Tekosyy mennä elokuviin

Meillä alettiin loman loppuvaiheissa vähän harjoittelemaan Mikon kanssa kotona yksinoloa, kun me molemmat mennään maanantaina töihin. Siispä suuntasimme perjantaina elokuviin katsomaan Into the Woods. Ja reiluna ihmisenä tajusin vasta ihan just leffan alkaessa kääntyä Villen puoleen ja kysyä kuiskaten, että kai se tiesi suostuneensa katsomaan musikaalia.

Kyllä se kuulemma oli tiennyt, onneksi. Olis muuten voinut olla melkoinen ylläri kun hahmot herkeää laulamaan. Alun perin Broadway-musikaalina tunnetuksi tullut Into the Woods oli leffana ihan kohtuullinen, vaikka meidän mielestä se loppua kohden vähän latistui. Ensimmäinen puolikas oli kuitenkin sen verran loistava, että loppuarvio jäi positiivisen puolelle. Ja luettuani jälkikäteen netistä vähän lisäinformaatiota, uskoisin että jos alkuperäinen musikaali olisi tutumpi, olisi loppukin auennut ehkä hieman paremmin. Nyt se vaan tuntui junnaavan lähinnä paikallaan varsin dynaamisen ja hauskan alkuosan jälkeen.

Into the Woods ei ollut loman ainoa leffakokemus, käytiin nimittäin Tapaninpäivänä yhden kaverin kanssa katsomassa Night at the Museum: Secret of the Tomb. Ihan viihdyttävä, noin kerran katsottavaksi, mutta ei likimainkaan yhtä hyvä kuin sarjan eka osa. Mutta harvoinhan ne on...

Ps. Kotona oli kaikki mennyt oikein hyvin. Epäilen vahvasti että hyvin lahjakas päivänokostelijamme Miko lähinnä nukkui koko sen ajan kun me oltiin poissa.

Leffajulisteet lainattu täältä ja täältä.