Noutaja

Meidän hönö kissa kuvittelee ilmeisesti olevansa osittain koira. Miko on nimittäin löytänyt noutamisen ilot. Lähes päivittäin suosikkinoutolelu* kannetaan meistä toisen eteen ja tuijotetaan vaativasti. Ja sit kun sen heittää, syöksyy Miko perään täyttä vauhtia. Palauttaminen tapahtuu sit kun tapahtuu (jos tapahtuu...), ja sit pitää heittää taas.

Kyllä se silti vielä on selvästi enempi kissa kuin koira, noutamista leikitään nimittäin vain ja ainoastaan Mikon aikataulussa. Jos me yritetään heittää lelua silloin kun homma ei kisua kiinnosta, tulee vastaukseksi lähinnä tylsistynyt katse jonka tulkitsen tarkoittavan lähinnä jotain sen kaltaista kuin mitä ihmettä te oikein teette, miksi mä ton perään juoksisin. Mut parhaimmillaan meillä on täällä ihan huikeat heitto-/noutoleikit.


*Sellainen muovirinkulasysteemi, joka on aiemmassa elämässään yhdistänyt neljä siideritölkkiä yhdeksi paketiksi.

Ps. Tyhjä paperipussi on yhä myös hitti. Että on toi vaan kauhean vaativa kissi mitä leluihin tulee.