perjantai 6. huhtikuuta 2012

Mihin jäimmekään?

Koska antibiootit loppuivat viime lauantaina ja olen sittemmin ollut jo kahdesti yrittämässä juoksemistakin pitkästä aikaa, lienee aika elvyttää myös blogin päivitystahtia. Tai ainakin lopettaa taudin syyttäminen... Mihinkäs me silloin yli kuukausi sitten jäätiinkään? Marketta oli tosiaan kyläilemässä, joten aloitetaanpas viime aikojen tapahtumien purkaminen käymällä pikaisesti läpi mitä vierailun loppuosaan mahtui.

Maanantaina ja tiistaina me Villen kanssa puurrettiin vielä töissä ennen loppuviikon vapaita, joten Marketta pääsi seikkailemaan ihan omatoimisesti. Maanantaina kohteena taisi olla Rice Villagen kaupat ja tiistaina Museum of Fine Artsin upea Tutankhamon-näyttely, joka me Villen kanssa seikkailtiin läpi jo edellisten vieraiden kanssa. Shoppailua ehdittiin harrastaa myös koko porukan voimin, itsekin haalin viikon mittaan muutaman tulevien kesähelteiden kanssa yhteensopivan työkelpoisen paidan, sekä vihdoinkin uuden sohvan hankinnasta asti ostoslistalla olleet sohvatyynyt. Ne on punaiset! Ja niissä on ympyräkuvioita! Ja ne on ihan tosi hienot!!

Keskiviikkona tarjottiin Marketalle lounasta Ricen Faculty Clubilla ja kierreltiin kampusta muutenkin. Katsastettiin myös sekä minun että Villen toimistot ja esiteltiin työkavereita. Yhtenä toisena päivänä ajeltiin Brazos Bend State Parkiin siinä toivossa että alligaattorit alkaisi hiljalleen havahtumaan talvihorteestaan, vaikka Marketta kyllä vihjaili ettei häntä haittaisi tippaakaan jos ei näkyisi yhtäkään matelijaa. Vierailijakeskuksessa kuitenkin kuultiin että itse asiassa oli mitä parhain alligaattoriaika, kun otukset kerääntyvät polkujen varsille tankkaamaan aurinkoa talven jälkeen. Ja tosiaan, en ole yhdelläkään aikaisemmalla visiitillä nähnyt likimainkaan yhtä montaa alligaattoria! Erityisen hauskaa oli todella nuorten pikkualligaattorien bongailu, niitä ei varsinkaan niin usein näe. Kuvia en tällä kertaa ottanut juuri lainkaan, mutta onneksi aikaisemmilla käynneillä niitä on kertynyt varsin runsaasti.

Rodeossakin oli pakko piipahtaa, kun kerrankin joku onnistui kyläilemään sen aikana. Mehän ollaan käyty joka vuosi, joten oli hauska pystyä esittelemään tämä periamerikkalainen viihdemuoto ihan uudelle ihmiselle. Kokemus oli kuulemma varsin mukava ja positiivinen, vaikkakin illan päättänyt konsertti tuomittiin äänenvoimakkuudeltaan kohtuuttomaksi. Eikä esiintymisvuorossa ollut countryartisti Luke Bryan erityisesti sykähdyttänyt muutenkaan, vaikka ihan hupaisan keikan heittikin. Kamera pysyi tälläkin retkellä laukussa koko päivän, mutta edelliset rodeot on kyllä dokumentoitu asiaankuuluvasti.

Kaiken kaikkiaan tosi kiva vierailu jonka aikana ehdittiin tehdä paljon kaikkea hauskaa! Kiitokset Marketalle hyvästä seurasta ja pahoittelut raportoinnin pahasta viivästymisestä.

Ei kommentteja: