Hirmu typerä teko: vastaa kieltävästi kun vuokra-autokeskuksen virkailija kysyy haluatko navigaattorin. Onhan meillä ne ajo-ohjeet, ja monta karttaakin...
Tässä on meidän vuokrabeibe
Karttoja tutkimalla onnistuttiin sitten selvittämään että miten päästään sellaiselle tielle joka löytyy meidän ajo-ohjeista, ja eikun menoksi. Moottoritiellä oli hippasen kylmää kyytiä kun valtavia maastureita ja muita jättiautoja paahtaa ohi molemmin puolin. Chevy Malibu tuntui melko pieneltä, eikä se ole mikään pieni auto...
Mutta niihin ajo-ohjeisiin. Meidän hotellin osoite on E. Nasa Road 1 (numero 900jotain, en jaksa tarkistaa). Jostain syystä ajo-ohjeissa kuitenkin kehotettiin etsimään W. Nasa Road 1. Samalta seudulta löytyy myös Nasa Road 1, Nasa Bypass, Nasa Parkway, E. Nasa Parkway ja W. Nasa Parkway. Puhumattakaan siitä, että Nasa Road 1:lle oli useita opasteita, joista kaikki oli eri suuntaan. Lopulta me oltiin aivan ilmiömäisen eksyksissä, kysyttiin apua yhdeltä huoltoasemalta, ja alettiin jo varautumaan siihen vaihtoehtoon että nukutaan autossa ja tullaan ryöstetyiksi.
Hotelli löytyi lopulta rehellisesti sanoen melko vahingossa. E. Nasa Road 1:n opaste näytti ramppiin ylös vasemmalle, ja Ville oli väärällä kaistalla päästäkseen sinne. Ehti siinä pääsemään ruma sana, kun taas missattiin joku liittymä, mutta sitten, ihmeitten ihme, bongasin meidän hotellin kyltin heti rampin jälkeen oikealta. Kun ne sanoo että meidän hotellin osoite on E. Nasa Road 1, ne tarkoittaa E. Nasa Parkwayta. Mutta ei se mitään, kyllähän me se tiedettiin koko ajan...
Ja koska elämässä ei voi ikinä olla liikaa jännitystä, hotellin vastaanottovirkailija ilmoitti että kyllä hän näkee meidän varauksen, mutta se on peruttu. Kiva. Yli kymmenen tuntia lentokoneessa ja kolme tuntia eksyksissä tunnin matkalla, minä nukun teidän aulassa, yrittäkääkin estää. Todellisuudessa varaus pitikin olla peruttu, koska meidän matkatoimiston täti löysi halvemman hinnan jonkun toisen yhteistyökumppanin kautta. Eli piti löytyä varaus, sen peruutus, ja uusi varaus. Ei uutta varausta.
Respan täti oli kyllä oikein tosi mukava, ja ymmärsi meidän lievää väsymystä, kello kun oli tässä vaiheessa meidän mielestä noin 6 aamulla (24 tuntia siitä kun oltiin lähdetty liikkeelle). Hän sitten penkoi mapista paperiversioita, kun kerran koneelta ei löytynyt, ja siellähän meidän uusi varauskin sitten oli. Naputeltuaan konetta hetken hän ilmoitti, ettei ollut löytänyt varausta koska se oli kirjattu väärälle nimelle. Arvaatteko? Ville! Tässä vaiheessa en oikein osannut enää sanoa muuta kuin että suomalaiset nimet on joo vähän vaikeita...
Hotelli on muuten varsin miellyttävä, huonekin oikein kiva, ja aamiaisella saa vohveleita.
4 kommenttia:
hyvän näköinen kaara onko se automaattivaihteinen? ajakaa sitten varovasti.
Automaatti on, ei nää osaa ajaa muita... Tai no, kai jotkut osaa, mutta ylivoimaisesti suurin osa on automaatteja.
pitäsköhän hävetä sitä, et mua oikeesti lohduttaa, et teilläkin on ollu maanantai... en muuten usko, et semmosta turvatiimiä on viä keksittykään, joka ois poistanu teiät sen hotellin aulasta, jos sitä varausta ei ois löytyny. jostain syystä päässä soi "attica, attica, attica".
mut joo, koska elätte sosiaalises tyhjiös, ni voinkin täs samal viihdyttää kertomal miten mun maanantai sujuu... rupesin epäileen päivää maanantaiks, ku löysin itteni roikkumasta omenapuun oksas litimärkänä ja kiroovana: pesin mutsin kasvihuonetta (mä vihaan puutarhahommia!!! ...mut oon kiltti jälkeläinen) ja olin taiteillu itteni semmosten a-mallin alumiinitikkaiden päälle kattopaneelien putsaamista varten, ku huuhteluvaihees puutarhaletkun ja pistoolin välinen kappale sano "poks". tai no, hitostako mä tiedän mitä se sano, emmä mitään kuullu, ku yhtäkkiä vettä lensi joka suuntaan, tasapaino tikkail oli menneen talven lumii ja mä roikuin omppupuussa. kiva. onneks se oksa kesti ja mul oli jalat viä osaks tikkaiden pääl, muuten ois tullu rumaa jälkee. siis sen jälkeen, ku mä oisin koonnu itteni palasista kasaan ja lähteny avautuun isukille siitä, et mitä mieltä mä olen sen tekemistä letkun "väliaikasista" jatko-osista. ja hauskinta tässä on se, et se oli jo toinen letkunpätkä mikä irtos samas käytös (ensmäsestä itte asias irtos kiinnikkeet, mut onneks siinä vaihees, ku pesin sisäpuolta, joten kastuminen oli pahin seuraus). mut enhän mä ikinä ennenkään oo mitään kerrasta oppinu, onneks mutsi oli kuiteski jo sisäl täs toises episodis, se ois saanu varmaan sydärin tyttärensä apinaimitaatiosta. lisäetuna myös se, et mistä mutsi ei tiedä, siitä sen on vaikee piruilla.
päivä varmistu maanantaiks lopullisesti siinä vaihees, ku huomasin et mun autoo on turmeltu: oikeessa kyljessä molempien ovien yli kulkeva kiva pikku naarmu, joka näyttää epäilyttävästi avaimel tehdyltä, sen verran siin on vapinaa. ja seuraavaksi nättiä mielikuvaa: meikäläinen lähes sadan kilon keijukainen hyppimässä tasajalkaa verihuhmaa suupielet valuen (kirjaimellisesti, tulin nääs just ulos hammaslääkäriltä, ja siinä on kans yks saakelin sadistien ammattikunta) ja kiroomassa lähes täydellä volyymilla vuorotellen kaikilla osaamillaan kielillä. espanja tuli yllätyksenä. jos oisin senkin kuspään kiinni saanu, ni oisin raahannu sen kielestä hampulekurin tuoliin ja suorittanu hiukan elektiivistä kirurgiaa... *kostontäytteisiä päiväunia*
kotiin tullessa päivää sitten piristi vielä se, et koodilukko ei toimi ja joku idiootti avainrajoitteinen oli vääntäny lukkopesän sisukset ihan kimuralle. kissa, reppu ja neljä muovikassii sekalaista tavaraa odotti kiltisti, ku meikä väänsi, käänsi ja kirosi. ai joo, naapuriin kylään menossa oleva nuorehko kundi ootti kans kiltisti. ja autto mua kantaan kassit ja kissan kotiovel asti. ja teititteli.
et silleen. täs ois viä kaks tuntii aikaa, mitähän sitä viä ehtis tapahtuu...
Voi elämä mama, ei sullakaan hyvin mene... Meidän maanantaihan oli siis jo lauantaina, en vaan halunnut tuhlata kaikkia saapumispäivän kommelluksia yhteen postaukseen, niin oli pakko vähän jaotella. Tänään sen sijaan on maanantai, ja me ostettiin auto!! Kirjoittelen siitä lisää illemmalla, kohta lähdetään katsomaan josko löydettäis myös kämppä.
Lähetä kommentti