Kynitty

Villellä on kerrassaan vankkumaton käsitys siitä, ettei hänen tukkansa saa ylettyä korvan päälle. Jos näin on, se on liian pitkä ja asialle pitää tehdä jotain mitä pikimmin. Kyseinen käsitys on kuulemma peritty isoisältä, joka tuomitsi korvan päälle yltävät hiukset epäsiisteiksi, ja pikku-Ville omaksui opin äärimmäisen tehokkaasti. Eikä siinä mitään, ongelmaksi tämä muodostuu vasta siinä vaiheessa kun tukka alkaa yltää korvan päälle, mutta mies ei ehdi/jaksa/viitsi mennä parturiin.

Homma etenee yleensä suunnilleen seuraavasti: Ville alkaa valitella ylipitkää tukkaansa. Jutellaan, että seuraavana tiistaina voisi käydä parturissa (tiistaisin on meidän vakipaikassa miesten hiustenleikkuut tarjouksessa). Tiistain tullen asia unohtuu tai muuten vaan jää menemättä. Ville valittelee ylipitkää tukkaansa tulevina päivinä lisää. Sovitaan, että seuraavana tiistaina sitten. Seuraavana tiistaina asia unohtuu jälleen, tai ei vaan juuri silloin huvita mennä. Ville harmittelee loppuviikosta tukkansa pituutta. Minä ehdotan että parturiin voi mennä myös jonain toisena päivänä, ei se normaalihintakaan kallis ole. Ville kieltäytyy ja sanoo, että menee sitten seuraavana tiistaina. Tiistaina ei käydä parturissa. Villen menee hermo korville tulevaan tukkaan ja mies trimmailee sitä itse partakoneella... Lopputulos on järkyttävä, eikä mitenkään poista sitä surullista tosiasiaa että tässä vaiheessa korville tulevia hiuksia selkeästi suurempi ongelma on takatukka, jota ei kestä enää katsella. Seuraavana tiistaina vien Villen sen enempiä kyselemättä parturiin.

Tänään toteutettiin taas vaihteeksi tuo viimeinen vaihe ja nyt Villen tukka on ihan älyttömän lyhyt. Oli kuulemma parturin tuolissa iskenyt joku kummallinen ylikompensoiva vastareaktio, kun ihan liian pitkäksi kasvaneen kuontalon jälkeen mies pyysi koko ajan vaan lyhyemmäksi ja lyhyemmäksi, vaikka parturikin oli jo pariin otteeseen kysynyt että ihan varmastiko vielä haluat että leikataan lisää. Kotona tuo sitten tuijotteli itseään peilistä ja totesi että ehkä se tosiaan on hiukan turhan kynitty. Noh, äkkiäkös se taas kasvaa, ainakin toivottavasti. Pitänee vissiin yrittää karsia tuosta meidän rutiinista pari vaihetta pois, ettei näin pääse käymään ainakaan turhan usein.