Uusi tapa katsoa leffoja

Siitä asti kun me ostettiin meidän CD-soitin, olen halunnut testata drive-inissä sellaista viritelmää, että katsottaisiin leffat takalaatikosta käsin. Meidän farmarimallisessa autossa kun saa takapenkit laskemalla aika mukavanoloisen tilan auton taakse. Aikaisemmin tämä ratkaisu ei ole ollut mahdollinen, sillä meidän autoradiossa on akkua suojeleva ominaisuus, eli se sammuttaa radion automaattisesti tunnin päästä jos radio on päällä ilman että auto on käynnissä. Normaalisti etupenkeillä istuessa tämä ei haittaa, kun radion voi vaan nopeasti painaa takaisin päälle, mutta takalaatikosta pimeässä keskikonsolin yli ryömiminen radiota käynnistämään ei varsinaisesti houkuttele. Uusi laite toimii kuitenkin myös paristoilla, joten viime viikonloppuna oli aika laittaa tämä idea testiin!

Ville suhtautui mun puuhailuihin skeptisesti, eikä uskonut että auton perässä voisi mitenkään olla mukavaa, tai että sieltä voisi nähdä kunnolla ulos. Mutta joutui kyllä myöntämään että ihan hyvin näki, ja olipa melko mukavat oltavatkin, kun vaan pohjalle levitti peittoja ja kasan tyynyjä. Tästä lähtien mekin siis ajetaan automme drive-inin parkkiin perä edellä!

Viime viikonloppuna tuplanäytöksen ohjelmistossa oli kaksi elokuvaa, jotka halusin kovasti nähdä. The Martianille olin ladannut aika korkeat ennakko-odotukset, ja se osoittautuikin aivan todella hyväksi elokuvaksi. Yksi parhaista näkemistäni pitkään aikaan! En yleensä ole maailman suurin Matt Damon -fani, mutta tässä leffassa hän onnistui roolissaan minusta aivan mielettömän hyvin. Leffa sai minut palavasti haluamaan lukea sen kirjan, johon se perustuu, joten kun eilen oli sopivasti vapaapäivä töistä, ahmin sen lähes yhdeltä istumalta. Kirja oli vielä elokuvaakin parempi, koska siinä pystyttiin pureutumaan asiaan luonnollisesti yksityiskohtaisemmin, mutta suosittelen kyllä lämpimästi molempia!

Jälkimmäinen elokuva, Maze Runnerin jatko-osa The Scorch Trials, oli puolestaan hurja pettymys. Pidin aikanaan Maze Runnerista yllättävänkin paljon, ja sekin sai minut kiinnostumaan kyseisestä kirjasta. Luinkin aikanaan koko sarjan, ja se saattoi olla syynä siihen, miksi en pitänyt Scorch Trialsista ollenkaan. Elokuvaversio nimittäin tuntui siltä, että tekijät olivat ottaneet kirjan hahmoista lähinnä nimet, mikään muu ei ollut lähelläkään alkuperäisteosta. Yleensä mua ei haittaa ollenkaan kirjoihin perustuvissa elokuvissa tehtävät muutokset. Ymmärrän hyvin, että kyseessä ovat hyvin erilaiset kerrontamuodot, joten muutokset ovat jopa välttämättömiä, ja osaan mielestäni varsin hyvin tarkastella niitä eri teoksina. Olin kuitenkin odottanut jotain parempaa, koska Maze Runner oli osannut tehdä muutokset niin taitavasti, vaikka rehellisyyden nimissä mietin jo Scorch Trials -kirjaa lukiessani, että mitenköhän tämän filmatisointi mahtaa onnistua. Luin jälkikäteen, että ohjaaja oli todennut että tässä elokuvassa tosiaan muutetiin aika paljon asioita, mutta trilogian kolmannessa osassa palataan taas lähemmäs kirjaa. En ymmärrä, miten se tulee olemaan mahdollista, kun kakkososassa muutettiin minun mielestäni jopa koko tarinan ideaa sen verran paljon, enkä luvalla sanoen tämän kokemuksen jälkeen ehkä aio mennä kolmoselokuvan tullessa ulos edes ottamaan selvää.

Viime viikonlopun vierailun lopputulos oli se, että meidän uusi katsomoviritelmä, eli peitoista ja tyynyistä rakennettu pesä auton taakse, oli 100% menestys, kun taas illan elokuvat onnistuivat vaan 50%:sti. Mutta ei se mitään, drive-inin liput on niin naurettavan halvat, ettei haittaa jos joskus katsoo vähän huonommankin leffan.

Ps. Tänään ei menty drive-iniin, vaan vietin sen sijaan mukavan päivän suomalaisen Emmin kanssa. Emmi kirjoitti hyvän ja kattavan raportin meidän päivästä, kannattaa käydä lukemassa se täällä!

Leffajulisteet lainattu täältä.