sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Blogireflektio

Luin tuossa jokin aika sitten meidän blogin kaikki kirjoitukset alusta nykyhetkeen asti ja aloin miettimään tätä meidän tekelettä. Mun mielestä on oikeastaan aika uskomatonta, että jaksoin alkuaikoina kirjoittaa ihan säännönmukaisesti parikin kertaa päivässä. Ei olisi ikinä onnistunut jos olisin ollut alusta asti töissä. Aluksi kerrottavaa riitti varmasti myös siksi, että kaikki oli, jos ei nyt uutta ja ihmeellistä, niin uutta ainakin, ja jossain määrin myös toki erilaista. Kaikenlaisia asioita piti hoitaa, joten niistä riitti raportoitavaa, ja me jaksettiin käydä vaikka minkälaisissa paikoissa lähes joka viikko.

Nyt yli viiden vuoden(!) jälkeen* harvoissa asioissa on sellaista erilaisuuden tai uutuuden viehätystä, että niistä sen isommin jaksaisi höpötellä. Eikä me enää jakseta joka välissä ravata erilaisissa tapahtumissa tai nähtävyyksissä, kunhan eletään ihan tavallista arkea vaan. Ja siinä missä ennen luin lehden kannesta kanteen joka päivä ja löysin vaikka mitä kirjoituksen aihetta sitäkin kautta, nyt on hyvä jos ehdin lounastunnilla selata urheiluosan ja sarjakuvat (kyllä mä oikeasti aika usein luen, tai ainakin selaan, koko lehden, mutta ilmeisesti eri silmin, kun ei siellä mun mielestä enää nykyään mitään blogiaiheita jatkuvasti ole).

Eipä se sitten tuollaisen yltiöaktiivisen alun jälkeen kai mikään ihme ollutkaan, että kirjoitustahti hiipui melkoisen epäsäännölliseksi ja tauot venyi varsin pitkiksi. Meiltä vaan yksinkertaisesti loppui jutut! Ja sit kun kirjoittamisen rutiini katosi, niin ei niistä harvoista aiheistakaan saanut heti tekstiä aikaan. Mutta ei me olla tätä haluttu missään vaiheessa lopettaakaan, ja varsinkin minua on joskus vaivannut kovinkin huono omatunto kun blogi on ollut aivan hunningolla.

Siksipä päätinkin toteuttaa pienimuotoisen ryhdistäytymisen blogin suhteen. En tiedä onko kukaan varsinaisesti kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta olen ottanut asiakseni yrittää saada päivityksen ulos keskimäärin kolme kertaa viikossa. Yksi ongelmista on ollut se, että aina ei välttämättä ole aikaa tai energiaa kirjoittaa, tai sitten silloin kun olisi jaksanut, ei ole ollut oikein mitään sanottavaa. Testataan siis olisiko säännöllisestä rytmityksestä apua.

Kolmen päivityksen viikkotahdilla ollaan nyt menty jo puolitoista kuukautta. Asiaa on auttanut se, että olen alkanut kirjoittaa päivityksiä välillä varastoon. Ennen saatoin pitkän tauon jälkeen päivittää muutaman kerran tosi tiuhaan ja sitten hiipui taas. Nyt yritän rytmittää ja vähän säästelläkin juttuja. Toistaiseksi homma toimii. En tiedä kuinka kauan, enkä takaa että kolme päivitystä viikossa on vastaisuudessa jotenkin automaattista. Mutta tällä mennään, ainakin toistaiseksi. Paris Houston, Texas porskuttaa eteenpäin, vaikken olekaan varma lukeeko tätä ylipäänsä kukaan muu kuin meidän äidit!


*Mua vähän hymyilytti joka kerta kun jossain blogipäivityksessä tai kommenteissa puhuttiin niin ehdottomasti Suomeen palaamisesta. Vuodeksi me vaan. Tai no, ok, toiseksi vuodeksi vielä, mutta sitten kyllä tosiaankin takaisin Suomeen. Niin just.

8 kommenttia:

Rauni kirjoitti...

Kyllähän me ollaan mieluisasti homattu, että täällä on ollut juttuja säännöllisesti, mutta nyt meillä on vähän tuo vastaus/kommentointipuoli jäänyt vähemmälle.
Toki on asioita johon en osa mitään sanoa, kuten nuo elokuvat tai rokkikonsertit. Luettu ne kyllä on kaikki, jopa Isällesi ääneen ja kuvat on katsottu tarkkaan.
Joo vuodeksi-kahdeksi vain, minä lupauduin hoitamaan Villen kukkaa ja nyt se on jo kertaalleen katkaistu, kun sille tuli katto vastaan. Nyt se on taas jo puloimetrinen, tuuhea, komea kasvi ja voi toistaiseksi hyvin. Odottaa sinnikkäästi, että tulette sitä kesällä katsomaan;)
Hyvää joulukuun alkua.

Andy kirjoitti...

Kommentit on kyllä kivoja, olis hauskaa jos niitä ilmestyisi vähän enemmän. Mutta sä jaksat kyllä kirjoittaa jotain ehdottomasti useiten! :)

Lilli kirjoitti...

Haa, minäkin kommentoin nyt, vaikka ei ole mitään erityistä sanottavaa :) Paitsi että ryhtiliike on hyväksyttävä :D

Andy kirjoitti...

Jee! :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Bongasin blogin blogilistan uusista silloin joskus muinoin ja lisäsin listalle ihan mielenkiinnosta.

Koska en ole kommentoinut mitään mutta olen lukenut koko ajan ja ilahtunut iitä, että välillä pitkienkin taukojen jälkeen on tullut päivityksiä.

-Ef

Andy kirjoitti...

Hei, kiva kun kommentoit! Hauska kuulla uusista lukijoista. :)

Marketta kirjoitti...

Ehdottomasti on kiva, että olet päivittänyt blogia taas nykyiseen tahtiin. Kaikki luetaan, vaikka harvemmin ja silloin siis enemmän kerralla. Muutenhan tuo yhteydenpito jäisi aivan liian harvinaiseksi, kun skypekään ei kuulu suosikkeihimme.
Blogi hakkaa jopa sähköpostin informaatiokanavana, kun kaikki voivat lukea saman tekstin.

Andy kirjoitti...

Kiva kuulla että vielä jaksat lukea. Ja senhän takia me ihan alunperin blogi aloitettiinkin, että voidaan jakaa helpommin kuulumisia ilman että kaikki saa samat sähköpostit. Ja jos meidän höpinät joskus kiinnostaa jotakuta meille tuntematontakin, niin aina hauskempi. :)