perjantai 2. tammikuuta 2015

Joulun paras lahja

Kuten mainitsinkin, oltiin me Villen kanssa viime vuonna ihan tosi kilttejä, ainakin päätellen joulukuusen alle kertyneiden pakettien määrästä. Sen enempää en ajatellut joululahjasaalista esitellä (se koostui suurimmaksi osaksi herkuista ja kirjoista, molemmat aina erinomaisia lahjavalintoja), mutta joulun paras lahja on kerrassaan välttämätöntä esitellä. Tässä on Miko:

4 kommenttia:

Rauni kirjoitti...

Ompa söpön näköinen kaveri. Ymmärtääkö se ollenkaan jos kutsut sitä suomeksi? Minulle opetettiin jo kansakoulussa, että eläimistä sanotaan se, vaikka kuinka olisi perheenjäsen joten en aliarvosta sitä.

Andy kirjoitti...

Eikö olekin nätti? :) Suomeksi me Mikolle jutellaan, en sitten tiedä ymmärtääkö se meidän höpötyksistä yhtään mitään. ;) Eiköhän se muutenkin enemmän oo äänenpainosta sun muusta kiinni.

Marketta kirjoitti...

Ainakin meidän Kalle ymmärtää suomea erinomaisesti, ja on muutenkin hyvin viisas.Eiköhän siis tämäkin söpöliini. Mutta että siis Villekin !! on siis suopeutunut kissanomistajaksi !!

Andy kirjoitti...

Kyllä!! Pitkällisen vakuuttelun jälkeen Ville tosiaan ymmärsi että kissi tarvitaan ja yllätti joulupaketista paljastuneella kissannamipussilla ja lupauksella että nameille voidaan hankkia syöjä.

Valitettavasti Miko ei kylläkään pitänyt näistä kyseisistä nameista, joten lahjoitettiin ne kaverin kissalle (joka kuulemma nautti niistä suuresti) ja ostettiin Mikolle eri namit. :)