Tässä pieni väliraportti vaihteeksi tältä suunnalta, kun Andy pähkii vielä useamman sadan lomakuvan kimpussa. Kaikki niistä ei varmaan tule blogiin, mutta ehkä jokunen kuitenkin:)
Kiitos vieraille kerrassaan loistavista parista viikosta! Automatka Grand Canyonille ei olisi voinut paremmin mennä, eikä pieni uhrilahja meren jumalillekaan haitannut kun pääsi valtameren aaltoihin polskimaan. Shoppailukierroksen alkaessa olinkin jo sopivasti takaisin töissä ja sain sitten iltaisin vain nautiskella muotinäytöksistä.
Vieraiden jo tehdessä lähtöään, minä sompasin ees-taas yhden apurahahakemuksen kanssa. Olin jo kertaalleen aikonut jättää koko haun väliin, kun taustajoukkojen kannustaessa lopulta päätin kuitenkin osallistua rumbaan. Kaksi viimepäivää olenkin pakertanut sitten hakemuksen kimpussa käytännössä kellon ympäri. Hakuaika umpeutui tänä aamuna vartin yli kahdeksan ja silmät ristissä kävin kovaa taistoa kelloa vastaan täyttäessäni vielä viimeisiä nettikaavakkeita. Kellon ollessa jo yli kahdeksan sain virheilmoituksen, että viimeisessä tekstikentässä minulla oli 45 kirjainta liikaa, eikä hakemus siksi täytä vaatimuksia. Ylimääräisiä sanoja poistaessa ja sormen käytännössä jo lähestyessä "lähetä"-nappulaa nettisivut lakkasivatkin yhtäkkiä toimimasta aikarajan mennessä umpeen. Hakemus tyssäsi siihen ja minä painuin kiukkua puhisten nukkumaan. Taisin olla liian väsynyt, kun en jaksanut edes oikein Andylle kunnolla marista ja marttyroida. Se ihmettelikin kuinka voin olla niin rauhallinen, ettei tietokone edes lentänyt ulos ikkunasta. Uskokaa pois vaan, että kyllä otti päähän kun meni kahden yön työ hukkaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mekin kannamme myötäharmitusta, kun se sinun suuri urakkasi meni noin pienellä mönkään.
Paniikkienergia ei toimi näköjään kaikilla.
rauni: Hyvin on paniikkienergialla tähän saakka pärjätty, kuten blogistakin on voinut toisinaan lukea. Mutta kerran näinkin päin. Jospa sitä vaikka ottaisi opikseen.
Lähetä kommentti