maanantai 27. huhtikuuta 2009

Hyvä päivä

Jos joku on joskus Houstonissa Volkswagenia vailla, niin Clear Lake Volkswagenin Steve Dyer on ehkä maailman huipuin automyyjä. En ole kyllä ikinä Suomessa autoa ollut ostamassa, mutta en usko että palvelu voisi olla lähimainkaan samassa luokassa. Ostettiin sitten auto.

Tai no, varattiin vasta, kun rahojen siirtely ottaa aikansa, ja ensin pitää hommata vakuutuskin. Mutta Dyerin Steve oli kyllä mies paikallaan, selvittäen kymmeniä asioita mitä pitää ottaa huomioon jos haluaa ulkomaalaisena ostaa auton. Meinasi homma kaatua moneen kertaan, kun aina oli joku ongelma, mutta kaikkiin löytyi lopulta ratkaisu. Lupasipa mies vielä että hänelle sopii soittaa, joko työ- tai henkilökohtaiseen numeroon, oli sitten mitä kysyttävää tahansa, vaikkei autoon liittyisikään, jos esimerkiksi haluaisi tietää jotain lähiseudun ruokapaikkoja. Ja nyt ei tarvi kenenkään tulla kertomaan että Jenkkien peruskohteliaisuutta, millä ne ei tarkoita mitään. Steve tarkoitti. Se on huippukaveri.

Auton lisäksi me hommattiin tänään kämppä. Ihan vain pikkuisen produktiivinen päivä siis. Tai no, kämppäkin on vasta anomusvaiheessa, ja toimiston täti soittaa meille huomenna, mutta siinä ei pitäisi olla ongelmia. Sitten onkin loppuviikko aikaa shoppailla huonekaluja. Sänky nyt ainakin olisi kiva, joten Ikea, täältä tullaan.

Kotimatkalla päästiin sitten nauttimaan ison maailman liikenneruuhkastakin. Se on kyllä kumma, miten esimerkiksi nyt vaikka Turussa on koko homma heti ihan sekaisin, kun jossain risteyksessä on valot pois päältä, mutta täällä asiat lutviutuu ja liikenne sujuu vaikka autoja on aika tosi moninkertainen määrä. Toki se on vähän hitaampaa se eteneminen, mutta nää osaa esimerkiksi sen vetoketju-periaatteenkin mitä parhaimmin, kun Turussa ei lainkaan.

Mitä se muuten kertoo minusta, ettei Houstonissa ajaminen ole ahdistanut mua lainkaan ensimmäisen minuutin jälkeen? Ei hajuakaan siitä mihin olen menossa, tai vaikka olisikin, niin ei ainakaan siitä miten sinne pääsee, mutta ei se mitään, koska autoa mä osaan ainakin ajaa, niin tilanne ei voi olla täysin huono. Koen eksyneenäkin olevani kohtuullisen hyvin kontrollissa niin kauan kun on ratti edessä. Ja Ville on ihan huippu navigoimaan, sillä on luonnostaan tosi hyvä suuntavaisto, kun mun on ihan nolla. Joten eiköhän se sitten ole ihan toimiva diili että minä ajan ja se suunnistaa.

Mutta joo, eiköhän tästä voisi vetäytyä katselemaan hurjana riehuvaa ukkosta. Sataa aivan kaatamalla, ja salamoi taivas kirkkaana. Sähkötkin pätkii. Ai niin, ja koko Houstonin alueella on tulvavaroitus. Ja tornadovaroitus, kun tuulet voi yltyä vielä entisestään. Että näillä mennään.

8 kommenttia:

rauni kirjoitti...

Iskältä terveisiä; vaikka oletkin hyvä ajaja niin pitää silti varoa, kun siellä saattaa olla joku "törppö" mukana liikenteessä.
Hyvä, että teillä menee hyvin.

Andy kirjoitti...

Kyl me ollaan varovaisia, joo, ei olla vielä jouduttu keskelle mitään takaa-ajokohtausta. Eikä toivottavasti joudutakaan... ;)

Riitta kirjoitti...

Kiva kuulla, että isot asiat ovat järjestymässä. Kertoisitteko vähän asunnosta, osoitteesta ym että tiedetään minne tulla päiväkahville.
Sikainflufluenssaan sairastuneiden amerikkalaisten määrä 10-kertaistuu joka 5. päivä meidän uutisten mukaan. Maailma on huolissaan pandemia-uhasta.
Iloista Tornaadovapaata Wappua !

Andy kirjoitti...

Me pistetään jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa sekä asunnon osoite että meidän uudet puhelinnumerot tulemaan sähköpostilla (kunhan tuo mun numero nyt saatais toimimaan..), niin sit löytää perille, ja tietää ainakin mihin soittaa jos eksyy... ;)

Täällä on julistettu kaikki mahdolliset terveydelliset hätätilat sun muut, lääkitystä kun riittää vaan kuulemma joka 5. amerikkalaiselle. Toivottavasti ei siis tulla kipeäksi, kun en usko että siinä jaossa meille paljon tuhlataan mitään troppeja...

mama kirjoitti...

oikeessa olit, löytyhän täältä viä semmonenki juttu, mitä en ollu kommentoinu. no, korjataan tilanne. 8-)

toi ruuhkajuttu on muuten niin totta. tänäänkin, ku olin menos iskää hakeen, ni hämeenkadun ja uudenmaankadun risteykses (the 11th circle of hell...) päällystettiin yhtä kaistaa uudestaan. tai oikeestaan siinä vaihees, ku mä siitä menin, siit oli raavittu toinen uudenmaankadun suuntanen kaista sillai, et siihen jäi töyssy sitä ylittäes. arvaas miten paljon tää hidasti, ku kaikki kaistat ja liikennevalot oli kuiteski käytös? yli viis minuuttia jonos. ei helkutti, invaasiotilantees tääl ei tarttis ku viedä semmonen oranssi kartio yhen kaistan pääl jokaseen risteykseen, ni liikenne ois täysin tukos.

Andy kirjoitti...

Kai sä tiedät ettei sun ole aivan välttämättömän pakko kommentoida jokaista höpötystä? Saat toki, mutta toi kuulosti just siltä että nyt sä koet tän jo velvollisuutena... :)

mama kirjoitti...

no mut onhan se velvollisuus. mä lupasin olla unohtamatta teitä ja pitää kiltisti yhteyttä, vaikka kukaan muu ei jaksais. eikös se tarkota just tätä blogiterrorisointii? sitä paitti jollainhan mun tarttee sitä graduu vältellä...

Andy kirjoitti...

Saat saat sä kommentoida, mä vaan halusin varmistaa ettet ota asiasta paineita... ;)