Me juteltiin viikko sitten pomon kanssa jotain amerikkalaisesta terveydenhoitojärjestelmästä ja pääsin siinä sitten sanomaan, etten ole kertaakaan täällä olon aikana käynyt lääkärissä, hammaslääkärissä vaan. Ei ois pitänyt retostella, kun sen saattoi arvata, että heti välittömästi moisen lausunnon jälkeen jotain käy kuiteskin. Perjantai-illalla täytyi ruveta nukkumaan, kun silmät tuntui niin väsyneiltä, ettei enää jaksanut oikeen lukea. Uni ei tällä kertaa kuitenkaan auttanut, vaan aamulla heräsin oikea silmä kirkkaan punasena ja näkökin oli vähän sumea. Kun en ollut ainakaan kuuteen vuoteen tarvinnut lääkäriä, niin kait tämäkin siitä sitten itsellään menis pois...
No ei mennyt ainakaan kohtuuajassa vaan tuntui paremminkin sen kun vaan pahenevan. Niinpä täytyi sitten ottaa lusikka kauniiseen käteen ja talsia eilen lääkärin vastaanotolle. Kätsyä sinänsä kun olen nykyään lääkiksessä töissä, niin silmäklinikkakin löytyi naapurirakennuksesta. Visiitin aikana mulle laitettiin ensin kaksiakin mitä lie silmätippoja ja sit kun ne halus vielä tiirata silmän pohjalle saakka ni sit sain sellaisia pupilleja laajentavia tippoja. Niitten vaikutuksen alkamisen muuten huomaa kivasti siitä, kun ei enää pysty kohdistamaan katsetta lähelle. Tulehtunut silmän ketale ei kuiteskaan halunnut oikeen tehdä yhteistyötä ni se sai sitten perään vielä kaksi satsia jotain supertippoja että saatiin sekin pupilli lopulta laajenemaan. Loppupäivän olinkin sitten puoliavuton kun se toimiva silmä ei nähnyt lähelle ja toinen oli sumussa ihan joka etäisyydellä.
Ei sieltä silmän pohjasta mitään kummempaa onneksi löytynyt niin hoidoksi määrättiin vaan lääketippoja. Ainoa ongelma tässä tosin on se, että allekirjoittaneella on tunnetusti "herkät silmät" joita ei sovi ronkkia. Tippapullon lähestyessä silmä puristuu refleksinomaisesti niin tiukkaan kiinni kuin vaan pystyy. Keskimäärin yksi tippa kymmenestä menee yleensä perille saakka. Sanomattakin selvää etten ole koskaan edes harkinnut piilarien käyttämistä. No näitä lääketippoja pitäs ensin laittaa neljästi päivässä ja sitten myöhemmin sellasia laimeempia versioita aina kahden tunnin välein. Saas nähdä kuinka pojan käy... Mutta on tipoista ainakin osa päätynyt jo silmäänkin sillä tänään punotus on kadonnut jo melkeen kokonaan. Näkö on kyllä edelleen sumea, niin että yhdellä silmällä mennään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Joko silmä on parantunut?
On se jo paljon parempi, mutta silmätippojen laitto jatkuu vielä useamman viikon.
No, "harjoitus tekee mestarin" sanoi Tarja aina pikkutyttönä.
Jospa se taputus alkaa sujua sitten paremmin.
TUliko tippojen mukana joku diagnoosi? Ollaan vielä matkoilla niin etten ole huomannut reagoida aikaisemmin mihinkään. MUtta kohta nähdään!
Rauni: Taputus sujuu oikein hyvin, mutta tippojen laitto on vähän hankalampaa :) Kyllä niistä joka toinen osuu jo kohteeseen.
Marketta: Ei oikeen mitään kunnon diagnoosia. Kolme neljästä ei kuulemma koskaan selviä, mutta viisi tuubillista ne otti verta testattavaksi. Aina perinnöllisiä markkereita myöten. Suomesta takaisin tullessa on sitten seuraava lääkärikäynti.
JOkos näet molemmilla silmillä kunnollisesti?
Ei se oikea silmä vieläkään ihan normaali ole, mutta kyllä sen kanssa ihan näkee. Telkkua katsoessa se ei haittaa yhtään, mutta lukiessa sen kyllä huomaa.
Lähetä kommentti