lauantai 7. huhtikuuta 2012

Sairaskertomus

Tulin tosiaan kipeäksi Marketan vierailun loppupuolella, mutta onneksi se ei juuri menoa haitannut kun kyseessä ei ollut kuin ihan perusflunssa. Sellainen itselleni tyypilliseen tapaan etenevä, joka alkaa nuhalla ja kehittyy vähitellen nuhan parantuessa yskäksi. Vajaan viikon se otti, kuten yleensäkin, mutta tällä kertaa yskän hiljalleen parantuessa tukkoinen nenä tuli takaisin. Ja vastusti sitkeästi kaikkia itselääkitsemisyrityksiäni, pahentuen hiljalleen siihen pisteeseen, etten enää muistanut miltä tuntuu pystyä hengittämään nenän kautta. Tukkoisuus oli aidosti hirvittävää, en ole koskaan kokenut vastaavaa.

Kun tauti oli jyllännyt jo kolme viikkoa, kaupasta ei löytynyt enää mitään reseptivapaata tuotetta jota en olisi kokeillut, eikä edes luottolääkkeeni Duact tuonut tukkoisuuteen vähäisintäkään helpotusta, oli aika mennä lääkäriin, jossa tuomioksi tuli mm. poskiontelotulehdus. Onneksi kohdalleni osunut lääkäri oli hirmu mukava ja Ricen työntekijänä saamani terveysvakuutus teki hommasta muutenkin todella simppeliä. Sain ajan samalle päivälle, maksoin ilosta naurettavan pienen summan, ja osuuteni lääkkeiden hinnasta oli apteekissa $10 per troppi, vaikka todellisuudessa sekä antibiootit että nenäsuihke olivat huomattavasti arvokkaampia. Tulipahan ainakin kerran hyödynnettyä vakuutusta, joka kuitenkin syö taaloja jokaikisestä palkasta.

Lääkkeiden kanssakin olon helpottuminen vaati vielä yli viikon. Antibiootteja riitti kymmeneksi päiväksi, nenäsuihketta jatkoin vielä muutaman päivän pitempään, kunnes lopulta tuomitsin olon suhteellisen normaaliksi. Ja kuten sanottu, tällä viikolla olen uskaltautunut palaamaan lenkkipolulle, joskin varsin surkealla menestyksellä. Lähes kuukauden tauko jonka aikana on ollut vielä koko ajan kipeänä on harmillisen tehokkaasti vienyt kunnon ihan pohjalukemiin, mutta eiköhän ne juoksuajat ja -matkat vähitellen lähde taas nousemaan, kun sinnikkäästi jaksaa yrittää.

2 kommenttia:

rauni kirjoitti...

Hyvä, että olet parantunut, tavalllinen flunssakin voi olla tosi ikävä ja pitkittyessään aiheuttaa monenlaista kiusaa.
Kyllä se kunto siitä nousee kunhan muistat lauseen jota käytit pikkutyttönä
" harjoitus tekee mestarin"
sitä käytit hyvällä menestyksellä monessa asiassa ja tottahan se on.
On hauska taas lueskella näitä kuulumisia sieltä puolelta maapalloa, meillä olikin jo ikävä.
Meillä kevät etenee hitaasti, mutta varmasti. Välillä on lämmintä ja sitten taas pakkanen ottaa vallan, varsinkin öisin.Nyt siellä on niin kaunis aurinkoinen aamupäivä, että pitää varmaan ottaa kamera mukaan lenkille, jos vaikka sattuisi löytämään jotain hyviä keväisiä kuvauskohteita.

Andy kirjoitti...

Jep, en mä vielä ajatellut luovuttaa, vaikka se toki innostusta laskeekin kun ei pääse eteenpäin samalla tavalla kuin ennen tautia. Mutta kyllä se siitä taas. Ulkona juokseminen pitänee tosin pian vaihtaa taas kuntosalin juoksumattoon, kun täällä päiväsaikaan yli 30 asteeseen nousevat lukemat ovat ainakin itselleni hieman liikaa... :)