Oopperan kausi alkoi marraskuun ensimmäinen päivä Verdin Otellolla, joka oli taattua Houston Grand Opera -tasoa, eli aivan huikea esitys. Tuli muuten varsin tervetullut olo, kun meidän paikoilla odotti oikein nimellä varustettu kirjekuori, jonka sisällä olevalla kirjeellä toivotettiin meidät mukaan HGO:n ”perheeseen” uusina kausikorttilaisina.
Viikkoa myöhemmin oli heti vuorossa seuraava näytös. Meidän oopperat on tälleen hieman hassusti pareina, eli ensin kaksi oopperaa viikon välein, ja sitten odotetaankin suunnilleen vuoden vaihteeseen asti ennen seuraavaa näytöstä. Viime viikkoinen esitys oli Mozartin Così fan tutte, joka oli sellainen komediallisempi ooppera.
Olen yhä sitä mieltä että kunnon oopperassa on tragediaa ja mahtipontisuutta, ja lopussa pitää vähintään jonkun heittää henkensä. Mutta Così fan tutte oli kyllä komediaksi varsin onnistunut ooppera, joka ihan aidosti nauratti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti