Tänään tuli täyteen tasan vuosi siitä kun saavuimme ensimmäistä kertaa (tai no, Ville oli käynyt piipahtamassa melko pikaisesti kerran aikaisemminkin) Houstoniin ja ajelimme ympäriinsä epätoivoissamme hotelliamme etsien. Ollaan sittemmin opittu liikkumaan vähän sujuvammin ja harvemmin eksyen, ja muutenkin elo on oikein rattoisaa. Koska viikko sitten juhlittiin hääpäiväviikonloppua vähän pitemmän kaavan mukaan, jäi tämä vuosipäivä huomattavasti vähemmälle huomiolle. Eilen käytiin leffassa katsomassa Clash of the Titans, joka oli valitettavan surkea ja onneton tapaus, mutta sitten illemmalla katseltiin vielä telkkarista ihana ja hurmaava Rottatuille, joka pelasti päivän elokuvasaldon plussan puolelle.
Tänään käytiin Houstonin kirjaston vuosittaisissa kirjamyyjäisissä, silläkin riskillä että kaikki parhaat opukset varmasti myytiin jo eilen. Vaan eipä tuo mitään, kyllä niitä kirjoja riitti pengottavaksi tänäänkin. Jälkimmäisen tapahtumapäivän etuna oli myös se, että yksittäisen (vaikka toki varsin edullisen) hinnoittelun sijaan käytössä oli kassikauppa: kymmenen dollaria per paperikassi, ja kassin sai ahtaa juuri niin täyteen kuin pystyi.
Me kannettiin kotiin kaksi kassillista, joista molemmat jäi kyllä hieman vajaiksi. Meidät rahastanut nainenkin kysyi että eikö nyt mitään löytynyt millä olisi saanut kassit täyteen, mutta ei me jaksettu enää enempää penkoa niitä pöytiä. Ja parikymmentä taalaa meidän saaliista oli sen verran edullinen kauppa, ettei senkään takia tarvinnut väkisin etsiä lisää hamstrattavaa, kun ei kerran mitään sopivaa sattunut silmiin. Kotona oltiin varsin iloisia maltillisuudesta, koska julkisilla matkatessa jo noiden kassien rahtaamisessa oli ihan riittävästi; paperikassin kantokahvat pureutuu ikävästi sormien niveliin... Tässä meidän penkomisen ja kantamisen saldoa (kuvan saa klikattua isommaksi niin erottaa paremmin).
Enemmän tai vähemmän entuudestaan tuttuja teoksia jotka jostain syystä tarttuivat mukaan. Uljas uusi maailma meiltä löytyy kotoa ennestään suomeksi, mutta tulipa nyt päivitettyä oikealle kielelle. Suurin osa muista ei välttämättä koskaan muuta asumaan meidän Turun kirjahyllyyn, saa nyt nähdä, kunhan nyt on ainakin lukuviihdettä vähäksi aikaa. Tuo Villen ostoskassiin valikoima Stephen Kingin Piina on muuten espanjankielinen painos. Huomasin tämän vasta kun olin latomassa uusia hankintoja kirjahyllyyn. Noh, sattuuhan näitä, ja kirjan nimi tosiaan lukee kannessa isolla englanniksi, joten ehkä erhe oli ymmärrettävä. Valitettavasti meistä kumpikaan ei kuitenkaan osaa espanjaa, joten taidanpa viedä kirjan meidän pyykkitupaan, jos se sieltä päätyisi jonkun kielitaitoisemman lukulistalle.
Vasemmalla Villen kirjoja, meiltä löytyy Turusta Margaret Weisia jonkin verran ennestäänkin. Minäkin tykkäisin fantasian ystävänä niistä varmasti, mutta Ville ei anna lukea, kun sarjan eka osa puuttuu ja ne pitää kuulemma lukea järjestyksessä. Näissä ostoksissa on ilmeisesti vissiin joku novellikokoelma jota minäkin saan sitten vilkuilla. Ville saa sit puolestaan vilkuilla mun Tennessee Williams -kirjoja, nyt löytyy Lasinen eläintarha, Viettelysten vaunu ja yksi runokokoelma. Nämä on ostettu ihan Suomeenkin tuotavaksi, minä kun pidän Tennessee Williamsin tuotannosta kovasti! Oikeassa alakulmassa on hetken mielijohteesta mukaan napattu sarjakuvien väritystä ja tekstitystä opastava teos. En kuitenkaan ajatellut alkaa sarjakuvataiteilijaksi, kunhan muuten vaan ihan yleisesti kiinnostaa. Toinen kirjan kirjoittajista, Todd Klein, on muuten tekstittänyt lähes kaikki Neil Gaimanin Sandman-sarjakuvat, joista kirjoitin graduni. Siinäpä yksi lisäsyy pakata kirja mukaan kymmenen dollarin paperikassiin.
Meidän vieras-/työhuoneen kirjahylly näyttää jo varsin kunnioitettavalta. Asuntoesittelyssä hyllyä ei näykään, joko sitä ei vielä ollut tai sitten se oli tyhjänä liian orvon näköinen kuvattavaksi... IKEAstahan tuo hankittiin hyvin varhaisessa vaiheessa ja hyvin on asiansa ajanut. Eikä se ole vielä tämän päiväisten ostostenkaan jälkeen täysi, ja niin kauan saa ostaa kirjoja kun hyllyyn mahtuu, eiks vaan..? ;)
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kirjojen osto ei koskaan ole turhaa törsäystä.
Se on minun mielipiteeni asiasta.
Eihän se olekaan, mutta kun hyllyt alkaa tulla täyteen kannattaa muistaa että kirjasto on hieno asia, eikä ihan jokaista kirjaa ehkä tarvitse omistaa... Mulla on tässä vielä vähän oppimista.. ;)
Heh, minulla on sellainen etu, että saan meidän kirjastosta poistokirjat ilmaiseksi. Valitettavasti valikoima on vähän suppeampi kun teillä siellä, mutta tänään matkaan tarttui pari vanhaa dekkaria.
Paljon olisi ollut tarjolla myös itse poistamiani 90-luvun tietokoneohjekirjoja, mutta en usko, että niistä on hyötyä. Valitettavasti monet vanhukset ostaa niitä innoissaan, vaikka yritän selittää, että noilla ohjeilla et ihan pysty käyttämään uudehkon läppärisi vistaa ja officeohjelmia. Meidän pitäisi varmaan repiä ne kirjat ettei harhauteta ketään.
Tarkennukseksi vielä, että meidän poistokirjat maksaa 10snt/kpl. Eli ei me kauheasti niillä rahasteta. Eikä mun etukaan siis ole jättisuuri.
No mut onhan toi silti kiva etu, vaikkei ehkä rahallisesti niin merkittävä. Ja oon samaa mieltä että ehkä voisitte luopua myös tietokoneoppaiden tuomasta rahavirrasta, ettei vanhemmat ihmiset vallan hämmenny.. ;)
Lähetä kommentti