torstai 12. huhtikuuta 2012

Jännitettä elämään

Jumankekka, en olekaan tainnut muistaa kertoa meidän yhdestä harvinaisen jännittävästä illasta, joka tapahtui tuossa heti vuodenvaihteen jälkeen kun Villen sisko oli perheineen kyläilemässä. Eli tarina siitä, miten Andy ja Ville olivat varmoja että onnistuvat polttamaan talon.

Oltiin siinä Villen kanssa iltasella kahdestaan kotona ostamassa netistä lippuja seuraavan päivän NASA-vierailua varten. Kun liput oli maksettu, ne tuli luonnollisesti printata ulos. Printteri sijaitsee meillä vierashuoneen nurkassa, johon siis kiikutin läppärini, laitoin kaikki piuhat kiinni, printtasin liput ja irrotin johdot. Kymmenisen minuuttia myöhemmin huomattiin että vierashuoneesta kuuluu kovin kummallista ääntä, jonka lähempi tarkastelu paljasti tulevan siitä pistorasiasta, jossa se printteri oli hetkeä aiemmin ollut kiinni. Kahden allekkain olevan pistokkeen välillä välkkyi seinän sisällä hyvin aggressiivisen näköinen valokaari, jota säesti sellainen turvallisuudentunnetta kovasti vahvistava sähköinen rätinä.

Soitettiin sitten huollon päivystysnumeroon (jonka selvittäminen oli oma episodinsa, josta en jaksa edes avautua), ja jäätiin odottelemaan että joku tulis katsomaan tilannetta. Rätinä oli ensin pahentunut saaden kaikki valot välkkymään sekä vierashuoneessa että meidän makuuhuoneessa, mutta sitten väheni hiljalleen kun oltiin sammutettu ne valot. Kun huoltotyyppi lopulta saapui, ei valokaarista tai rätinästä ollut enää jälkeäkään.

Selitettiin sitten tapahtumien kulku meidän huoltotyypille, joka asteli vierashuoneeseen, katseli pistorasiaa hetken ja pamautti sitä sitten nyrkillä! Kun tämä toimenpide ei aiheuttanut valokaarta, paukutti kaveri seinää muutamaan kertaan, saaden pientä rätinää jälleen aikaan. Sitten hän ruuvasi irti sen pistorasian päällä olevan muovisuojan ja alkoi tökkimään sitä pistorasiaa ruuvimeisselillä! Tässä vaiheessa rakas mieheni pohdiskeli että pitäiskö käydä räppäämässä makuuhuoneen valot päälle, jos saatais vaikka silleen mahdollisimman tehokkaasti demonstroitua ongelman luonne, mutta itse olin sitä mieltä etten nyt mitenkään jaksaisi alkaa selvittää viranomaisille miten meidän asuntoon päätyi kuollut tyyppi.

Lopputulema oli se, että joku juttu jossain oli jollain tapaa löystynyt ja siitä johtunut kontaktihäiriö aiheutti meidän ongelman. Huoltokaveri vakuutti että homma on nyt hoidettu, ja kertoi vielä että kyseessä on varsin yleinen juttu, joka aiheuttaa todellisia vaikeuksia vasta sitten, kun ihmiset ei ilmoita siitä ja lopulta se kärväyttää sulakkeet ja jotain systeemejä siellä seinän sisällä. Ilmaisin jonkunasteista järkytystä siitä, miten joku ei muka ilmoittaisi kenellekään kun seinän sisällä kipinöi, kun me itse oltiin varmoja että kohta palaa koko talo, mutta tyyppi vannoi ja vakuutti ettei sellaisesta kannata olla huolissaan, kun ei siitä kuulemma voi tulipaloa tulla. Jaa. Anteeksi, jos en ihan sataprosenttisesti nyt luota tähän lausuntoon tyypiltä, joka alkoi tökkiä viallista pistorasiaa ruuvimeisselillä vaikka sähköt oli koko ajan päällä.

2 kommenttia:

rauni kirjoitti...

HUH HUH!! Varsinaista jännitettä, mikä se teilläpäin sähköjannite taas olikaan.
Vieläkö uskallatte laittaa kyseiseen pistorasiaan minkäänlaista sähkökonetta?
Onneksi huolto sentään kuitenkin pelasi, hänellä kai oli sellainen sähköturvallinen ruuvimeisseli jollaisia täälläkin olen ammattilaisilla nähnyt, tai ainakin hurjan hyvää tuuria.

Andy kirjoitti...

Nyt ei kyllä ollut kyseessä sen paremmin ammattilainen kuin mikään sähköturvallinen ruuvimeisselikään, ihan sellaisella tavallisella se sörkki menemään.

Mutta täällä on tosiaan jännitekin vaan sen 110 V, eli ei kait se niin pahalta tunnu vaikka vähän täräyttäiskin... ;)