Vakuutusyhtiön edustaja kävi tänään katsomassa meidän autoa. Ihan tosi mukava tyyppi, joka kertoi kysyttyään mistä mun erikoinen nimi on peräisin, että hänellä oli kolmannella luokalla koulun kautta kirjekaveri Suomesta! Kirjeitä vaihdettiin suunnilleen yksi kumpaankin suuntaan, mutta oli kuulemma ollut erityisen hienoa saada postia oikein ulkomailta.
Siinä jutustelun lomassa kaveri myös tutki ja kuvasi meidän auton, eli käytännössä ne kaksi minipientä naarmua takapuskurissa. Kurkkasi myös auton alle ja sanoi ettei mikään vaikuta olevan rikki, mutta ettei hän nyt tietenkään ihan sataprosenttisen varma voi olla ettei siellä mitään vauriota olisi. Yleensä kuulemma puskurista näkee sitten jo päällepäin jos siellä on jotain hajonnut, joten hän tekee virallisen korvausarvionsa nyt vaan niistä näkyvistä jäljistä koska ei usko muuta ongelmaa olevan. Mutta toki jos me se korjaamolle viedään ja siellä toteavat että jotain on vialla, niin yhteyttä vaan uudestaan heihin, niin he arvioivat sitten uudelleen.
Homma toimii nyt niin, että me saadaan vakuutusyhtiöstä shekki kotiin, ja me saadaan sitten tehdä sillä rahalla ihan mitä huvittaa. Summa on arvioitu korjauskulujen mukaan (tässä tapauksessa kuulemma naarmujen paikkailu ja takapuskurin uudelleenmaalaus), mutta meillä ei ole mitään velvollisuutta sitä oikeasti korjauttaa, jos ei haluta. Eikä kyllä haluta, koska niitä naarmuja ei oikeasti edes huomaa jos ei osaa etsiä.
Villeä hämmentää tässä jutussa eniten se, että paikallisessa systeemissä tosiaan on ihan mahdollista että korvaus tulee suoraan meille tällaisen arvion perusteella, eikä esimerkiksi autokorjaamolle, tai vähintäänkin kuitteja vastaan todellisten kulujen mukaan. Mua hämmentää puolestaan se, että meidän naarmujen paikkailun ja puskurin uudelleenmaalauksen arvioidut korjauskulut, ja siis postissa lähiviikkoina saapuvan shekin summa, on pikkuisen yli 600 dollaria. Että kun aiemmin sanoin että kyllä me voidaan joku pieni shekki ottaa jos he haluaa sellaisen meille lähettää, niin en mä kyllä ihan tätä odottanut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Villelle lohduksi, sellainen käytäntö oli myös täällä,ainakin meidän tiskikoneen kohdalla.
Silloin, kun se hajosi, soitin huoltomiehelle ja hän ensimmäiseksi kysyi onko meillä kotivakuutua, sanoin olevan.
Hän käski ensiksi soittaa vakuutusyhtiöön, minä soitin ja virkailija kyseli koneen tietoja.
Ne saatuaan sanoi vielä ettei hänen mielestään kannata korjaajaa soittaa katsomaan vaan mennä suoraan ostamaan uusi kone.
Sitten hän kysyi mille tilille hän laittaa korvaussumman.
Joten samanlainen käytäntö on ainakin siinä vakuutusyhtiössä missä meidän vakuutukset on.
Tosin mehän kutsuttiin se korjaaja kuitenkin katsomaan, kun ajateltiin, että vikahan voi olla vaikka kuinka pieni.
Olisi kannattanut uskoa sitä mukavaa vakuutusvirkailijaa, oltais säästetty se korjaajan käyntihinta.
Kait se sitten on ihan normaali toimintatapa. Vakuutusyhtiöllehän tietysti on ihan sama kenelle ne rahat antaa. Saman verran se niille maksaa joka tapauksessa.
Ehkä ne on tulleet siihen tulokseen, että tällätavoin säästyy huomattava määrä henkilötyötä kun asiaa ei ns.vatuloida. ?? Eivätkä asiakkaat ryhdy ainakaan rettelöimään kun ovat niin hämmästyneitä asian saamasta käänteestä.
Mutta veikkaan, että niillä on tilasto niistä asiakkaista joille sattuu näitä vahinkoja epäluonnollisen usein.
Hyvin mahdollista. Eikä siinä mitään, kyllä meille se shekki kelpaa. =D
Lähetä kommentti