Suuria suunnitelmia

Alunperin, kun meidän oli tarkoitus palautua pysyvästi Suomeen tänä keväänä, meillä oli hieno joskin hivenen suuruudenhullu suunnitelma viettää toukokuu retkeillen oman auton kanssa ympäri Yhdysvaltoja. Tarkoitus oli ensin suunnata länsirannikolle ja ajella sieltä sitten hieman pohjoisempaa kiertäen poikki mantereen Charlestoniin, South Carolinaan, josta auto menisi konttiin ja seilaisi paatissa kohti Eurooppaa meidän viettäessä viimeiset päivät New Yorkissa ja Washington D.C:ssä. Meillä oli jo Washingtonin hotelli varattu, sekä lentoliput Washingtonista (tai oikeastaan Baltimoresta) Houstoniin, josta sitten jatketaan Suomeen. Toinen vuosi Houstonissa pisti kuitenkin suunnitelmat uusiksi.
Villen työt loppuvat siis tältä erää huhtikuun viimeinen päivä, uuden sopimuksen alkaessa heinäkuun alusta. Kesälomasta saamme siis nauttia kahden kuukauden ajan, joista ensimmäisen vietämme täällä, sillä lennot Suomeen on tosiaan vasta toukokuun lopulla. Ja koska meillä on jo hotelli Washingtonissa, sekä lennot sieltä takaisin Houstoniin, oli aika helppo päättää viettää toukokuun viimeinen viikko Yhdysvaltojen pääkaupungissa. Nyt vaan hommattiin lennot myös siihen suuntaan.
Meitä molempia kiinnostaisi päästä kiertokäynnille Valkoiseen Taloon, mutta se ei ilmeisesti olekaan niin helppo juttu. Valkoisen Talon nettisivuilla kehotetaan ei-kansalaisia lähestymään omaa suurlähetystöään asian tiimoilta, joten me sitten pistettiin Suomen suurlähetystöön sähköpostia ja kysyttiin että onnistuisko tällainen. Alle kuukauden varoitusajalla homma on kuulemma täysin mahdoton ja oikeasti suositellaan että varaukset hoidettaisiin useita kuukausia etukäteen, joten voi olla että jää kiertämättä se pytinki. Mutta toivotaan parasta, olishan se nyt hieno nähdä.
Washingtonin keikan lisäksi suunnitteilla on myös autoretkeilyn pienimuotoisempi versio, jossa ensin ajeltais hiljalleen Texasin ja Arizonan poikki Las Vegasiin tutkimaan kaupungin uhkapelitarjontaa (ja mahdollisesti vähän muutakin..) muutamaksi päiväksi. Sitten sieltä suunnistettais Grand Canyonille, jossa vois viipyä myös pari päivää. Tämän jälkeen oliskin hyvä ajella New Mexicon läpi takaisin Texasiin ja palailla vähitellen takaisin kohti Houstonia. Pienimuotoisemman road tripin vois aikatauluttaakin paljon alkuperäissuunnitelmaa väljemmin ja käyttää reissuun reilut pari viikkoa. Ja minä saan ehkä kerrankin ajaa kylläkseni autoa, kun tuolta keikalta kyllä maileja kertyy varsin mukavasti mittariin...
Kuvituksena meidän illan viinivalinta, hauskasti nimetty 7 Deadly Zins, joka osoittautui varsin onnistuneeksi hankinnaksi. Viiniä kumottiin sen kunniaksi, että minun valmis ja kansitettu graduni on tänään toimitettu tiedekuntaan arvosteltavaksi ystävän suosiollisella avustuksella (kiitos vielä kerran, Mama!!). Onnitella saa, mutta kylläpä kesti ja oli jo aikakin -tyyliset kommentit saa, kiitos, pitää ihan omana tietonaan. ;)
Kiinnostuneille vielä kerrottakoon, että Villen selkä on jo paljon parempi ja mies sinnitteli tänään töissäkin muutaman tunnin. Huomenna ei kuitenkaan kuulemma ole mitään erityisen tähdellistä mitä ei voisi kotoakin hoitaa, joten luvassa on sekä edellisviikon megatyöpäiviä korvaava että selkää lepuuttava vapaapäivä. Siispä voidaankin kaataa uudet lasilliset vinkkua.