maanantai 19. huhtikuuta 2010

Patarouva

Käytiin tosiaan eilen oopperassa, katsomassa Tchaikovskyn The Queen of Spades. Tchaikovsky on minulle huomattavasti tutumpi baletin puolelta: mies on säveltänyt musiikin lähes kaikkiin suosikkeihini, kuten Joutsenlampeen, Pähkinänsärkijään ja Prinsessa Ruususeen. The Queen of Spades oli meille molemmille myös ensimmäinen kurkistus venäläiseen oopperaan, joten kokemusta odotettiin vähintäänkin jännityksellä.
Kuten Toscasta kirjoittaessani sanoin, oopperan kuuluu olla traagista ja melodramaattista, eikä näitä piirteitä puuttunut The Queen of Spadesistakaan. Myös Tchaikovskyn musiikki miellytti minua suuresti, mutta silti jotain jäi puuttumaan, eikä teos onnistunut sykähdyttämään samalla tavalla kuin näkemäni italialainen ooppera tekee. Osittain tämä johtui varmasti myös siitä, että sekä lavastus että puvustus noudattivat pitkälti hyvin askeettista linjaa (kolmannessa näytöksessä tosin käytettiin muutamaa hyvin onnistunutta ja kiehtovaa ratkaisua, jotka pyörivät mielessä pitkään teoksen päättymisen jälkeenkin). Positiivinen kokemus silti, vaikkei suosikkieni joukkoon nousekaan.
Wortham Centerin suhteellisen komeat puitteet.

Kahden ravintolaillallisen jälkeen oli myös varsin mukavaa laittaa yhdessä kotosalla ruokaa. Saanen suositella kanaa juusto-omenatäytteellä ja valkoviinikastikkeella, on meinaan ihan älyttömän hyvää. Kaiken kaikkiaan meidän hääpäiväviikonloppu on ollut varsinainen menestys; varsinainen vuosipäivä on vasta tänään ja näin paljon on ehditty jo juhlistaa. Suosittelen siis kanan lisäksi myös pitkällisiä juhlallisuuksia aina tilaisuuden tullen.

2 kommenttia:

marketta kirjoitti...

Voisko olla, että amerikkalainen mentaliteetti poikkeaa venäläisestä niin paljon, että aitoa slaavilaista dramatiikkaa ja melankoliaa ei pysty siellä ihan uskottavasti kaikilla kokoonpanoilla esittämään.
Oliko muuten piippuhylly se sama, josta olimme vähällä pudota näyttämölle siinä iki-ihanassa baletiesityksessä Bajadeerissa, josta siitäkin näimme tosi upean alkuperäisen venäläisen koreografian?

Andy kirjoitti...

En mä usko että siitä oli kyse, etenkin kun suuri osa esiintyjistä oli venäläisiä ja produktio huokui muutenkin varsin "venäläistä" tunnelmaa. Sitä melankoliaa tosiaan juurikin riitti, eikä esityksessä siis ollut yhtään mitään vikaa tai moittimista. Itse vaan ilmeisesti pidän enemmän italialaisen oopperan räiskyvyydestä ja suureellisuudesta, kun taas baletin puolella, kuten sanoinkin, venäläiset vievät voiton, Tchaikovskyn johdolla. :)

Paikat oli tosiaan siellä samalla parvella kuin teidän kanssa, tosin tällä kertaa vähän taaempana eikä ihan siinä kaiteessa kiinni. ;)