pickupin lavalle laitetulta patjalta elokuvan katsominen näytti erinomaisen mukavalta.

Ei kommentteja: