Hirmu vauhtia on aika vierähtänyt uusissa töissä. Ihan justiinsa vasta aloitin ja ensi viikolla tuleekin sitten jo kolme kuukautta täyteen. Hymisteltiin tuossa pari päivää sitten pomojen kanssa molemmin puolin, että ei ole ollut mitään suurempaa valittamisen aihetta vaan tyytyväisiä ollaan oltu kaikki. Ei tässä vieläkään mitään Nobelia olla hankkimassa, mutta on sitä jotain tuloksiakin saatu aikaan ja paljon olen oppinut uutta.
Mun kaksi esimiestä on luonteeltaan aika erilaisia. Ryhmän johtaja on sellaista temperamenttisempaa ja suorasanaista sorttia, joka haluaa puskea vauhdilla eteenpäin ja murehtia mahdollisia ongelmia vasta sitten, jos hommat menee päin seiniä. Mun lähiesimies - ja itsekin taidan kuulua tähän ryhmään - taas on selvästi rauhallisempi ja ehkä turhaakin huonot vaihtoehdot etukäteen huomioiva tyyppi, joka haluaa testata kaiken viimeisen päälle ennen kuin siirrytään kokeissa eteenpäin. Tästähän sitten luonnollisesti seuraa aina välillä vähän hankausta. Yksikin palaveri piti keskeyttää välillä, kun johtaja halusi ottaa viiden minuutin rauhoittumistauon haukuttuaan ensin meidän koesuunnitelmat pataluhiksi ja liikaa paikallaan junnaaviksi. Temperamenttisen luonteen hyviin puoliin onneksi kuuluu, että pomo myös rauhoittuu nopeasti ja varmistaa jälkikäteen kohteliaasti, että eihän jäänyt kellekään mitään hampaan koloon :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Huuu, täytyisikö tässä maailmantilanteessa pyrkiä miellyttämään kenties molempia ? Varmuuden vuoksi, meinaan.
Juu, kyllä sitä kannattaa olla hyvissä väleissä molempien kanssa :)
Lähetä kommentti