tiistai 17. maaliskuuta 2015

Hopeareunuksia

Meitä kohtasi muutama kuukausi sitten suuri järkytys, kun tajuttiin että meidän lempikiinalainen ravintola on ilmeisesti sulkenut ovensa kokonaan. Kirottua! Me löydettiin kyseinen paikka alun perin kovin helposti, se nimittäin sijaitsi käytännössä kadun toisella puolella meidän vanhasta kämpästä. Siellä oli siis tarpeen tullen ihan älyttömän helppo piipahtaa. Pari kertaa olosuhteiden pakosta olin testannut muidenkin paikkojen tarjontaa, mutta mikään ei ollut niin hyvä kuin First Hot Shot Wok (jep, se oli sen paikan nimi!).

Silloin kun muutettiin tähän nykyiseen asuntoon, me testattiin tästä tosi läheltä löytyvää paikkaa. Ja todettiin heti että eieiei, tää ei oo meitä varten, kyllä me edelleen jaksetaan huristaa vanhoille nurkille kiinalaisen aterian perässä. Ja niin me tehtiin. Ja oltiin niin uskollisia kanta-asiakkaita, ettei oikeastaan tarvinnut edes tilata. Me kun tylsinä tyyppeinä valittiin listalta aina sama annos (kanaa ja cashewpähkinöitä!), ja sit ihan muutamasta vaihtoehdosta toinen. Omistaja hihkaisi aina innoissaan kun Ville meni sisään että ooh, cashew nut chicken.

Mutta nyt First Hot Shot Wok on tosiaan sulkenut ovensa, ja meillä oli edessä kovat ajat. Olin nimittäin vakuuttunut, että uuden paikan löytäminen veisi ikuisuuden, kun en kerran ollut isommin pitänyt yhdestäkään muusta aiemmin testaamastani paikasta likimainkaan yhtä paljoa. Mutta sitten, ihan puolivahingossa, heti eka paikka josta Ville meidän suosikin sulku-uutisen jälkeen kävi nappaamassa koesafkat mukaan olikin ihan tosi hyvä. Ja sit me kokeiltiin sitä uudelleen, ja se oli sittenkin tosi hyvä. Ja nyt se onkin sitten meidän uusi vakiokiinalainen ravintola.

Olen päättänyt suhtautua tähän silleen jokaisella pilvellä on hopeareunus -tyyppisesti ja hyödyntää sen että tämä paikka on meille ihan uusi. En nimittäin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä aio jämähtää saman annoksen tilaamiseen*, joten meillä on Villen kanssa vakaa aikomus kokeilla niiden listalta aika pitkälti kaikkea mahdollista. Tänään laiskurit halusi taas päästä helpolla, joten vuorossa on kaksi ihan uutta annosta. Saas nähdä onko ne yhtä hyviä kuin viimekertaiset valinnat, jotka nousi tähän mennessä maistelluista kärkeen. Ja ei, kumpikaan niistä ei ollut kanaa ja cashewpähkinöitä.


*Mulla on melkeinpä kaikissa meidän suosikkiravintoloissa yksi, korkeintaan kaksi, vakioannosta, enkä oikeastaan koskaan niistä poikkea. Se olisi ihan kauhea pettymys jos tilaisi jotain muuta, eikä se olisi yhtä hyvää! Jotkut sanoo että kokeilematta ei voi tietää jos vaikka joku muu olisi parempi, mutta minusta riski on liian suuri otettavaksi.

2 kommenttia:

Rauni kirjoitti...

Hienoa, että löytyi uusi suosikkiravintola.
Vieläkö pizzapaikka on sama ja onko se "banaanipizza" edelleenkin niillä listalla?
Minullakin on usein tapana tilata aina samaa ruokaa, sen harvan kerran,kun yleensäkään ravintolassa käydään. Eipä sitä kotonakaan kovin montaa erilaista ruokaa tule laitetuksi.

Andy kirjoitti...

"Banaanipizza" on listalla yhä, mutta me ei enää käydä siellä oikeastaan koskaan, kun ollaan löydetty paljon parempi uusi pizzapaikka, joka on vielä paljon lähempänäkin. :)