Siivoustorstai

Me ollaan Villen kanssa molemmat oltu ilmeisesti aina vähän laiskoja siivoajia. Meidän äiti ei varmaan uskonut ikinä, että joskus asuisin muidenkin ihmisten mielestä elinkelvossa ympäristössä, sen verran säännöllisesti mun huone teini-ikäisenä näytti täysin pyörremyrskyn sekoittamalta. Eikä se aina se oma kämppä opiskeluaikanakaan mikään maailman siistein ollut, vaikka ajoittain sainkin sen pidettyä kunnossa hyvän tovin. Sit aina jäi ensin muutama vaate säkkituoliin (joo, säkkituoli oli ihan mahtava!) ja siitä se sit vähitellen lipsui täyteen kaaokseen, kunnes ei kestänyt enää ja oli pakko siivota.

Jossain vaiheessa mulle tuli kuitenkin ihan tosi tärkeäksi, että kotona on kaikki paikallaan ja järjestyksessä, ja tästä ollaankin molemmat Villen kanssa pidetty todella tunnollisesti kiinni yhdessä asuessa, sekä ensin Turussa että nyt täällä. Kyllä mulla joskus edelleen saattaa ajella vaatehuoneen hyllyllä joku puolipitoinen vaate vähemmän siistin näköisesti, mutta ne läjät on kuitenkin oven takana piilossa. Enkä ole vielä keksinyt mitään hirmu siistiä tapaa jemmailla vaatteita, jotka eivät ole varsinaisesti puhtaita, mutta eivät vaadi vielä pesuakaan.

Meillä on siis oikeastaan aina ollut täällä kotona siistiä, ainakin siinä tarkoituksessa että tavarat on paikallaan, koska en oikein kestä enää sellaisia suurkaaoksia jotka ei teininä/nuorena haitannut ollenkaan. Mutta sellaisessa varsinaisessa siivouksessa missä imuroidaan ja puunataan ja puleerataan me oltiin edelleen ihan tosi onnettomia, ja siivouspäivät oli ihan tosi harvassa. Kuulostaa pahalta, mutta en mä kyllä tunnusta että meillä koskaan olisi mitenkään likaista ollut, vaikkei jatkuvasti oltukaan imuroimassa. Ehkä hienoisia pölykerroksia pääsi joskus kertymään*, mutta ei siihen kuole. Ja tietysti sit siivottiin heti, jos jotain kaatui/läikkyi/meni rikki.

Mikon muuttaessa taloon me kuitenkin päätettiin, että nyt on ihan oikeasti ryhdistäydyttävä, koska en halua hukkua kissankarvaan (tai vaaleanpunaiseen haituvaan). Kaikki aikaisemmat suunnitelmat säännöllisestä viikkosiivouksesta ovat kariutuneet enemmän tai vähemmän vauhdikkaasti, mutta nyt olen vähän naurettavankin ylpeä siitä, että ollaan onnistuttu toteuttamaan viikkosiivousta ihan ennätyksellisellä menestyksellä. Olen varma, että jotkut ovat sitä mieltä että on ällöttävää kun meillä imuroidaan vaan kerran viikossa, mutta meille tää sopii oikein hyvin.

Meidän siivouspäivä on torstai, koska yksi kaveri (terkkuja Petulle!) kerran selitti, kuinka torstai on maailman järkevin siivouspäivä: sitten voi perjantaina vaan tulla siivottuun kotiin ja aloittaa viikonlopun viettämisen kaikessa rauhassa. Ja ihan totta, kukapa sitä haluaisi viikonloppujaan viettää siivoamalla. Perinteinen siivouspäivä lauantaisin kuulostaa mun mielestä ainakin ihan hirveältä.

Täällä on siis tänään(kin) töiden jälkeen siivottu, joten nyt taidan hyvillä mielin korkata yhden siiderin ja asettua sohvalle katsomaan uutta The Astronaut Wifes Club -sarjaa. NASA-aiheen se vaati, että mut sai ”livetelevision” eteen muutenkin kuin urheilua katsomaan, toivottavasti sarja osoittautuu hyväksi. Eka jakso oli ainakin viime viikolla ihan lupaava.


*Meidän äiti aina kylässä käydessään kirjoitti mun televisioon Pyyhi minut jos se oli pölyinen. Se oli ihan todella ärsyttävää, koska tasaisen pölykerroksen läpi pystyi ihan hyvin katsomaan, mutta ne puhtaat kohdat joihin oli sormella piirretty oli ihan todella häiritseviä... ;)