Nyt on sitten pari viikkoa töitä takana, ja hyvin olen viihtynyt. En minä sitä varsinaisesti koskaan epäillytkään, mutta kun töitten löytäminen ja viisumin saaminen oli niin suuren urakan takana, niin olisi ollut aika kamalaa huomata heti ensi töikseen, ettei tämä nyt ollutkaan ihan sitä mitä luulin tai toivoin.
"Oikeat" työt tutkimuksen parissa alkoi siis pakollisen orientaatiopäivän jälkeen edellistiistaina. Pari ekaa päivää meni edeltäjäni labramuistiinpanoja penkoessa ja selvittäessäni mitä tarkalleen on aiemmin tehty ja yhdessä pomon kanssa pähkäillessä, että miksei kesällä tehdyt kokeet olleet tuottaneet haluttuja tuloksia. Perjantaina pääsin jo vähän valmistelemaan omia kokeitani ja toinen työviikko menikin sitten käytännössä kokonaan labran puolella huhkiessa. Vähän tuntui että kaikkeen meni aina tupla-aika, kun mitään ei löytänyt omin voimin vieraassa paikassa; oli sitten kyse kemikaalien, muistiinpanovälineiden tai kahvihuoneen sijainnista. Nyt osaan jo keittää kahvia uudella keittimellä, niin eiköhän nuo loputkin pulmat tuosta pian ratkea...
Byrokratian kanssa puuhastelu ei valitettavasti loppunut vielä tuohon orientaatiopäivään, vaan kaikkia evästettiin että perästäpäin tulee sitten sähköpostilla linkkejä omaan tahtiin netissä luettaviin erilaisiin määräyksiin ja käytäntöihin. Niinkuin että tytöttely ja tulosten väärentäminen ei sitten ole sopivaa käytöstä että tiedättehän. Strategisesti vaan jättivät mainitsematta, että mokomien diaesitysten katseluun hurahtaa useampikin tunti, ja eteenpäin pääsee vain vastaamalla oikein esitettyihin kysymyksiin. Onneksi meillä oli pitkä viikonloppu, niin sain tuon tehtyä alta pois rauhassa kotosalla. Ei sitä työaikana olisi ehtinyt näin alkuunsa, kun on tosiaan tekemistä uusien työtehtävienkin parissa.
tiistai 20. tammikuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Tsemppiä edellen työhön, joka kuulosta mielenkiintoiselta.
Hauska kuulla, että alku vaikuttaa lupaavalta.Kyllä työ aina kotiolot voittaa, vai olikohan se sittenkin toisinpäin?? Muistuttaako aiempia hankkeita vai onko tutkimuksen kohde vallan uusi? Ja saiko muuten Ricessa tytötellä?
Ja terkkuja Miko-tyttöselle.
Rauni: Kiitos, kiitos.
Marketta: Tämä uusi työ on aiheeltaan lähinnä sitä, mitä tein aikanaan gradu-vaiheessa ja ennen väitöskirjan aloittamista. Ei Ricessakaan sopinut tytötellä, mutta sitä pidettiin itsestään selvänä, eikä se vaatinut erillistä koulutusta.
Sitäpä juuri epäilinkin..
Lähetä kommentti