Örkkejä

Mun on ehkä sittenkin lopetettava parvekkeella hengailu, tai ainakin laitettava ovi kiinni. Me ollaan nimittäin pidetty sitä tietenkin auki, että Miko pääsee mukaan niin halutessaan. Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että meille aina välillä päätyy sisään kaikenlaisia ärsyttäviä ja vastenmielisiä örkkejä, joiden paikka olisi oikeasti ulkosalla. Just aikaisemmin tällä viikolla tajuttiin, että meidän sohvalla kiipeilee jättimäinen ötökkä, kun ihmeteltiin että mitä Miko mahtaa niin tiivisti tuijottaa. Ja tosiaan vaan tuijottaa, silleen pienesti varuillaan. Meidän kisun mahtimetsästykset rajoittuvat ilmeisesti muovirinkuloihin ja vaaleanpunaisiin haituvahuiskiin.

Tällainen meillä vieraili. Internetin ihmeellisen maailman mukaan se on mustakeltainen mud dauber, eli jonkinlainen ampiainen.

Tästäpä tulikin mieleeni kun muutama viikko sitten töissä meidän toimistosta löytyi torakka. Se hengaili katossa aivan yhden työkaverin pään yläpuolella, eikä liikkunut siitä koko päivänä mihinkään. Olin hyvin vaikuttunut siitä, että työkaveri pysyi pöytänsä ääressä, koska itsehän olisin ollut varma että torakka tippuu hetkenä minä hyvänsä niskaan, enkä näin ollen todellakaan olisi tyynesti istuskellut sen alla. Torakasta (joka sai muuten nimekseen Bob) puhuttaessa työkaveri totesi, että kyllä hän vähän toivoisi että hänen kissansa olisi nyt paikalla, koska se aina kotonakin hoitaa kaikki torakat ja muut ötökät. Minun kantani oli lähinnä se, että vähänkö hyvä ettei meidän nykyisessä kämpässä ole näkynyt yhtäkään torakkaa. Vähän meinaan epäilen että meillä ei Mikosta olisi torakanmetsästäjäksi. Meidän pieni nöösökisu ottaisi paljon todennäköisemmin pataan siinä matsissa...

Kuva lainattu täältä.