Kooste

Käsi ylös, kuinka moni luuli että blogi on kuollut ja kuopattu? Ei se oo, kirjoitusmotivaatio on vaan jokseenkin kateissa, vaikka asia käy ajatuksissa lähes päivittäin. Mutta otetaan ei-missään-erityisessä-järjestyksessä pieni kooste ikuisuus sitten vietetyn Suomiloman jälkeisistä tapahtumista.

• Mun silmälääkäripäivänä me mentiin sen näöntarkastuksen jälkeen leffaan, ja päädyttiin katsomaan kaksi elokuvaa peräjälkeen. Pacific Rim oli ihan tosi viihdyttävä ja hauska, The Wolverine oli näin isolle Wolverine-fanille valitettavan suuri pettymys.

• Suomiloma inspiroi sen tarkemmin erittelemättömästä syystä meidät katsomaan West Wing -televisiosarjan kaikki seitsemän kautta. Kyseinen sarja on ainakin minun mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista, jonka lisäksi sen katsominen osoittautui kummallisen enteelliseksi. Sarjan vitoskaudella nähdään nimittäin budjettikiistoista johtuva liittovaltion shutdown, eli kaikkien liikenevien toimintojen lakkauttaminen. Totuus on tarua ihmeellisempää ja nythän täällä ollaan juurikin vastaavanlaisessa tilanteessa, tosin ratkaisu tuskin löytyy ihan samalla tavalla kuin West Wingissä.
  

• Kun West Wing oli tahkottu läpi, intouduttiin katsomaan – aika pitkälti Pacific Rim -elokuvan inspiroimana – Neon Genesis Evangelionin kaikki jaksot (terkkuja Lillille!!). Tämän vuoksi hyräilin huomattavassa nostalgiahuumassani sarjan tunnusmusiikkia töissä ainakin kaksi viikkoa, työkavereiden suureksi huvitukseksi.
  

• Siinä missä kotona lähinnä laiskoteltiin, oli töissä sitäkin enemmän kiirettä. Elokuussa vastaanotetaan kaikki uudet opiskelijat, mikä tarkoittaa pitkiä ja työntäyteisiä päiviä moneksi viikoksi. Sen lisäksi että töitä tehtiin parina lauantaina, meni moni iltakin ylitöiksi, tosin usein aika mukavissa merkeissä. Oma suosikkini on joka vuotuinen jalkapalloklinikka, jonka Rice Owls -futisjoukkue järjestää kansainvälisille opiskelijoille.

• Jalkapalloklinikan jälkimainingeissa päätin viedä kaikki kiinnostuneet tahot Owlsien ensimmäiseen kotipeliin, toivoen että ryhmäosallistuminen innostaisi porukkaa liikkeelle, etenkin kun se tarjosi samalla mahdollisuuden esittää lisäkysymyksiä säännöistä ja kaikesta muusta mitä kentällä oikein tapahtuu. Sovin futiksen markkinointiporukan kanssa ostavani OISS:n henkilökunnalle liput opiskelijakatsomoon, mutta he ilmoittivat avokätisesti että liput tarjotaan, ja että ne voi noutaa pelipäivänä lippuluukulta. Ilmeeni oli eittämättä näkemisen arvoinen, kun yhdeksän opiskelijakatsomoon oikeuttavan lipun sijaan kirjekuoresta paljastui neljäkymmentä lippua stadionin parhaille paikoille, ihan siitä 50-jaardin viivalta. En ole muuten ikinä päässyt katsomaan peliä vastaavasta kuvakulmasta, enkä uskalla edes kuvitella mitä vastaavat paikat Texansien matseihin edes maksaisivat. Kuinka lähellä me sitten oltiin? No niin lähellä, että yksi meidän pienistä kansainvälisistä tytöistä harmitteli ettei meinannut nähdä kentälle, kun sivurajalla hengailevat pelaajat oli tiellä!

• Toinen ylitöiksi tulkittu urheilutapahtuma sai alkunsa siitä, kun meidän toimisto sai noin sata ilmaista lippua Houston Astrojen baseball-peliin, ja me luvattiin Villen kanssa lähteä mukaan auttamaan reissua johtavaa työkaveria. Valitettavasti sadasta lipun itselleen lunastaneesta tyypistä paikalle saapui vaivainen kolmannes. Ja valitettavasti Houston Astros on tällä hetkellä mahdollisesti maailman huonoin baseball-joukkue, eikä pelissä ollut sitten yhtään mitään katsottavaa. Paitsi katsomossa kierrellyt Astrojen maskotti Orbit, josta yleisö innostui merkittävästi enemmän kuin yhdestäkään pelitapahtumasta.

• Kaikki tämä ahkera työnteko ja ylimääräiset tunnit (jotka ei ihan aina tarkoittanut pelkästään erilaisissa urheilutapahtumissa käymistä) korvattiin kahdella vapaapäivällä, jotka sijoitin fiksusti peräkkäisiin perjantaihin. Tarkoittaa sitä, että sekä viime että tämä viikko olivat vain nelipäiväisiä työviikkoja, ja viikonloput venyivät kolmipäiväisiksi. Tämä viikonloppu on mennyt kotona sairastaessa, kun sain vaivoikseni typerän syysflunssan, mutta viime viikonloppuna oltiin superahkeria. Perjantaina seikkailtiin pitkästä aikaa outlettiin ja pistettiin rahaa palamaan hankkiessamme mulle työvaatteita ja Villelle kenkiä (jollaiset sain toki itsekin, kun hyödynnettiin Clarksin osta kaksi paria niin saat kolmannen ilmaiseksi -tarjous), ja lauantaina suunnattiin vielä elokuviin katsomaan Riddick.
  

• Tiiättekö mikä on noloa? Siis sen lisäksi, ettei meinata nähtävästi saada koskaan blogia päivitettyä... No se, ettei saada myöskään aikaiseksi mennä juoksemaan. Siksipä oli oikein hyvä, että Texansien vuotuinen Running of the Bulls 5K järjestettiin tänäkin vuonna, niin tulipahan edes heitettyä yksi vitonen. Ottaen huomioon sen, ettei oltu käyty juoksemassa kertaakaan sitten sen huhtikuisen kympin, olin varsin tyytyväinen suoritukseen. Mulla oli kaksi aikatavoitetta, yltiöoptimistinen ja sellainen suhteellisen realistinen. Oli siis aika hyvä mieli, kun alitin sen yltiöoptimistisen noin puolellatoista minuutilla. Vielä on tekemistä kuitenkin siihen, että sais vitosen ajan takaisin niihin lukemiin, joissa se oli kun oikeasti juoksi useammin kuin kerran tai kaksi vuodessa...

• Viimeisenä, vaikkei tosiaankaan vähäisimpänä, tarjottakoon vielä raportti Texansien kauden tähän astisesta kulusta. Erityisen hyvin ei kausi ole alkanut, vaikka ensimmäiset kaksi peliä voitettiinkin (ensin San Diego Chargers 31 – 28, sitten Tennessee Titans 30 – 24). Molemmat voitot oli täyden työn takana, ja seuraaviin kahteen peliin ei taisto enää riittänyt. Ensin tuli varsin suurinumeroisesti takkiin Baltimore Ravenseilta (9 – 30), ja sitten kärsittiin tosi ärsyttävä jatkoaikatappio kotipelissä Seattle Seahawkseja vastaan (23 – 20). 2-2 tilanteesta lähdetään siis katsomaan millaiseksi loppukausi muodostuu, seuraavan koitoksen ollessa jo tänä iltana San Francisco 49ersia vastaan.

• Aavistuksen heiveröisistä peliotteista huolimatta kotipelit on edelleen mitä parhainta sunnuntai-iltapäivien viihdettä. Ja aina välillä myös puoliaikatarjonta jaksaa ilahduttaa ihan erityisesti. Oli meinaan melkoisen hauska yllätys, kun kauden ekan kotipelin puoliajalla esiintyi itse Vanilla Ice!! Ja kyllä, Ice Ice Baby kuului esitettyjen biisien joukkoon.

Oliskohan siinä nyt enemmän tai vähemmän kaikki mainitsemisen arvoinen, mitä meille on tapahtunut viime aikoina. Se on hyvä, ettei meillä ole tämän mielenkiintoisempi elämä, tulis muuten näistä koosteista vähän turhan massiivisia... Ei vaan, eiköhän me taas kerran yritetä parantaa tapamme (kuinkakohan monta kertaa tämäkin on kuultu?).


Ps. Kuka lähettäis meille maistettavaksi Maraboun ihan uskomattoman houkuttelevalta kuulostavaa uutta Domino-suklaata?!?

Leffajulisteet lainattu: Wolverine, Pacific Rim, Neon Genesis Evangelion, Riddick.