tiistai 21. huhtikuuta 2015

Väitöksessä

Kun kerroin meidän kaverin olleen kylässä toissa viikonloppuna, ei kyseessä ollut pelkästään sosiaalinen visiitti, vaan syömisen lisäksi ohjelmassa oli kaverin tohtorinväitös viime tiistaina! Ville osallistui Ricessa aikanaan useampaankin väitökseen, mutta minulle tämä oli ensimmäinen paikallinen versio (tosin en ole Suomessakaan ollut kuin vain Villen väitöksessä, että eipä sitä kotimaistakaan kokemusta nyt niin paljoa ole). Tämä väitös tapahtui Ricen sijaan University of Houstonissa, jossa väitökset (ainakaan kaverin oppiaineessa) eivät ole julkisia tilaisuuksia. Pääsy on vapaa ainoastaan UH:n omalle väelle, mutta kun minä ja yksi toinen kaveri haluttiin mennä kuuntelemaan, joutui väittelijä pyytämään meille erikoislupaa tulla paikalle.

Homma meni suhteellisen samalla tavalla kuin Villen kertomukset Ricen väitöksistäkin, paitsi että tuolla komitea (neljä henkeä) neuvotteli suljettujen ovien takana jo ennen kuin väittelijä oli edes pitänyt omaa esitystään. Sitten päästiin itse asiaan, eli noin kahdenkymmenen minuutin mittaiseen luentoon, jonka jälkeen alkoivat tiukat kysymykset. Komitea tenttasi ensin, ja sitten yleisö (me kaksi erikoislupalaista ja yksi UH:n opiskelija väittelijän ryhmästä) sai esittää kysymyksiä. Sit komitea palaveerasi jälleen keskenään, kunnes meidät kutsuttiin takaisin sisään ja väittelijälle kerrottiin onnittelujen kera että homma oli mennyt läpi. Täällä väikkäri ei ole tässä vaiheessa vielä kansissa, vaan väitöksen päätteeksi kaveri sai proffaltaan komitean korjauspyynnöt. Väitöksen jälkeen on kai virallisesti kuusi kuukautta aikaa palauttaa viimeinen ja kansitettu versio. Tai Ricessa se on ainakin kuusi kuukautta. En huomannut kysyä kuinka kauan UH antaa, kun kaveri ilmoitti tekevänsä korjaukset suunnilleen kotimatkalla lentokoneessa, että saa homman pakettiin mahdollisimman pian.

Kuten sanottu, ei mun kokemus suomalaisistakaan väitöksistä kovin kattava ole, ja olin kyllä useampaan kertaan kuullut miten erilainen koko toimitus on täällä, mutta kyllä mua ihan pikkuisen hämmensi se, miten rennolta kaikki vaikutti. Tai siis, toki tilaisuus oli virallinen ja kaveriakin etukäteen jännitti oman esityksensä pitäminen ja sitä seuraavat tiukat kysymykset, mutta sellainen suomalainen seremoniallisuus puuttui kyllä täysin. Puhumattakaan siitä, että Ville väitteli frakissa, kun täällä ei tarvii olla edes pukua*.


*Ricessa väittelijät laittaa kravatinkin lähinnä vain sen vuoksi, että kampuspubissa jossa väitöksen jälkeen perinteisesti juhlitaan, on äärettömän tiukka pukukoodi: solmiot eivät ole sallittuja, vaan ne leikataan henkilökunnan toimesta poikki jos sellaisessa sattuu paikalle. Siispä tuoreet tohtorit marssivat pubiin krakat kaulassa, jotta saavat leikatun kravattinsa pubin seinälle, ja viereen kirjoitetaan Dr. Se-ja-se.

2 kommenttia:

Marketta kirjoitti...

Olen kuullut sanottavan, että Suomessa jo graduvaatimukset ovat yhtä suuria kuin väitökseen kohdistuvat vaatimukset esim. USAssa. Vähättelemättä siis Coryn ansioita, mutta tuntuu joskus että meillä tosiaan liioitellaan opintovaatimuksia niin että moni pelästyy ja jättää koko homman kesken jo ennen maisterintutkintoa.

Andy kirjoitti...

Vaikea mennä sanomaan kun systeemit poikkeavat niin paljon toisistaan. Mutta sen verran kuitenkin että kyllä esimerkiksi omaan graduuni (joka tokikaan ei ollut mikään tieteellisen tutkimuksen mestariteos) verrattuna Coryn väikkäri on ihan eri luokkaa. Hänen maisterintyöstään en tiedä mitään, se ehkä helpottaisi vähän vertaamista.

Täällähän muuten maisterintyötäkin pitää komitean edessä suullisesti puolustaa, vähän vastaavasti kuin väikkäriäkin. Ei Suomessa vaan (onneksi) tarvitse, sen kun vaan palauttaa kirjallisen työn arvosteltavaksi. :)