tiistai 21. lokakuuta 2014

Televisiopohdintaa (ja ihan vähän jalkapalloa)

Meillä katsotaan nykyään suhteellisen vähän telkkaria, mutta me seurataan monia sarjoja. Täällä suurin osa sarjoista on katsottavissa erilaisten palvelujen kautta netistä esitystä seuraavana päivänä, joten me hyödynnetään tätä mahdollisuutta ihan täysillä, eikä katsota juuri mitään silloin kun se ihan oikeasti tulee televisiosta. Kuka muka enää jaksaa suunnitella aikataulujaan sen mukaan milloin lempisarjaa näytetään, kun sen lempisarjan voi oikeasti katsoa just silloin kun huvittaa, ja vieläpä joko ilman mainoksia, tai ainakin pienemmällä mainosmäärällä. (Poikkeus: jalkapallo. Sitä katsotaan suorana just silloin kun sitä pelataan!)

Se vähä mitä me – sen jalkapallon lisäksi – telkkarista oikeasti katsotaan, on yleensä enemmän tai vähemmän turhaa. (Tässähän joku voisi nyt toki ihan validisti väittää että koko telkkarin katsominen ylipäänsä on ihan turhaa, mutta sovitaanko että se on ihan pätevä viihdemuoto siinä missä kaikki muukin?) Turhaa siinä mielessä, että ei se meitä oikeasti erityisesti kiinnosta. Kunhan halutaan kuluttaa hieman aikaa, ja sit päädytään tuijottamaan jotain moneen kertaan nähtyjä komediasarjan jaksoja, kun ei parempaakaan tule.

Siksipä me ollaankin jo jonkin aikaa pohdittu, että pärjäiskö sitä vähän vielä vähemmälläkin telkkarilla. Että jos sitä vaikka esimerkiksi peruisi melkoisen kalliin kaapelitilauksensa, kun kerran suuri osa siitä mitä me aidosti ja oikeasti halutaan katsoa, me katsotaan netin kautta. Mentiin pohdinnoissamme jopa niin pitkälle, että katsottiin meidän kaapeliyhtiön tarjoamia paketteja ja suunniteltiin siihen ihan kaikista halvimpaan versioon siirtymistä. Ei meillä nytkään ole likimainkaan edes lähellä suurinta kanavapakettia, ja silti kanavia olisi valittavana useampi sata. Joista me katsotaan – silloin kun katsotaan – ehkä noin kymmentä. Eli kunhan vaan jalkapallo näkyy, niin vaihdetaan vaan siihen halpisversioon! Se on hinnaltaan vähemmän kuin puolet nykyisestä.

Niin, paitsi että se hemmetin jalkapallo. Sunnuntain pelit ei ole ongelma, ne näkyy sillä ihan surkeimmallakin paketilla. Mutta entäs legendaarinen Monday Night Football? Se tulee ESPN urheilukanavalta, joka – ylläri ylläri – ei todellakaan ole halpiskaapelikanava. Ville väittää että kyllä 3 - 4 peliä viikossa on ihan riittävästi jalkapalloa, että ei maanantaina ole ihan pakko nähdä peliä. Mutta mun mielestä ehkä on. Ja sitäpaitsi Monday Night Footballin esilähetys on ihan mahtava, ja ne kertaa ja analysoi kaikki sunnuntain pelit, ja nauraa pahimmille mokille, ja ja ja...

Tilanne on siis harkinnassa. Ville yritti argumentoida, että nyt me käytännössä maksetaan lähinnä ESPN:sta sen verran mitä on halvimman ja meidän nykyisen kaapelipaketin ero. Mä sanoin että kalliiksi sekin tulisi jos me vastaisuudessa istutaan jossain sporttibaarissa joka maanantai-ilta, kun vierotusoireet käy liian pahoiksi. Antaiskohan ne meille sellaisen diilin että halvin paketti tammikuusta heinäkuuhun, ja sit loppuvuodeksi mitä tahansa mihin sisältyy ESPN? Säästöä siitäkin tulisi...

Toisaalta, Monday Night Footballin vetovoima kärsi eilen melkoisen kolauksen, kun meidän ikiomat tunari-Texansit otti turpaan Pittsburgh Steelerseiltä 23 - 30. Ei siinä muuten mitään, mutta kun me alotettiin peli oikeasti tosi hyvin ja johdettiin iloisesti ja kaikki oli oikein mukavasti. Ja sitten me tyrittiin oikein kunnolla muutama kerta putkeen ja annettiin Steelersien tehdä 24 pistettä alle kolmessa minuutissa. 24 pistettä alle kolmessa minuutissa! 24 pistettä. Alle kolmessa minuutissa. Huokaus.

Ei kommentteja: